Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa on lapsistamme tullut maailman napa?
24.01.2009 |
Kouluissa ei voi lapsia ojentaa, kun joku on tehnyt siitäkin laitonta. Lapset hyppivät opettajien silmille kun ei voi kuria pitää.
Lapsille opetetaan että heitä varten aikuiset tekevät asioita. Vaan opettaako kukaan lapsille, että heidän tekemiset vaikuttavat myös tulevaan?
Esimerkkinä nykyaikana suurin osa ei salli aikuisten matkustavan tai viettävän aikaa erossa lapsistaan. Hullua. Eli vain lapsia varten eletään..
Aikoinaan yhteiskunta oli aikuisten. Lapset opetettiin kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Opetettiin käytöstavat sekä kohteliaisuutta. Ja ihan oikein oli keinotkin. Jos joku ei totellut, se sai tuta sen nahoissaan. Ei kukaan useaan vuoteen lähtenyt testaamaan rangaistuksen pelossa.
No niinhän meitä aikuisiakin pelotellaan lain voimalla. Siis nykyaikana. Putka tai sakko, parhaimmillaan vankila. Entäs vastaavat nuorille? Onko olemassa mitään kunnon rangaistusta? Pelotellaan sovittelulla ja sosiaaliviranomaisen juttelulla. Mikä hemmetin rangaistus se on? Ymmärrän että aikoinaan voiman käyttö on ollut suhteessa joihinkin tekoihin liikaa. Mutta se on toiminut.
Katkesi punainen lankani, mutta kirjoittakaa ajatuksianne, luulen että saan taas kiinni aiheesta myöhemmin.
T: äiti.
Kommentit (42)
Yksi asia, jota itse olen omien lasten kohdalla miettinyt, on tuo kyseenalaistaminen. Olen ottanut käyttöön "siksi, kun minä sanon niin"-lauseen sijaan "sitten kun sinä olet aikuinen"-lauseen. Eli jos lapsesta on tylsää, että minä aikuisena saan "komentaa" häntä, niin hänellä itsellään on samaan mahdollisuus sitten kun hän on aikuinen. Tämä on tehonnut hyvin; yritän samalla tehdä aikuisuudesta positiivisen asian - aikuisuus ei välttämättä kaikkine kiireineen ja töineen (esim. "pakko mennä töihin") välttämättä anna kovin houkuttelevaa kuvaa lapsille. On hyvä, jos on olemassa asioita, jotka ovat aikuisten "oikeus". Tähän liittyy ap:n mainitsema ajankäyttö: joka paikkaan ei lapsia tarvitse ottaa mukaan. On aikuisten juhlia ja paikkoja, joihin aikuiset voivat mennä. Kysymys ei ole vain siitä, osaako lapsi käyttäytyä vaan myös siitä on paikkoja/tilaisuuksia, jotka ovat aikuisille tarkoitettu ja kaikkiin tilaisuuksiin lapsia ole soveliasta viedä.
Aikuinen tekee päätöksiä mutta myös kantaa vastuun. Aikuinen kykenee tähän, lapsi ei. On mielestäni järjetöntä edes yrittää selittää kaikkia päätöksiä (ja päätöksen taustoja) lapselle. Osa asioista on helposti selitettävissä niin, että lapsi asian ymmärtää ("et saa juosta kadulle, koska voit jäädä auton alle") mutta kaikkea ei lapsi ymmärrä eikä tarvitsekaan ymmärtää. Toisaalta aikuisen pitäisi kyetä tekemään kypsiä ja lapsen edun mukaisia päätöksiä ja olla lapsen luottamuksen arvoinen. Jos menettää lapsen luottamuksen, niin on turha huudella kunnioituksen perään.
Eilen keittiössämme käytiin seuraava keskustelu:
Poika (4v): "Äiti, sitten kun mä olen aikuinen, saanko syödä ruoan jälkeen kaksi jäätelöä?"
Äiti: "Kyllä sinä silloin voit syödä kaksi jäätelöä, jos niin haluat."
Poika: "Sä saat äiti sitten yhden jätskin - jos syöt ensin lautasen tyhjäksi!" =)
Kiitos ap hyvästä keskustelun avauksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisesti 39.