Lue keskustelun säännöt.
Minäkö ylireagoin?Äitini yli-innokas auttaja lasten hoidossa+valittaja...
13.05.2010 |
Meillä on 2v kaksoset ja vauva 4kk. Vauvan synnyttyä ensimmäiset 2kk oli painajaismaista, poika itki yöt ja päivät. Onneksi äitini sekä anoppi ja appiukko olivat todella avuliaita ja selvisimme melko hyvin tuosta ajasta. Ekan parin kk jälkeen pojan itkut loppui melkein kun seinään. Allergioita ym. etsittiin, mutta niitä ei ilmeisesti ole, koska nyt poika on mitä aurinkoisin vauva ja itkee pääsääntöisesti vain nälkäänsä.
Appivanhemmat käyvät meillä nyt kun poika ei enää itke koko ajan niin kerran viikossa tai kahdessa tai sitten me käymme heillä. Sen sijaan äitini yhä käytännössä asuu meillä ja jos saisi päättää niin haluaisi hoitaa vauvaa koko ajan. Tämän lisäksi kuulen/kuulemme arvostelua millon mistäkin äidiltäni kun emme ole tehneet kuten hän toivoo. Olen monesti puhunut äidilleni, että nyt hän voisi olla kotonaankin enemmän kun me jaksamme kyllä nyt lasten kanssa kun poika ei enää itke. Lisäksi olen sanonut, että hänen arvostelunsa loukkaavat välillä todella pahasti. Tämä kaikki näyttää menevän kuuroille korville. En siis ole kieltänyt äitiäni meillä käymästä, mutta mieluiten kerran viikossa. Haluttais viettää aikaa ihan vaan perheenäkin.
Ennen kun joku keksii sanoa, että oisit kiitollinen, niin olen todella kiitollinen siitä, että isovanhemmat auttoivat pojan valvottaessa, mutta nyt en enää jaksais äitiäni ja hänen valitusta+hössötystään joka päivä aamusta iltaan.
Olen niin loppu tähän, että nyt parin viikon aikana olen ollut avaamatta ovea äitini ollessa tulossa kylään. Vain kerran viikossa olen päästänyt kylään ja sillon olenkin sit saanut kuulla miten minä ylireagoin eikä äitini näe käytöksessään mitään väärää, hän vain haluaa auttaa.
En haluaisi, että välit menee äitini kanssa, mutta jos hän on meillä päivittäin niin jossain vaiheessa on minun mielenterveys vaarassa (äitini valituksen takia), samoin meidän liitto, koska mieheni joutuu kuuntelemaan "kiukutteluani" kun puran äitini aiheuttamaa pahaa oloa.
Kommentit (26)
Eipä tuossa mitään ylivoimaista hoitamista ole - minkä hän toteaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ihan tarkoituksella lapsilla pienet ikäerot, koska myöhemmin emme olisi enää saaneet lapsia.
Kuten täällä jo muut näytti vastaavan puolestani niin pärjäämme nyt hyvin lasten kanssa kun poika ei enää valvota. Siksi en enää kaipaa äitini apua enkä todellakaan sitä arvostelua. Kerran viikossa saa käydä, jos ei arvostele.
Meillä saa kyllä kaikki tarpeeks huomiota. Kun kaksoset leikkii niin seurustelen vauvan kanssa ja vauvan ollessa iltapäiväpäikkäreillä ni sillon olen kaksosten kanssa. Ja kun mies kotiutuu töistä niin hän hoitaa vauvaa ja minä saan omaa aikaa tai sit tehdään perheenä jotain. Näin ollut nyt tän pari viikkoa kun en oo äitiäni päästänyt kylään kun kerran viikossa.
Ei tämä arki minusta niin ylivoimaista ole, että joka päivä tarvitsisin äitiäni apuun. Olo on toisaalta tavallaan helpottunutkin kun ei tarvitse joka päivä kuunnella arvostelua. Tai sit osasyy miks en koe meidän arkea niin raskaana on se, että mieheni osallistuu täysipainoisesti arkeen eikä vaan löhöile töiden jälkeen tai viikonloppuna.
ap
pientä lasta, siinä on väistämättä joku vailla huomiota koko ajan.
Mikset ohjaisi äitiäsi hoitamaan kaksosia, viemään puistoon tms. ja itse sitten keskittyisit vauvan kanssa seurusteluun?
Suoraan sanottuna mä en ihan ymmärrä miksei apu kelpaa, kun tuollaisessa katraassa noin pienillä ikäeroilla sitä tekemistä ihan varmasti riittää.
Vai onko ne teidän kaksoset lykätty johonkin virikehoitoon, kun teillä ei perhesuunnittelu onnistunut?
Minä olin muutama vuosi sitten samassa tilanteessa. Minun äitiini ei tehonnut puhe vaan se oli pakko olla avaamatta ovea ja päästää käymään vain pari kertaa viikossa. Olimme siis sanoneet äidilleni, että hän on tervetullut kylään kahdesti viikossa, silti oli meidän oven takana joka aamu. Oma äitini myös arvosteli kaikkea mitä teimme, emme osanneet kasvattaa lapsia oikein, täysimetystä ei ois saanut jatkaa niin ja niin pitkään kun tuon kokoinen kaipaa jo muutakin ruokaa jne.
Me teimme niin, että kirjoitimme äidilleni paperille minä päivinä on tervetullut ja mistä mihin. Lisäksi samaiseen lappuun laitettiin, että kyläillessä ei arvostella meidän tapaa kasvattaa lapsemme ja jos arvostelee niin voi poistua meidän kodistamme. Ainoa, jonka äitini muisti oli se, ettei arvostellut kun joskus "vahingossa", mutta kylään oli silti tulossa joka päivä. Me laitoimme myös, että jos haluaa kahvipullaa niin sen saa ihan itse tuoda mukanaan. Meillä kun oli sillon neljä melko pientä lasta 3v 9kk, 2,5v, 1v 4kk ja 3kk. Tuon ikäisiä siis lapsemme olivat kun asetimme äidilleni nuo ehdot kyläilyyn.
että ostaisin jonkun teatterilipun, lahjakortin tms lahjan ja ison kukkakimpun äidilleni ja OIKEIN SUURIELEISESTI kiittäisin häntä saamastamme avusta (mieluiten oman mieheni läsänollessa) ja sanoisin päättäväisesti, että nyt me sitten mielellään yritetään pärjätä keskenämme perheenä. Samaan syssyyn sopisin vierailun esim kahden-kolmen viikon päähän jolloin minä -lapsien kera- kävisin äitini luona. Ei missään tapauksessa niin, että hän tulee taas meille..
Mä tekisin ehkä niin, että ostaisin jonkun teatterilipun, lahjakortin tms lahjan ja ison kukkakimpun äidilleni ja OIKEIN SUURIELEISESTI kiittäisin häntä saamastamme avusta (mieluiten oman mieheni läsänollessa) ja sanoisin päättäväisesti, että nyt me sitten mielellään yritetään pärjätä keskenämme perheenä. Samaan syssyyn sopisin vierailun esim kahden-kolmen viikon päähän jolloin minä -lapsien kera- kävisin äitini luona. Ei missään tapauksessa niin, että hän tulee taas meille..
Mullakin on 3 lasta, 7-v 4-v ja 2-v ja kyllä sitä tekemistä noissakin on ihan tarpeeksi, vaikka on vain yksi vaippaotus enään.