G: Onko sinulla jotain "puutteita" ulkonäössäsi, joista huolimatta...

olen aina hävennyt hartioitani - ja ollut hirmuisen hämmästynyt, kun joskus jostkut hierojat( siis urheiluhierojat

( lähinnä naiset ) miehet ovat sanoneet, että mulla on todella upea selkä/hartiat.



Se kun on niin katsojan silmissä taas tämäkin...

Olen oppinut jo kauan sitten jättämään ne omaan arvoonsa. :)



Mutta olkoon sitten: olen lyhyt, ihoni oli nuorena näppyinen eikä nykyisinkään valttikorttini. Etuhampaissa pientä vinoutta. Pienikin painonlisäys/turvotus näkyy heti jenkkakahvoina. Ruumiinrakenteeni on atleettinen, ja joskus tuntuu että hartiat ovat liian leveät. Ikää on jo yli kolmenkympin. Rintoja ei raskaus tai imetys muuttanut lainkaan, mutta eivät ne painovoimaa uhmanneet aiemminkaan. :)



Silti minua on monesti sanottu kauniiksi, kysytty joskus jopa teenkö kasvomallin töitä (kysyjä oli muten nainen). Ja miehet ovat olleet kiinnostuneita (viimeksi pari viikkoa sitten teinit vislasivat perään), tosin itsetuntoni ei ole enää vuosikymmeneen siihen perustunut. Oma puoliso on myös usein komeaksi sanottu.



Suurin osa niasista on ihan ylikriittinen omien puutteidensa suhteen. Ihmekös tuo, jos lukee Cosmoa ja kuvittelee, että pitäisi olla photoshopattu ollakseen kaunis.

Mun puutteeni on kovin eripariset rinnat. Ilman rintsikoita kokoeron huomaa sokeakin, mutta onneksi liiveillä saan korjattua asian. Tosin uimahalliin tai yleisille rannoille en ole mennyt vuosikausiin. Huono itsetuntoni on vasta nyt, lapsen saamisen myötä, alkanut parantua. Olen siis himpun verran päälle 30v ja lapseni on reilu 1v. Lisäksi mieheni vakuuttelut ja kehut ovat auttaneet valtavasti.



Olen 172 pitkä ja hoikka sekä omasta mielestäni aika nätti. Miehiltä olen saanut huomiota ja kehuja teinistä asti, eikä seurasta ole ikinä ollut puutetta. Myöskin naiset ovat kehuneet ulkonäköäni.

Kuten pari muutakin vastaajaa, myös minä pyrin käyttäytymään aina ystävällisesti ja kohteliaasti. Hymy on kans herkässä. :)



Tässä nyt parantelen itsetuntoani kovasti ja koitan heittää murehtimiset nurkkaan! Tsemppiä ja halit kaikille oikeasti ihanille naisille!! :D

Minä olen "persjalkainen" ja takapuoli muuhun kroppaan nähden turhan muhkea...onneksi sentään lihaksikas, kun urheilen paljon.

Kestävyysurheilun ansiosta jo ennestäänkin pienet rinnat ovat hävinneet olemattomiin, joten epätasapainoa ylä- ja alavartalon välillä todellakin on.

Lisäksi olen mielestäni isopäinen, ja kaikenlisäksi lyhyt. Kumma, että miehiä vaan riittää ja baarissakin olis vientiä vaikka kuinka...

.. puutteita löytyy joka suunnalta, pieniä ja isoja, mutta kroppa on aika mukava (ei hoikka, tosin) naama on nätti ja tukka hyvin, niin kyllä saan katseita ja onhan tuo okkokin tuossa jo pysyny rinnalla yli 10v ja aina yhtä hornina, vaikka paino on ´vaihdellut 47 ja n.100 kilon välillä ;)

paljonki on puutteita,mutta olenpa vain ollut suosittu... lapsia 4,isiä niil 3 XD

se voi kyllä rampauttaa henkistä ja sosiaalista kehitystä aika lailla. Sitten kun lopulta kynnelle kykenee ja puolivahingossa "saa jonkun", voi olla jo henkisestikin niin täysi Frankenstein että olisi ollut parempi olla vaivaamatta muita parisuhdetoiveillaan. Tällaista olen katsellut läheltä.



Oikeastaan tunnen monia todella ihania ihmisiä, joilla on myös jokin esim. liikuntavamma, mutta kykenevät elämään hyvää elämää ja tuottamaan iloa myös muille. Näin onnellisesti ei vain aina käy.