Millainen ihminen sanoo äidille, joka lapsensa menettänyt ja elossa olevat hoidossa, vaikka
äiti itse on saikulla, että äiti on hylännyt lapsensa?
Luin tuota ketjua, jossa ap oli menettänyt yhden lapsistaan ja elossa olevat on hoidossa äidin masennuksen takia. Sinne oli joku "fiksu" kirjoittanut, että tämä äiti on hylännyt lapsensa kun he ovat hoidossa vaikka äiti kotona ja muuta todella törkeää.
Tiedän, että näin anonyyminä se on helppo sanoa tuollaista, mutta tiedän myös erään tuttavani sanoneen ystävälleni aika samalla tavalla kun tämä menetti lapsensa ja eloon jäänyt lapsi jatkoi hoidossa, lyhyempiä päiviä kyllä.
En vaan voi ymmärtää, että miten joku kehtaa sanoa tuollaista tai edes ajatella niin. Eikö todellakaan käsitä, että lapsen menetys on todella rankkaa eikä surua vähennä se, että on muita lapsia.
Kommentit (34)
päiväkoti on synneistä pahin, vanhempien yhteinen loma on lapsen kidutusta ja nyt lapsensa menettäneen äidinkin pitäisi jaksaa 24/h hoitaa urheasti muita lapsiansa.
Huomaa, että viripäitä tämä palsta on pullollaan!
taas näitä järjen jättiläisiä tässä ketjussa. Siis ei todellakaan mitään empatiakykyä. En toivo kellekään pahaa (esim. lapsen kuolemaa), mutta näille tolloille toivon, että elämä todellakin opettaisi jotakin... edes jossakin vaiheessa, edes jollakin tapaa. Näitä puuusilmiä on tää palsta niin pullollaan, että se empatiakyky olisi saatava heillekin.
Itse en ole menettänyt lasta ja luoja toivon (vaikka uskovainen en olekaan), että en ikinä joudu sitä tuskaa kokemaankaan. Liian läheltä olen sen nähnyt.
Kaikki ihmiset reagoi surun keskellä eri lailla ja jokainen tekee parhaansa omien voimiensa mukaan eikä se tarkoita kenenkään hylkäämistä.
Eikö enää osata asettua toisen asemaan tai ymmärretä, että lapsen kuolema on todella vaikea asia eikä siitä päästä yli noin vain sormia napsauttamalla!
Eikö enää osata asettua toisen asemaan tai ymmärretä, että lapsen kuolema on todella vaikea asia eikä siitä päästä yli noin vain sormia napsauttamalla!
ja lisäksi vielä haluan sanoa, että kyllä minusta lapsilla on oikeus kavereihin ja iloiseen leikkiin vaikka heidän sisaruksensa onkin kuollut. Kotonako heidän pitäisi kököttää vetistelemässä...? Toki lapsenkin surua pitää kunnioittaa ja antaa mahdollisuus "suremiseen", mutta kyllä lapsella on myös oikeus normaaliin elämään. Päiväkoti on monelle lapselle tärkeä paikka, siellä on kaverit ja mukavat hoitajat. Kyllä lapsella on oikeus mennä sinne ja "unohtaa" muut surut hetkeksi.
taas näitä järjen jättiläisiä tässä ketjussa. Siis ei todellakaan mitään empatiakykyä. En toivo kellekään pahaa (esim. lapsen kuolemaa), mutta näille tolloille toivon, että elämä todellakin opettaisi jotakin... edes jossakin vaiheessa, edes jollakin tapaa. Näitä puuusilmiä on tää palsta niin pullollaan, että se empatiakyky olisi saatava heillekin. Itse en ole menettänyt lasta ja luoja toivon (vaikka uskovainen en olekaan), että en ikinä joudu sitä tuskaa kokemaankaan. Liian läheltä olen sen nähnyt. Kaikki ihmiset reagoi surun keskellä eri lailla ja jokainen tekee parhaansa omien voimiensa mukaan eikä se tarkoita kenenkään hylkäämistä.
ja tavallaan myös äitinsä. Minusta tuntui tosi pahalta, ettei äiti jaksa hoitaa elossa olevia lapsia vaan velloo surussaan.
Mikä ääliö olet!! Velloo surussaan!! Lapsen kuolema on pahinta mitä ihminen voi kokea ja se ei lopu koskaan, vaan jatkuu jonkinlaisena siihen asti kun itse kuolee. Koko perhe tarvitsee apua ja lapset myös sitä, että elämä jatkuu jotenkin myös normaalina. Joten tosi hienoa, että käyvät hoidossa!
kylläpä osa teistä on niin tunteettomia,että hoitoa oikeesti tarvitsisitte!! lapsen kuolema on pahinta mitä voi koskaan tapahtua,siitä ei koskaan pääse ylitse se on ns.elinkautinen.itse olen menettänyt lapsen vuosia sitten ja kamppaillut purren hammasta yhteen.kaikille lapsensa menettäneille voimia!!
kylläpä osa teistä on niin tunteettomia,että hoitoa oikeesti tarvitsisitte!! lapsen kuolema on pahinta mitä voi koskaan tapahtua,siitä ei koskaan pääse ylitse se on ns.elinkautinen.itse olen menettänyt lapsen vuosia sitten ja kamppaillut purren hammasta yhteen.kaikille lapsensa menettäneille voimia!!
Aika vaikeapa teidän on haukkua kyseistä äitiä, jos ette itse ole samassa tilanteessa olleet
Jos äiti on masentunut ja väsynyt, niin lapsille on taatusti paljon parempmi olla toisten hoidossa muutamia päiviä viikosta. Ja äitikin pääsee toipumaan, kun ei ole koko ajan voimiensa äärirajoilla.
Meillä on myös lähes sama tilanne, mutta enpä siitä hirveästi laulele, koska tiedän että joidenkin kommentit voisivat olla yhtä tasokkaita kuin täällä. Ja minä suuri syntinen kun olen vielä raskaanakin. Ajatelkaas nyt, elävät lapset osan viikkoa hoidossa, yksi lapsi kuollut ja kehtaakin vielä odottaa uutta vauvaa, kun ei entisiäkään jaksa.
Ja ihan vain teille arvostelijoille tiedoksi. Tämä on psykiatrian ammattilaisten mielestä kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Kyllä se kuollut lapsi vain on mielessä ison osan päivästä. Halusi sitä tai ei. Ja jos ei ole omaa lastaan menettänyt ei voi tietää miten itse kyseisessä tilanteessa toimisi, joten parempi olisi pitää suunsa kiinni. Lapsen kuolema vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koko perheeseen, eikä siinä tilanteessa kerta kaikkiaan pysty toimimaan kuten muuten toimisi.
Kannattais pitää suu soukemmalla, jos/kun ei asiasta omakohtaista kokemusta eikä laukoa, etten minä vaan vois noin tehdä. Mistä hitosta sen tiedät, jos et ole samaa kokenut??
Aika vaikeapa teidän on haukkua kyseistä äitiä, jos ette itse ole samassa tilanteessa olleet
Jos äiti on masentunut ja väsynyt, niin lapsille on taatusti paljon parempmi olla toisten hoidossa muutamia päiviä viikosta. Ja äitikin pääsee toipumaan, kun ei ole koko ajan voimiensa äärirajoilla.
Meillä on myös lähes sama tilanne, mutta enpä siitä hirveästi laulele, koska tiedän että joidenkin kommentit voisivat olla yhtä tasokkaita kuin täällä. Ja minä suuri syntinen kun olen vielä raskaanakin. Ajatelkaas nyt, elävät lapset osan viikkoa hoidossa, yksi lapsi kuollut ja kehtaakin vielä odottaa uutta vauvaa, kun ei entisiäkään jaksa.
Ja ihan vain teille arvostelijoille tiedoksi. Tämä on psykiatrian ammattilaisten mielestä kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Kyllä se kuollut lapsi vain on mielessä ison osan päivästä. Halusi sitä tai ei. Ja jos ei ole omaa lastaan menettänyt ei voi tietää miten itse kyseisessä tilanteessa toimisi, joten parempi olisi pitää suunsa kiinni. Lapsen kuolema vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koko perheeseen, eikä siinä tilanteessa kerta kaikkiaan pysty toimimaan kuten muuten toimisi.
Hyvä heidän on jatkaa normaalia arkea ja kokea niitä iloisia asioita siellä turvallisessa hoitopaikassa kuin olla kotona äidin kanssa, joka on masentunut. Ei ole kyse siitä, että äiti olisi hylännyt elossa olevat lapsensa. Kaikkea paskaa täällä jaksetaan kirjoittaa.
että lapsi pääsee arkeen kiinni, vaikka aikuinen olisikin muissa maailmoissa. Tällaisissa tapauksissa virikehoito on mitä parhain ratkaisu. Äiti ei paljoa jaksa askarrella, ja lapsi syyttää vaan itseään äidin voimattomuudesta.
ja tavallaan myös äitinsä. Minusta tuntui tosi pahalta, ettei äiti jaksa hoitaa elossa olevia lapsia vaan velloo surussaan.
ja tavallaan myös äitinsä. Minusta tuntui tosi pahalta, ettei äiti jaksa hoitaa elossa olevia lapsia vaan velloo surussaan.
että miten virkku itse jaksat olla.
Hyvä heidän on jatkaa normaalia arkea ja kokea niitä iloisia asioita siellä turvallisessa hoitopaikassa kuin olla kotona äidin kanssa, joka on masentunut. Ei ole kyse siitä, että äiti olisi hylännyt elossa olevat lapsensa. Kaikkea paskaa täällä jaksetaan kirjoittaa.
osallistuu arkeen vointinsa mukaan ja että ne vähäiset voimavaransa kohdistaa lastensa kanssa oloon. Vai luinkohan vaan rivien välistä kun itse olen menettänyt lapseni ja toimin noin.
Niin tai näin, törkeää arvostella tuolla tavalla ja sinullakaan ei taida olla mitään käsitystä siitä millaista on olla vaikeasti masentunut.
ja tavallaan myös äitinsä. Minusta tuntui tosi pahalta, ettei äiti jaksa hoitaa elossa olevia lapsia vaan velloo surussaan.
meilläpäin on eräällä perheellä pihansa ohi kulkevalla tiellä kyltti, jossa lukee "meillä on monta lasta muttei yhtään ylimääräistä, ajathan varovasti". Ei yksi lapsi toista korvaa.
Palstat on semmoisia kurjia paikkoja kyllä, aina saa nenilleen.
Jotenkin tuntuu, että osalla ihmisistä ei ole empatiakykyä ollenkaan. Myös minulta on lapsi kuollut ja tunnen senkin vuoksi aika lailla lapsikuolemaperheitä ja heidän tilanteitaan.
Joillekin se suru on sellaista, että hyvä kun sängystä pääsee ylös. Apua tarvitsee ihan jo ruoan saamisessa pöytään. Suru on niin väsyttävää ja lamaannuttavaa. Tämä vaihe voi kestää päiviä, viikkoja tai kuukausia. Omalla kohdallani se kesti noin kuukauden, mutta tiedän monia joilla on kestänyt monta kuukautta. Joillakin se saattaa tulla vasta vaikka puoli vuotta lapsen kuoleman jälkeen.
Monet lapsen kuoleman kokeneet käyvät terapiassa ja muutenkin selvittävät lapsen kuolemaan liittyviä asioita. Vaikka minullakin elävä lapsi kulkee liki kaikkialla mukana, niin terapia on sellainen, johon en lasta mukaan ota. Alussa kriisiterapiaa voi olla vaikka päivittäin, joten joku lapsenhoitoratkaisu tarvitaan.
Omalla kohdallani meillä oli kotihoito eikä siinä kriisissä ollut mitään mahdollisuutta alkaa hakemaan päivähoitopaikkaa. Hyvä kun sai tosiaan vaatteet päälle. Onneksi meillä oli se tilanne, että äitini ja siskoni pystyivät ottamaan palkatonta vapaata töistä ja auttamaan arjessa.
Tällä surun tiellä on tosiaan tullut opittua sekin, että kanssaihmisten mielestä sureva suree aina väärin. Varsinkin niillä, joita elämä on kohdellut hyvin, riittää niitä "asiantuntevia" neuvoja miten pitäisi toimia kun elämän pahin asia on sattunut. Hurjimmathan syyllistää vanhempia siitä, että lapsi kuoli sairauteen. "Sinun syntiesi tähden---" tuntuu olevan ajatustapa monella.
8
..surra. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa surra/menetellä lapsen kuoleman jälkeen.
virikelasten äitejä ei saa haukkua ja niitä kyllä puolustetaan, jos joku sanoo poikkipuolisen sanan. Mutta kun lastaan sureva äiti pitää lapset hoidossa niin hän sitten yhtäkkiä hylkää lapsensa. En todellakaan ymmärrä eräiden ajatusmaailmaa!