Mitä jos antaisin poikani pois?

rukoilen sinun ja poikasi puolesta, vaikket sitä ehkä haluakaan.

poika on virikehoitolapsi (ja isäviikoillahan on muutenkin pakko olla tarhassa).

Itse olen päivät kotona.

Miksiköhän edellinen pph sanoi hienosti kiertäen, että pojan olisi parempi päästä purkamaan valtavaa energiavarastoaan isompaan ryhmään? Ja näin päädyimme tarhaan.

Tässä ei todellakaan ole kyse siitä, että poika "ei mahdu uusiin kuvioihini", vaan ongelma on ollut aina. Itseasiassa ihmettelen edelleen, että miten ole edes selvinnyt hengissä pojan vauva-ajastakaan...

t: ap

ja vaikka vastaukseni kuulostikin ehkä tylyltä, niin tarkoitan sitä (ja mitä enemmän sun vastauksia luen, sitä enemmän sitä tarkoitan), että sellainen vihamielisyys joka kirjoituksestasi kuuluu, tuntuu oikeastaan olevan todellisuudessa verhottua hätää ja syyllisyyttä siitä, että sinulla yleensäkään on tällaisia ajatuksia.



Jos saisit tartuttua ongelmaan jostain suunnasta ja tehtyä sille jotain, voisit antaa ehkä itsellesi vähän armoa ja lakata ajattelemasta olevasi niin huono äiti. Minusta esim se konkreettinen ehdotus, että juttelisit lapsen isän kanssa ja ehdottaisit jotain muuta tapaamismallia kuin vko/vko, voisi olla ihan hyvä idea. En ole henk koht mitenkään varma, että lapselle edes on parasta että hänellä on fifty fifty kaksi kotia.



Jonkun ajan kuluttua ehkä ihmettelet, että miten annoitkin itsesi kieriskellä niin pitkään epätoivossa. Tsemppiä kovasti!!!

Erityisen lapsen mittarina pidetään määritelmää: arki on vaikeaa, normaalit toiminnot ei suju, on ikätovereitaan hitaampi, kehityksessä jäljessä, vilkkaampi, kärsimättömämpi, impulssiivisempi, levoton, agressiivinen jne.

5v- neuvolassa tarkempi syyni, älä vähättele pojan käytöstä.

.. Miten kukaan voi olla niin ahdistavan hermoja raastava? Järkeni kuitenkin sanoo, että se ei ole pojan vika. Vika on siis minussa. t: ap

arki on vaikeaa, normaalit toiminnot ei suju, vilkaampi, kärsimättömämpi, impulsiivisempi, levoton, ehkä hieman aggressiivinen.

Ei ole ikätovereitaan hitaampi tai kehityksessä jäljessä.

Hän on ihan hoksaava poika, ryömi jo 5kk ikäisenä, nousi seisomaan 7kk ja osasi kirjaimet 3v.

Myös kaikki äänteet R:ää myöten tulivat 3v.

4v neuvola oli melko farssi. Poika ei jaksanut keskittyä terkkarin antamiin helppoihin tehtäviin, vaan sähelsi ylikierroksilla kaikkea muuta.

Joko 5v neuvolassa puututaan mahdolliseen ylivilkkauteen?

t: ap

Mutta mutta en oo tavannu vielä kahta samanlaista gloonia joihin noi määritelät sopii.Enkä tule tapaamaan,ku tää ihmisen elämä on aika lyhyt, ja se Yliopiston juttukin tuli jo testattua,onka joku vielä epävarma aiheesta.KUN olemme jo jonkun aikaa seuranneet nätä kirjoiteluja nin ,joku sanois ja sanokin provoja,tiedä sit mitä tarkoitti muta tää AIKA iso provo on, kun apu oikea kasvoton ei kelpaa kysyjälle,niin mitä mieltä muut? Joskus ihminen ei huomaa että ihminen olisi ollut lähellä. ei ammatti auttaja 8-15töitä Hienot faktat ja oot listoilla lopun ikääs. en viitsi ees jatkaa jos ei joku ymmärrä tän kanavan systeemiä.. Ei tää toimi ilmaiseksi,joku maksaa. KUKA? .D

Itse tulisin hulluksi jos minun pitäisi asua vuoroviikoin eri paikoissa. Lapsi on todennäköisesti kaikkein väsynein tähän hirveään rumbaan ja molemmat vanhemmat yrittävät selviytyä omasta viikostaan. Kuulostaa siltä, että vanhemmuus on nyt molemmilla, sekä isällä, että äidillä totaalisen kateissa. Ensimmäiseksi otatte kaikki yhdessä yhteyttä neuvolaan ja pyydätte terapiaa lapsen takia. Lapsi ensin kuntoon ja sitten vasta on teidän vuoro.



Ja sitten tämä yksi huutaja voisi ottaa lääkkeensä tai ainakin lopettaa tuon kamalan tajunnanvirtatekstinsä. Tradu....voi hyvä isä sentään...

Meidän 6v poika kitisee kurjaa oloa, ei saa itse puettua kun ei halua eikä jaksa keskittyä. On levoton eikä kykene keskittymään vaikka tietokonepeliin. Tuskastuu kun ei osaa ja suuttuu. Saa voimakkaita raivareita. Jatkuvaa levottomuutta, kitinää ja rähinää.



No onneksi näin vain silloin kun ruokavalio ei ole kunnossa. Meillä pähkinät, sitrukset, tomaatti, muutamat mausteet ja lisäaineet saavat lapsesta tosi raskaasti hoidettavan. Mutta kun nämä sopimattomat jutut jätetään pois ruokvaliosta on lapsi ihan tavallinen. Valitettavasti näitä sopimattomia lisäaineita löytyy tavallisista margariineista, leivistä, mehujäätelöistä, jugurteista jne. Mutta nyt kun tiedetään mitä aineita pitää välttää homma toimii.



Silloin kun lapsi söi kaikkea oli elämä tosi raskasta. Voin hyvin ymmärtää ap:n kommentit sitä taustaa vasten.



Jos yhtää epäilet että lapsen oloon voisi vaikuttaa ruokavalio pidä päiväkirjaa lapsen syömisistä ja käyttäytymisestä vaikka hetken aikaa. Kokeile edes viikonlopun verran että lapsi söisi vain perusruoka-aineita eikä lisäaineita juurikaan eikä mitään yleisallergisoivia kuten tomaattia, sitruksia jne. Jos ruokavalio ei auta unohda koko juttu mutta jos sillä on vaikutusta niin koettakaa löytää ruokvalio jolla lapsi voisi hyvin.



Meidän allergikko on taas tavallista hankalampi koska oireilee siitepölyillekkin kurjalla ololla jne. Raat hedelmät ja juurekset olemme joutuneet taas tauottaa koivun kukinnan ajaksi koska poika rähisi ja oli todella levoton niitä syötyään.



Tsemppiä ja jaksamista ap:lle.



t. kolmen allergisen lapsen äiti

arki on vaikeaa, normaalit toiminnot ei suju, vilkaampi, kärsimättömämpi, impulsiivisempi, levoton, ehkä hieman aggressiivinen. Ei ole ikätovereitaan hitaampi tai kehityksessä jäljessä. Hän on ihan hoksaava poika, ryömi jo 5kk ikäisenä, nousi seisomaan 7kk ja osasi kirjaimet 3v. Myös kaikki äänteet R:ää myöten tulivat 3v. 4v neuvola oli melko farssi. Poika ei jaksanut keskittyä terkkarin antamiin helppoihin tehtäviin, vaan sähelsi ylikierroksilla kaikkea muuta. Joko 5v neuvolassa puututaan mahdolliseen ylivilkkauteen? t: ap

itselläni on 5,5v poika ja vielä 2 nuorempaa tyttöä

En ole oikeastaan koskaan pitänyt tuosta esikoisestani,tai ainakaan sen jälkeen kun tyttö(nyt 4v)syntyi.

Tytöistäni tykkään yli kaiken,ensimmäisestä hetkestä alkaen



En tiedä tähän muuta selitystä kun esikoisella on väärä sukupuoli,poika.

Poikani kyllä on helppo ja reipas lapsi..useimmiten ainakin ;)



Pp

Että lapsella voisi olla adhd?

Sain just kaks plussan ilmaisjakeluna ja sielä oli artikkeli aiheesta. Kannattaa vaikka googlettaa ja miettiä osuuko? Sitten voit soittaa tukinumeroon ja jutella lisää (lapsella ei tartte olla diagnoosia, vaan ihan Matti Meikäläinen jolla yli vilkas lapsi) ja sitten soitella neuvolaan, minusta ei tartte odottaa edes sitä vuosikäyntiä vaan jos sulla on kotona hankalaa niin soitat!!



Entä olisko sulla masennusta? Useammassa viestissä syytät itseäsi.



Joskus vuosia sitten luin jostain kauniin artikkelin, jossa äiti oli masentunut ja oli hakenut apua ja oli päätynyt antamaan lapsen sijaisperheeseen pahaksi ajaksi.

Lapsen saa takasin!! Sehän on sijoituksen päämäärä onnistuessaan, että vanhempi/vanhemmat onnistuu saamaan elämänsä raiteilleen niin että lapsen on hyvä olla kotonaan.

muu syndroma, joka selittää arjen vaikeuden, ei se minusta selitä ap:n vihamielisiä ja kylmiä tunteita lastaan kohtaan. Monet vanhemmat, minä itsekin, painiskelevat erityislastensa hoidon kanssa arjessa. Monilla on, hitto vie, vaikeasti vammaisia ja täysin vanhemman hoidettavissa 24/7 olevia lapsia. Ja totta kai se arki erityislapsen kanssa on haastavaa, kuluttavaa, väsyttävää, turhauttavaa. - Voi se olla sitä diagnoosien "ulkopuolelle" jäävien "normaalienkin" lasten kanssa ajoittain tai pitkäänkin, jos he ovat haastavia tapauksia.

Yleensä kuitenkin nimenomaan se rakkaus lasta kohtaan auttaa jaksamaan. Joskus tarvitaan ammattiapua (soita sinäkin, ap, heti paikkakuntasi perheneuvolaan: sieltä saat apua ja vinkkejä arjen toimintojen helpottamiseen sekä vertaistukea ja diagnosointiapua!), mutta siis kyllä nämä väsyneet ja turhautuneet erityislasten vanhemmat kuitenkin yleensä tunnistavat ja tunnustavat kaikesta huolimatta rakastavansa palavasti lastaan.



Minusta tuntuu, että tässä kohtaa kaksi ongelmaa: pojan haasteellisuus ja mahdollinen "erityislapsisuus" ja ap:n jokin tunne-elämän ongelma. Masennus tai jokin kiintymysongelma voi saada sinut tuntemaan kylmiä ja välinpitämättömiä tunteita lastasi kohtaan. Hanki, ap, apua koko perheelle: Soita perheneuvolaan ekana ja kysele myös mahdollisuuksia yksilöterapiaan itsellesi.



Nyt alat selvittää MIKSI et tunne mitään "normaaleja" äidintunteita lastasi kohtaan ja miten asiaa voisi auttaa. Alat myös selvittää, miten sitä arkea voisi helpottaa. Et todellakaan lähde hylkäämään lastasi ennen kuin jokainen kivi on käännetty kahdesti!

ja suunnittelee hänen pois antamista siksi, että "lapsi on raskas". On todella peiliinkatsomisen paikka.



T: Kolme lasta, joista kaksi tosi villiä poikaa, raskaita välillä, mutta niin rakkaita!

ei se tietenkään mitään muuttaisi, mutta kai se helpottaisi suhtautumista.

Nyt tunnen itseni "helpollaluovuttajaksi" kun en pärjää ihan normaalin lapsen kanssa.

Ehkä kiillottaisin sillä omaa kruunuani kun pojalla olisi joku erityispiirre?

Ainakin se luultavasti pidentäisi pinnaani jos löytyisi ihan oikea syy?

t: ap