Minusta tuntuu, että ateistien ja uskovien suurin ero

ei ihan kaikkea tarvitsekkaan antaa anteeksi.

No joo tällä palstalla tosi herkästi tuputetaan sitä eroa jokaseen huoleen, mutta ei oikeastikkaan se kaiken anteeksi antaminen ole välttämättä oikein ratkaisu.

että ateistit pyrkivät käyttäytymään niin, että ei tarvitsisi anteeksi pyytää. Jos (ja kun) ateisti kuitenkin anteeksi pyytää, hän ei sysää vastuuta tälle toiselle osapuolelle: "kunnon ihmisen on PAKKO antaa anteeksi, jos ei pysty, hänestä tuleekin yhtäkkiä se syyllinen".

anteeksianto ei ole mikään tekninen automaattinen suoritus vaan siihen kuuluu paljon muutakin. Parisuhteessa pelkkä anteeksi antaminen ei toimi jos toinen ei korjaa tapojaan ja luottamusta ei enää ole.

että ateistit pyrkivät käyttäytymään niin, että ei tarvitsisi anteeksi pyytää. Jos (ja kun) ateisti kuitenkin anteeksi pyytää, hän ei sysää vastuuta tälle toiselle osapuolelle: "kunnon ihmisen on PAKKO antaa anteeksi, jos ei pysty, hänestä tuleekin yhtäkkiä se syyllinen".

että ateistit pyrkivät käyttäytymään niin, että ei tarvitsisi anteeksi pyytää. Jos (ja kun) ateisti kuitenkin anteeksi pyytää, hän ei sysää vastuuta tälle toiselle osapuolelle: "kunnon ihmisen on PAKKO antaa anteeksi, jos ei pysty, hänestä tuleekin yhtäkkiä se syyllinen".

Jumala antaa anteeksi. Ei ihmiset.

Itse olen ateisti.

Mies huorasi ja rälläsi senkun kerkesi ja kävi pyytämässä syntejään anteeksi kirkossa joka sunnuntai. Tätä siis vuodesta toiseen. Siihen päälle yleinen vastuuntunnottomuus ja itsekkyys.



Seurakuntansa pastori oli sitä mieltä, että minun vaimona olisi pitänyt vain anteeksi antaa ja unohtaa ja jatkaa kuuliaisena vaimona, kuten kunnon vaimon kuuluukin.



Kukaan ei koskaan osannut selittää minulle, miksi minun olisi pitänyt olla kykenevä jatkuvaan anteeksiantoon, kun miehen ei tarvinnut edes noudattaa kunnon kristityn perussääntöjä. Jopa minä, ateisti, osaan 10 käskyä.



Otin eron.

Ero on yksilössä, ei maailmankatsomuksessa. Ei mulla ole mitään kärhämiä kenenkään kanssa, joita pitäisi erityisesti antaa anteeksi. Mä yritän ymmärtää ihmisiä ja heidän lähtökohtiaan. Mun mielestä se on anteeksiantoa.



Anteeksi antamiseen pitää myös suhtautua järkevästi. Jos joku ihminen kerta toisensa jälkeen osoittaa käyttävänsä hyväksi toisen luottamusta, niin eiköhän anteeksiantaminen kannata lopettaa, ja yrittää jatkaa eteenpäin ilman kyseistä ihmistä, oli sitten kristitty tai ateisti.

Anteeksi antamiseen pitää myös suhtautua järkevästi. Jos joku ihminen kerta toisensa jälkeen osoittaa käyttävänsä hyväksi toisen luottamusta, niin eiköhän anteeksiantaminen kannata lopettaa, ja yrittää jatkaa eteenpäin ilman kyseistä ihmistä, oli sitten kristitty tai ateisti.