Työni pikaruokaravintolassa ottaa päähän

Mitä jos varaisit vaikka ajan työkkärin ammatinvalintapsykologille ja kävisitte läpi, mitä muita mahdollisuuksia sulla olisi? Saattaisit saada ihan uusia ideoita ja ajankohtaista tietoa työpaikoista & koulutuksista. Kouluttautumista ei kannata kokonaan tyrmätä, koska myös käytännönläheisiä ja lyhyehköjä koulutuksia löytyy!

oppisopimuskoulutus?

Se mahdollistaa todennäköisesti myös muuttamisen pk-seudulle.



PK-seudulla pääset näköalapaikalle, jossa ainakin pääset useammin hakemaan parempia töitä. Lisäksi täällä voit helpommin elää ilman autoa, eikä se vaikuta työnsaantiin niin paljon kun alueilla, joissa heikko julkinen liikenne.



Myös koulutusmahdollisuudet Helsingin seudulla paremmat. Todennäköisesti täällä voisit opiskella uuden ammatin ja silti saada riittävästi vuoroja pikaruokalasta opiskelujen ajaksi.

lähtisin sinne Turkkiin, pääseehän sieltä takaisin heti jos se ei tunnu omalta jutulta. Turkissa saisit etäisyyttä ja aikaa miettiä, mitä haluat elämältä täällä Suomessa.



Oletko ajatellut jatkaa opiskeluja esim. restonomiksi? Voisit restonomin ammattitutkinnolla tehdä työtä, jossa hyödyntää sulla olevaa ammattia sekä kokmusta matkailustakin.



Teet mitä sydän sanoo, palaset loksahtaa aina paikalleen ja elämä kantaa, usko pois! :)

niin etkö itse osaa päätellä, että kannattaisi ehkä hankkia ajokortti?



Jos olet mäkkärissä tms töissä niin osaat kassatyöskentelyn, mikset muka pääse kaupan kassalle?



Ja jos sinulla on ravintolakokin koulutus, niin mikset mene kunnon ravintolaan töihin? Voisi olla vähän motivoivampaa kuin hampurilaisten kääntely, mihin ei mitään koulutusta tarvita.



Mielenkiintoista, että olet erikoistunut ilmeisesti laivakokiksi, vaikka kärsit meripahoinvoinnista.

tuo miksi olet erikoistunut merille, jos kerran kärsit siellä pahoinvoinnista...kai sen tiesit kouluun hakiessa?



Entäs huoltoasemien kassaksi? Onko lähelläsi/ hyvien kulkuyhteyksien äärellä huoltsikkaa?



Osaatko kieliä, miten olisi matkaopas?

en uskalla hankkia ajokorttia koska en uskaltaisi ajaa autolla jos sellaiseen autoon ikinä olisi varaa, en viitsi selitellä sen tarkemmin. en tiedä miksi en pääse kaupan kassalle töihin, ole hakenut supermarkettiin, cittariin, prismaan, euromarkettiin, saleen, en pääse niin en pääse. minun paikkakunnallani ei ole haettu vuoteen minkäänlaiseen ravintolaan töihin kuin joksikin pääkokiksi johon on turha edes hakea sillä en omaa tarpeeksi työkokemusta. alakerran kapakkaan pääsisin töihin, kaks vuoroa viikossa ja karaokenjuontamista, ois kivaa työtä mutta liian vähän vuoroja... ja kahden työn välillä hyppimistä en halua enää..



niin, eikö olekin hassua että kuvittelin pärjääväni merillä, mutta sitten kärsinkin meripahoinvoinnista?



AP

sä vaikutat reippaalta ja ahkeralta. Kyllä sinulle on varattuna elämässä vielä joku parempi oksa. Mä uskon niin.

kun kaikki on niin vaikeeta, jatkokoulutusta ei voi harkitakaan ja autoa ei uskaltaisi ajaa.

Ehkä sä löydät rikkaan miehen ja saatte liudan ihania lapsia :) Haaveile. vaikka elämä on tylsää arkea, kukaan ei ota sinulta pois haaveita.

hakenut ABC:lle töihin?

Tuskinpa sulle toista kertaa vastaavanlaista tilaisuutta irtiottoon ja muutokseen tulee.

Ilman muuta lähdet sinne, mikä mahtava tilaisuus!

kun kaikki on niin vaikeeta, jatkokoulutusta ei voi harkitakaan ja autoa ei uskaltaisi ajaa.

Kyllä voin harkita jatkokoulutusta, täällä vain ei ole kouluja minne voisi mennä ja silti jatkaa työntekoa... pitäisi muuttaa pois mikä olisi aivan mahtavaa, mutta se alkupotkaisu tarvis..

ja tosiaan, olen niin raukka että en uskaltaisi ajaa autoa... ja kaiken sen muun lisäksi on noi nelirenkaiset aika isoja rahareikiä... en usko että auton omistaminen on onnen mittari?

Onhan tää elämä...vaikeeta...

ja iso kiitos nro 9, hali auttoi :)

AP

voisiko sulla olla mahdollisuus perustaa vaikka koirahoitola?



Osaatko ommella? Jos osaat, niin ilmoittele kauppojen seinillä, lehdissä. Siitäkin lisätienestiä.



Tsemppiä, kyllä se ura siitä urkenee sullekin:) Joskus se vaan vie aikaa ja joutuu haahuileen ennenkuin se oma juttu löytyy.

opiskelun yhteydessä.

matkailupaikassa tekemässä yksi sesonki, usein tällaiset paikat ainakin avustavat edullisen majoituksen hankkimisesta ja töitä saa tehdä varmasti riittävästi. Saat muuta kokemusta ja ajatuksia osaamisestasi. Ja jos sitten alkaa tuntua liian vaikealta, niin aina pääsee poiskin :)

Oon kohta ollut 2 vuotta töissä pikaruokaravintolassa... ja ei enää jaksais. Se on sitä ainaista samaa sämpylöiden grillaamista, pihvien paistoa, hampurilaisten täyttöä ja pakkaamista. Tai sitten vaihtelevasti kassalla oloa jossa tuntee olevansa suomen maan pohjasakkaa kun asiakkaat kohtelevat kuin koiria. Työnantaja uhkailee potkuilla kun ollaan niin "saamattomia ja idiootteja", vaikka puhettahan se on, joskus toivois et sais edes ne potkut ettei tarttis itse lähteä.. Tuntuu koko läävä ihan riistofirmalta kun hiellä ja vaivalla keräämiämme rahavaroja henkilökunnan virkistykseen kadonnut, ihan vain näin esimerkkinä!! EN JAKSA ENÄÄ TUOTA!! Mistään en löydä sellaista työtä mitä voisin tehdä, kaupan kassalle minua ei huolita, se että en omista ajokorttia vaikeuttaa hakua entisestään kun se on rajattu linja-autoaikataulujen mukaan... Eräs kotiapu/siivousfirma olisi ollut mukavamman kuuloinen työ, mutta vaadittiin siihenkin ajokortti. Puhelinmyyntiä olen kokeillut, ei sekään napannut kun en ole yhtään puheliasta sorttia... postinjakaminen vois kyllä tosin olla yks vaihtoehto, mut ehkä sit kuitenkin niitä viimeisiä vaihtoehtoja... Ja en ole mikään tyhmä, olen itseasiassa hyvinkin fiksu (tai no, tästä voi olla montaa eri mieltä) mutta koulunpenkki olis taas iso ei ei ei, olen jo ammatiltani ravintolakokki ja ei huvittais enää koulunpenkille istahtaa... ainakaan väkisin, pitäis olla sellainen ammatti joka oikeesti kiinnostais... mutta sellaista en ole vielä keksinyt?! Matkailusta tykkään, eli ehkä sitten jotain sen tyylistä... Laivalle (olen siis erikoistunut merille) en voi lähteä koska kärsin meripahoinvoinnista... Syksyksi eräs tuttavani pyysi minua muuttamaan turkkiin asumaan vaikka edes muutamaksi kuukaudeksi että saisin muuta ajateltavaa, tekemistä... Se olisi ihanaa mutta en tiedä uskallanko!! Au pari homma kiinnostais, mutta ahdistais silti asua toisten nurkissa kun viihdyn kuitenkin aika hyvin yksin... Ja kun kuitenkin haluan tehdä töitä enkä ruveta miksikään sossun elätiksi. :/ Milloin tästä elämästä tuli näin vaikeaa? Olen reilu parikymppinen lapseton nuori nainen...

Tuossahan oli jo monta vaihtoehtoa mutta jokaiseen keksit sen ison mutan miksi sille tielle ei voi lahtea.

Pankon paalle vain istumaan ja odottamaan etta joku tulee sinua sielta hakemaan toihin joihin tunnet olevasi kaikin puolin sopiva.

Tuo Turkkiin meno, tai au pairina olo kuulostas just sun tilanteeseen parhaimmata. saisit vähän etäisyyttä ja aikaa ajatatella. Ja se toisen luona asuminenon pieni uhraus jos pääse ulkomaille, pidä vaan mieli avoinna, älä vedä herneitä pienestä nenään. pari kolme kuukautta au pairina ei tunnu ajallisesti missään ja saat uutta kokemusta!