Miten saan "kovapäisen" 3-vuotiaan tottelemaan?
Esimerkkinä nyt tällainen, että aina kun pitäisi pukea tai mennä iltapesulle, nukkumaan tms. lapsi lähtee juoksemaan ympäri kämppää ja hänet pitäisi sitten muka ottaa kiinni tai tulla hakemaan toiselta puolelta taloa. Emme ole mieheni kanssa keksineet keinoa, millä tämä saataisiin loppumaan (mikä olisi sopiva uhkaus tai muu!). Vinkkejä, pliis!!
Kommentit (21)
...tuota "uhkailua". Siis: "nyt mennään, kun minä lasken kolmeen". Meillä on ainakin toiminut tosi hyvin jo 3-vuotiaalla. Tiedä sitten millaisia traumoja on saanut... LOL
Kun mikään ei tehoa. Ei tuo laskeminen eikä mikään. Ei lelutakavarikot eikä tarrapalkinnot (joita itse en edes kannata). Meillä toimitaan täsmälleen samoin "aina", valmistellaan kyllä kaikki uloslähdöt ja nukkumaanmenot. Ruokapöytävetkuiluissa on tehonnut se, että jos ei tule pöytään, kun muut syö, jää ilman ruokaa. Mutta mitä keksisin näihin? Itseltä menee hermot ja saa sitten olla itselleen vihainen:-(
-ap
yleensä tehdään juuri ennen nukkumaanmenoa. Ei ole ollut kovinkaan moksis tästä. Ulos olen vienyt joskus puolipukeissa, kun rimpuilevaa lasta on vaikea pukea vahingoittamatta rimpuilijaa. Eipä hirveesti tepsi. Ja käänteispsykologiankin suhteen meinaa itseltä hymy hyytyä...
ap
kyllä iltapesujen jälkeen enää mitää hippaa leikitä.iltahommien jälkeen yleensä tarkoitus rauhoittua eli pesut ym.satu ja sitten tutimaan.mukelo reippaasti kainaloon ja iltahommat käyntiin.kyllä se siitä oppii.nythän lapsi siis pompottaa teitä ja kokeilee rajojaan.
niin jaksaa hakea toiselta puolen taloa :)
Miten olette houkutelleet lasta sänkyyn? Tarralla? Meillä saa tarran hampaitten pesusta ja sitten äiti lupaa laulaa. Laulu on kyllä paras tapa nukuttaa lapsi... toimii siis meillä.
Olen huomannut omien lasteni kanssa, että aina kun hermostuu, on menettänyt pelin. Ja kumma kyllä, jokin ärsyttävä käytös loppuu, kun pystyn hyväksymään sen, enkä enää ärsyynny siitä.
Usein lasten käytökselle löytyy jokin motiivi ja muuttamalla jotain muuta asiaa, voi epäsuorasti vaikuttaa ei toivottuun käytökseen. Esim. jos temppuilu johtuu väsymyksestä tai liian vähästä huomiosta vanhemmilta.
ja otan virnuilevan ja lallattelevan lapsen kainaloon. Olen myös tehnyt niin, että lukitsen kylppärin oven niin ei pääse siitä kesken luikahtamaan mihinkään. Ett jospa tätä nyt sitten johdnmukaisesti jatkais... ehkä unohtaa ton juoksentelun taas jonkin ajan kuluttua. Tunnistan kyllä, että temppuilu on varsinkin iltaisin sellaista yliväsymystä.
Mulle ei oikein sovi se, että hyvästä käytöksestä palkitaan jollain aineellisella, kuten tarralla...
-ap
Talo on pitkulainen ja matkaa olkkarista sinne hampaidenpesuvessaan noin 10 metriä. Sitten sitä rynnittiin kauheaa vauhtia, lapsi yleensä voitti.:)
mä en vaan ymmärrä miten äidit ja isät jakaa ajaa ittensä piippuun noudattamalla omassa päässään keksimiä tiukkoja sääntöjä ja sitten vielä harmistuvat kun lapsi ei toimi niin.
Koetappa ite olla päivä 3v:nä voin sanoa, että muuttaa ajattelu tapaa :) Nauti ihanasta lapsesta ja kehu häntä maasta taivaaseen!
Älkää ajako itteänne loppuun!
Meillä samanlainen vajaa 4-vuotias ja minä en jaksa etenkään illalla väsyneenä ryhtyä sen kummempiin kikkailuihin, vaan haen lapsen ja pesen hampaat vaikka väkisin, jos ei muuten. Tietää jo, että uhkaus pitää, ja nykyään väkisin pesemisellä uhkaaminenkin riittää siihen, että tulee kiltisti pesemään hampaat eikä rimpuile. Mutta voimillehan tuo venkoilu ottaa ja odottaa sitä päivää, jolloin kaikesta ei tarvitsis vääntää..
Ainakin meidän esikoinen (poika) alkoi reilu 3-vuotiaana olla kovinkin kilpailuhenkinen. Tosin hänen piti tietysti saada aina voittaa koska siitähän sitten riemu repesi jos niin ei käynytkään... Eli meillä oli myös juoksukilpailuja ja "mahdatkos osata puristaa hammastahnaa ihan itse...?" tyylisiä haasteita.
ja aina kun ei tottele isä menee röyhtäilemään tyynylle ja sitten koko yö haisee röyhdylle.
Toimi meillä hyvin.
Ensin pyydän nätisti 2 kertaa. Sitten varoitan, että jos et nyt tule, tulen hakemaan ja suutun. Jos ei tule, niin sitten suutun ja menen luokse. Kysyn, että käveletkö itse vai kannanko. Jos ei kävele, niin jätkä lähtee niskaperseotteella ja lujaa.
ja aina kun ei tottele isä menee röyhtäilemään tyynylle ja sitten koko yö haisee röyhdylle.
Toimi meillä hyvin.
Ja mitä isä saa tuosta? Onko miehesi täysin hallinnassasi vai oletteko täysin mielipuolia?
ja aina kun ei tottele isä menee röyhtäilemään tyynylle ja sitten koko yö haisee röyhdylle.
Toimi meillä hyvin.
leikkimielisiä juttuja, että kokeile osaatko ihan itse sitä ja tätä. Mutta kun on 2 muutakin lasta ja itse väsynyt, niin eipä se pinna sitten enää aina niin venykään. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä vaikeampi on jekuttaa, ei ne ihan tyhmiä ole. Jostain syystä noilla pojilla tuntuu parhaiten toimivan suora kehoitus, varoitus ja homman hoito sitten vähemmän mukavalla tavalla.
t: suoraviivainen äiti
Ensin pyydän nätisti 2 kertaa. Sitten varoitan, että jos et nyt tule, tulen hakemaan ja suutun. Jos ei tule, niin sitten suutun ja menen luokse. Kysyn, että käveletkö itse vai kannanko. Jos ei kävele, niin jätkä lähtee niskaperseotteella ja lujaa.
sitten tehokkaasti ja päättäväisesti homma suoritetaan. Jos tempoilee se ei ole kivaa, jos ei tempoile se on helpompaa lapsellekin.
tosin röyhtäilyn tilalle on otettu pieru. Isä ei todellakaan piere ellei häntä sattumoisin pieretä vaan hän pieree käsivarteensa äänet.
Toimii hyvin.
en ole varmaan koskaan nauranut mitään tämän palstan juttuja! Mutta joku tollainen voisi meillä toimiakin... pitääpä kokeilla. Muuten yritän estää juoksentelua siten, että nappaankin kiinni ja kuljetan kylppäriin ennen kuin ilmoitan asiasta... onneksi lapset unohtavat aika helposti, että kai tuo juoksentelukin jää jossain vaiheessa...
Tuolla "väkisin-pukemisella" olen uhkaillutkin, toimii useimmiten.
Kiitos!
ap
Älkää alkako uhkailla, on tosi pieni vielä. Valmistele pesuun ym puhumalla mitä tehdään milloinkin ja missä järjestyksessä. Sovi vaikka et kun asiat tehty leikitte hetken hippaa. Kertaa..kyllä se oppii.