Anoppi marinaa taas...

mutta lisäksi vatteiden käytöstä kysellään koko ajan. Tyyliin onko ne sukat nyt ollut jalassa niitä pitää nyt käyttää kun ovat kohta pienet.

Kun yritetään kieltäytyä esm. ruuasta niin sitten vain ollan takanapäin loukkaantuneita, kun eivät ne arvostaneet sitäkään ja varmaan on mennyt taas roskiin...

MItähän tällaisten sukulaisten kanssa pitäisi tehdä?

jos hän kerran niin mielellään haluaa tuoda jotain niin voisko hänelle vähän neuvoa mitä tarvitsette, esim jos ruuat ei ole kelvanneet niin neuvotte vähän millaista tykkäätte itse ostaa ja syödä?

jolle hyvään käytökseen kuuluu tavaroiden tuominen. Sillä ruualla ja kukilla "maksetaan" vierailu sukulaisissa.



Tietysti voit sanoa, mutta toivottavasti itse ymmärrät, että kun menette mummolaan niin sinun olisi kohteliasta viedä mukanasi niin ruuat, kahvit kuin lakanat ja tervetuliaiskukatkin.

Ja meillä ei ole onnistunut se, että kertoo mitä tarvitsemme ja minkä tyylistä. Silti tuo oman mielen mukaan. Meillä on totaalisesti eri tyylinen koti kuin anopilla ja kaikki hänen tuomansa tavarat päätyy varaston perukoille.



Muuten anoppi on oikein ihana ja hyvin tullaan juttuun, mutta tämä turhan tavaran meille kuskaaminen mättää.

ja jos kertoo niin ei se muista. Nyt mieheni oli jutellut, että vauvamme on aivan ihastunut tiettyyn leluun jonka näki ystävällämme. Mummi sitten meni ja osti uuden, kalliin täysin vauvalle epäsopivan lelun. Hän kai kuvittelee, että ostamalla kaiken hän on suosiossamme, tämä äikävä kyllä pätee vain mieheni veljen vaimoon.

että älä anna tavaraa, tuo joka kerta käydessäsi 500 e.

teet tavaroille mitä tykkäät. meidän mummu ja anoppi on ihan samanlaisia, ne haluavat ilahduttaa juuri tällä tavalla ja ovat ihan tuskissaan jos joutuvat tulemaan ilman itään tuomisia. Mummulta lähtiessämme meille pakataan aina kassillen ruokatavaraa, joka sisältää voita, sokeria, vehnäjauhoja ja sen leipomia piirakoita(sota-ajan lapsi hellittelee jälkipolvia) Tuohon voi suhtautua ärtyneesti tai sitten ymmärtäväisesti, voit itse valita.

ap

että koska sitä lelua niin kehutaan niin hänen oletetaan se ostavan.



Mikä voi olla vauvalle epäsopiva lelu, joka ystävällä oli?

pojan perheelle mitään, kun siellä käyn. Ja osaan avata suuni, jos kahvin kanssa ei ole tarjottavaa. Muistan joka kerta sanoa, että voi voi, olin just leiponut, mutta harmi, kun en huomannut ottaa mitään mukaan, ollaan tässä nyt sitten maha kuristen pitkän matkan jälkeen.

Ja todellakin, lähes kaikki sen tuoma tavara on sellaista, että laittaisin roskiin... Ja roskiin se vie sitten kaikki sellaiset tavarat, mitkä mulle taas kelpais ja haluaisin (esim. omat lapsuuden leluni, joilla oli todella suuri tunnearvo, koska olin saanut ne rakkaalta sukulaiseltani). Nämä arvokkaat asiat sitten on menny roskiin niin, ettei multa ole edes kysytty mitään :,(

Mummo menee lelukauppaan sanoo myyjälle, että tarvitaan lelu josta lähtee ääntä. Myyjä myy kalleimman lelun hömpälle mummolle! Mummohan ei kaupassa kerro, että lapsi on vauva...

sanonpahan vaan että meillä ei ainakaan kaunispuhe auttanut eli sitä roju vaan kantautui kaikki rikkinäiset mieheni vanhat lelut, kuolleen koiran kaulapannat, metsästä löytynyt mela, vanhat auton renkaat vanhat kodinkoneet esim. pulsaattoripesukone joka ei toiminut, jätskikone josta puuttui osia , imureitä ym. kunnes sain raivarin ja palautin kaikki takaisin anopin pihalle ja sanoin että: nyt riittää jäteasema on tossa lähellä vie sinne mutta minun kotiin ei tule mitään. Kyllä se nyt on vähän leppynyt ja ne kaikki trojut on nyt toisen miniän luona kun minähän olen oikea hirviö mutta mitä väliä mieheni on tyytyväinen eikä sen tarvitse oman äitinsä kanssa riidellä kun se ämmä ei kuunntele mitään mitä molemmat pojat sanoo tai mies sanoo se vaan puhuu ja puhuu ja puhuu.

Mulla on samanlainen anoppi. Saadaan valmiiksi kaatopaikalle menevää tavaraa. Mm. aitaverkkoa, mikä oli niin mutkalla ja rikki, ettei sitä pystynyt käyttämään.

Hän on ihan mukava ja suurimmaksi osaksi kultainen ihminen ja tullaan toimeen, mutta noitten tavaroitten raahaaminen saisi riittää.

On muuten tosi ihana anoppi, joten olen yrittänyt antaa nää hommat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Anoppi ei raaski heittää mitään pois, ja sitten kun on jotain vanhaa turhaa kamaa, yrittää työntää sen aina meille. Joka kerta kun siellä käydään, on tyrkyttämässä ties mitä ihmeellistä vanhaa roinaa. Hänellä on kyllä sitten myös arvokkaita vanhoja esineitä ja asioita, joita saattaa myös jaella ja joita kyllä arvostan. Niillä saattaa olla myös tunnearvoa ja ovat kulkeneet suvussa pitkään. Mutta sitten nämä 80-luvun mainoslahjoina saadut vaatteet tai vanhat ilmaisjakeluina tulleet postikortit tai vanhat pahvilaatikot tai pestyt maitopurkit on sitä käsittämätöntä tavaraa, jota yrittää koko ajan tuputtaa meille. Huoh!

Eihän kukaan ole täydellinen. Sull on ihan tarpeeksi hyvä anoppi.

Näin pääsee helpommalla kuin alkamalla vänkäämään siitä, ettemme tarvitse noita tavaroita.

t. 15

Eihän tässä täydellisyyttä haeta, vinkkiä vain, että kuinka saisi lopetettua tämän. Mä en tahdo sitä krääsää! Ei ilmeisesti auta muu ku sanoa niin selkeällä kielellä ettei epäselvää jää, loukkaantuu tai ei. Minä ja mieheni pyöritetään meidän taloutta, hän tehköön sen kotonaan.

että maapallomme tursuaa tavaraa. Kerrotaan anopeille, äideille ym. että haluamme osaltamme osallistua turhan kulutushysterian pienennystalkoisiin. Luulisi tämän menevän perille...

Eihän tässä täydellisyyttä haeta, vinkkiä vain, että kuinka saisi lopetettua tämän. Mä en tahdo sitä krääsää! Ei ilmeisesti auta muu ku sanoa niin selkeällä kielellä ettei epäselvää jää, loukkaantuu tai ei. Minä ja mieheni pyöritetään meidän taloutta, hän tehköön sen kotonaan.

Eihän tässä täydellisyyttä haeta, vinkkiä vain, että kuinka saisi lopetettua tämän. Mä en tahdo sitä krääsää! Ei ilmeisesti auta muu ku sanoa niin selkeällä kielellä ettei epäselvää jää, loukkaantuu tai ei. Minä ja mieheni pyöritetään meidän taloutta, hän tehköön sen kotonaan.

Mä en mokoman takia ottaisi sitä riskiä. Mutta ehket muutenkaan tarvitse anopin apua tms. joten tee kuten parhaaksi näet.