hepatiitti-c ja raskaana,mihin prässiin sitä nyt joutuu?

Joopa joo, ei todellakaan ole c-hepa yhtä vaarallinen kun hiv. Ärsyttää ihmiset jotka eivät tiedä mistä kirjoittavat. Itse kävin c-hepa testissa viime viikolla ja saan tietää tuloksen tämän viikon lopulla, pelottaa, sillä olen raskaana :(

Vaikka on vanha ketju, niin silti pakko tietämättömille (joista joku tässä kertoi olevansa jopa kätilö!!) C-hepatiitti ei ole välttämättä ikuinen sairaus. C-hepatiitti-virus voidaan hoitaa interferonihoidolla kokonaan pois elimistöstä ja onnistuneen hoidon jälkeen c-hepatiitti ei enää näy verinäytteissä, vasta-aineita saattaa kylläkin esiintyä, mutta ei itse tautia enää. Kaikki riippuu tietenkin viruksen genotyypistä, eli siitä, millainen muoto viruksesta on kyseessä. Toiset ovat helpommin hoidettavia kuin toiset. Myös hoitoon sitoutuminen vaikuttaa hoidon onnistumiseen. Olen kuullut jopa kätilöiltä ja terveydenhuollon ammattilaisilta aivan käsittämätöntä soopaa ja väärää tietoa c-hepatiitista, älkää nyt ainakaan enää väittäkö, että kyseessä on parantumaton sairaus, kun lääkärit sen voivat kerran monessa tapauksessa pois hoitaa. Kahta koulukuntaa on siitä, säilyykö virus jossain elimistössä, esim.maksan soluissa uinumassa, vaikka verikokeissa ei enää näkyisikään, joten varotoimenpiteenä verenluovutusta ei sallita onnistuneenkaan hoidon jälkeen. Muuten onnistuneen hoidon jälkeen ei ole mitään syytä olla elämättä elämää niin kuin terve ja onnellinen ihminen. Olen kuullut, että esim.Tampereella myös c-hepatiitista parantuneita synnyttäjiä kohdeltaisiin samoin, kuin vaarallisia tartuntatautien kantajia, ja heidät eristettäisiin synnytyksen jälkeen samoin kuin akuutissa vaiheessa sairastavat synnyttäjät. Todella kurjaa. Itselläni juuri tällainen tilanne tulossa, eikä houkuta ajatus, että huoneesta ei pääse edes muiden äitien tavoin jääkaapille käytävään tai taukohuoneeseen. Tämän olen kuullut ihan siellä työskenteleviltä, samoin kuin nämä uskomattomat soopapuheet, joita myös terveydenhuollon "ammattilaiset" levittävät "parantumattomasta" sairaudesta. Onneksi on olemassa potilashotelli, jonne ainakin itse aion mieheni ja vastasyntyneeni kanssa itseni taistella, jotta en tuntisi terveenä ja kunniallisena kansalaisena itseäni ö-luokan hylkiöksi, kun olen esikoiseni synnyttänyt. Sairastetustakaan taudista en kuitenkaan neuvolasta ole jättänyt kertomatta, mutta neuvolakortistani ei ainakaan vielä löydy mitään leimaavia merkintöjä, mistä olen tyytyväinen. Tsemppiä kaikille äideille, vauvan riski saada c-hepatiitti synnytyksessä on noin 5% luokkaa, hoidettu hepa ei tietenkään tartu, joten älkää antako lietsoa paniikkia itseenne, olette hyviä äitejä ja arvokkaita ihmisiä. Suosittelen taistelemaan itsenne potilashotelliin synnytyksen jälkeen!!!

Minullakaan ei tartuntaa havaittu millään muulla tavalla kuin kun kävom lupbuttadsa verta ja te tyhmät pullossa rläjät,tartunnan voi saada muustakin kuin huumeista tai seksistä. Minulla aloitettiin interfernoolihoito saman tien ja terve kuin pukki.
Kävelkää ensin jonkun saappaissa ennenkun kummastelette asioita,c hepatiitti kun ei itsestään paljon merkkejä tartunnan saanneelle anna!

Kyllä lähtee kolmannen tyypin c virus tietämätön tuomitsia,itselläni lähti 4:ssä kuukaudessa

todistetusti saatu tartunta.Ei sillon ollu kai viel rutiinia tuo feroni hoito, joka muuten ei sovi kaikille, vaatii sitoutumista, jota ei olisi ukolta sillon 10v sitten ollut.Olen jutellu asiasta asiantuntijan kanssa, ja tosiaan ei tavallisesti seksin kautta tartu.Hoito siis on, mutta se on kallis,*potilaalle ilmainen, mutta yhteiskunnalle kallis, siksi sit' ei turhaan anneta esim. narkkarille( ja vaatii sitoutumista.

ensimmäisellä neuvolakäynnillä, eikä ylipäätään neuvolassa muutenkaan mitään verinäytteitä ole otettu (2 raskautta). Tässä toisessa ainoa kerta kun verinäyte otettiin oli np-ultran yhteydessä synnärillä, näköjään vaihtelee sitten käytännöt.

on täysin oikeassa. Lisäksi voi olla, että sinulta otetaan huumeseuloja. Harvinaista että vauva saisi c- hepatiitin.



Interferoni hoitoja ei muuten taideta enää pahemmin ainakaan tehdä. Ja useilla c- hepatiitti lähtee itsestäänkin pois. Vielä eivät ole päättäjät päättäneet, katsotaanko että terve vai oletetaanko että on elimistössä vaikka viruksia ei enää ole verikokeessa. Suuntaus menossa siihen suuntaan, et terveeksi tulee.

Miehelläni on myös huumetausta nuoruudessa, kun tapasimme, hän oli räpistelemässä kuiville. Eli käytti nuorena suonensisäisesti lääkkeitä ( huumeet muuta kautta), oli mielestään aina kovin tarkka omista ruiskuistaan jne. mutta eipä sitten tarpeeksi ( mikä ei mua yllätä, sen verran sekaisin oli aika ajoin kuitenkin).



Tartunta löytyi täysin sattumalta tutkittaessa muuta asiaa, ja testejä tehtiin laidasta laitaan.



Tartunta tuskin on uusi, koska miehelläni oli työhöntulotarkastuksessa muutama vuosi sitten maksa-arvot koholla, asiaa tutkittiin (maksa ultrattiin jne), mutta C-hepatiittia ei tutkittu, koska se ei varmaan tuntunut kovin todennäköiseltä.



Hoidot aloitetaan nyt, koska virus löytyi. Mitäs outoa siinä on?

Todella usein C-hepatiitti ei oireile mitenkään siinä vaiheessa kun se tarttuu ( olikos niin, että vain 20% saa oireita tartunnasta), ja yleensä se löytyy vasta sitten, kun potilaalle on kehittymässä maksakirroosi/syöpä.



C-hepatiitti muuten tarttuu vain veren välityksellä, se ei ole mikään tavallinen seksitauti ( jos nyt siihen vihjailette). Eli pitäisi aika veriset kinkerit pitää että C-hepa edes tarttuisi, ja silloinkaan tartunta ei ole mitenkään väistämätön. Jos taas mieheni näinä aikoina käyttäisi suonensisäisiä hän olisi a) äärimmäien tarkka

b) aika taitava peittämään jäljet kehossa, hän kun heiluu joka päivä nakuna kotona, ja siitä pistämisestä jää jäljet.

Sitä voidaan hoitaa mutta tauti on kyllä ikuinen. B-hepatiitti saadaan hoidettua kokonaan pois. Tottakai sun on kerrottava sairastavasi sitä, miten voit edes ajatella olevasi noin itsekäs? c-hepa tarttuu veren välityksellä ja mä en kyllä haluis olla kätilönäsi jos et ole vaivautunut kertomaan asiasta.

koska on olemassa tartuntariski. Kerrot vaan niinkuin asia on. Ihminen on erehtyväinen. Pointti on että jätit sen vaan kokeiluun.



Minulla on ollut A-hepatiitti ja maksakirroosi. Selittelemistä niissäkin, koska suurin osa näennäisen fiksuksi ja valistuneeksi luokitellusta kansastamme oikolukee ne narkkarien ja alkoholstien sairauksiksi. Tosi harva tietää erilaisista kampanjoista huolimatta, mitä eroa on A-, B-, ja C-hepatiitillä tai ymmärtää mitä "kirroosi" suomeksi tarkoittaa, mitä siinä tapahtuu ja miksi.



Yleensä siis mainitsen niistä terveydenhuoltopuolen kanssakäymisessä ihan siksi ettei tarvitse erikseen selitellä poikkeavia verikoetuloksia.

Joillekin se jää, joiltakin se voi parantua pois itsekseen. C-hepatiitti ei ole niin raju kuin B-hepatiitti.



Olen 13 vuotta C-hepatiittia sairastanut, ja se on oireillut vain kerran, rajuina vatsakipuina joiden takia jouduin sairaalaan tutkimuksiin. Sairaalassa sitten todettiin c-hepa. Muuten olen elänyt normaalia elämää, saanut lapsia yms. Aion lähiaikoina mennä tutkimuksiin, joissa saavat tutkia virustasot, vai olenko parantunut tai onko maksassa muutoksia, maksa-arvot on ollut ok koko ajan.

???



En tiedä ketä se palvelisi, ei edes ap:tä itseään.



Omaa lastaan ja tartuttamisriskiä ajatellen pitäisi kyllä pohtia vakavasti kertovansa heti seuraavalla neuvolakäynnillä. Tarviiko sun edes kertoa mistä olet sen saanut. Narkkarin tunnistaa ulkonäöstä, jos et ole narkomaani enää, ei ole sitäkään riskiä.



Mä en ainakaan haluais riskiä että siirtäisin elinikäisen sairauden lapselleni tai jollekin vieraalle (kätilölle) aikuiselle joka tietämättään voisi tartuttaa sitä eteenpäin.

Lisää nimittäin lapsen riskiä saada c. Tosiaan, ilman muuta kannattaa kertoa, koska silloin saat parempaa hoitoa ja seurantaa! Ja synnytyksessä vältetään esim. kalvojen puhkaisua, jottei vaan tuu verikontaktia vauvaan. Monesti noi c-hepatiittisynnytykset keskitetään tiettyihin sairaaloihin/osastoihin.

Vai miksi ihmeessä yliopistosairaalan johtava sisätautilääkäri olisi just sanonut miehelleni, että se virus kyllä saadaan häädettyä, kyse on vain siitä kuinka pitkään hoitoja täytyy jatkaa. Eli yleensä 3kk 6kk tai vuoden.



Mäkin luulin aiemmin että se on ikuinen, mutta kovasti ainakin miehelleni on nyt sanottu että näin ei olisi. Miksi sitä niin innolla ollaan hoitamassa, jos siitä ei kerran ole mitään hyötyä?



Hoidot ovat kalliita, ja niitä annetaan vain jos ollaan varmoja, että potilas sitoutuu hoitoon. Hoidot saattavat olla myös todella rankkoja ja aiheuttaa sekä fyysisi että psyykkisiä ongelmia, mutta uskon, että oma mieheni tulee ne kestämään, on meinaan aika vahvaa tekoa tuo.



Netistä löytyy tietoa asiasta, ja hoidon läpikäyneiden ihmisten tarinoita.

niin miten se oikeuttaa lisäämään tartuntariskiä?

c-hepatiitti ei lähde hoidoilla.

Sitä voidaan hoitaa mutta tauti on kyllä ikuinen. B-hepatiitti saadaan hoidettua kokonaan pois. Tottakai sun on kerrottava sairastavasi sitä, miten voit edes ajatella olevasi noin itsekäs? c-hepa tarttuu veren välityksellä ja mä en kyllä haluis olla kätilönäsi jos et ole vaivautunut kertomaan asiasta.

Mulla on hoidettu 4 vuotta sitten ja virusarvot ovat olleet sen jälkeen 0, kontrollit hoidän päättymisestä 1, 3, 5 ja 10 vuoden kuluttua. Vasta-aineet tulevat tod näk olemaan positiiviset loppuelämän ajan. Kumpikaan lapsistani ei tartuntaa ole saanut.

Riippuen vähän asuinpaikasta ja hoitohenkilökunnan ammattitaidosta ap:tä joko syynätään turhan tarkkaan tai kohdellaan ammattimaisesti. Periaatteessa hoitohenkilökunnan tulisi kohdella jokaista asiakasta siten, että asiakkaalla on mahdollisesti jokin veriteitse tarttuva tauti. Tartuntaa ei kuitenkaan pidä eikä missään nimessä saa salata hoitohenkilökunnalta! Ei vaikka olisikin interferonihoidon saanut ja PCR 0.

Imettää et voiLisää nimittäin lapsen riskiä saada c. Tosiaan, ilman muuta kannattaa kertoa, koska silloin saat parempaa hoitoa ja seurantaa! Ja synnytyksessä vältetään esim. kalvojen puhkaisua, jottei vaan tuu verikontaktia vauvaan. Monesti noi c-hepatiittisynnytykset keskitetään tiettyihin sairaaloihin/osastoihin.

Imettää voi jos nännien iho on ehjä, sillä virusta on vain veressä. HI-virusta on kaikissa eritteissä, joten hiv-positiivinen ei saa imettää. Nämä usein sekoitetaan keskenään.

Samoin joskus yli 10 vuotta sitten vielä ajateltiin, ettei C-hepatiittia voida hoitaa. Nykyään hoidot ovat kehittyneet ja hoidon onnistumisprosentti oli jokunen vuosi sitten muistaakseni yli 80. Virusta on neljää eri genotyyppiä ja yhden näistä hoitovaste on muita huonompi.

ensimmäisellä neuvolakäynnillä, eikä ylipäätään neuvolassa muutenkaan mitään verinäytteitä ole otettu (2 raskautta). Tässä toisessa ainoa kerta kun verinäyte otettiin oli np-ultran yhteydessä synnärillä, näköjään vaihtelee sitten käytännöt.

jos olet synnyttänyt pohjoismaissa, on sinulta otettu ainakin kuppa- hiv- veriryhmä ja veriryhmävasta-aineet neuvolassa. Joko ensimmäisellä käynnillä, tai pian sen jälkeen labrassa.

terv. 4:n äiti, ja joka kerralla on otettu, vaikka asuinpaikka on vaihtunut, joka kerralla.

Mun miehellä se löytyi sattumalta, on myös ollut n. 10 vuotta (ainakin), ja ensi kuussa sitä aletaan hoitamaan. Lääkäri oli sanonut, että siitä pääsee käytännössä aina eroon, hoitoa vaan jatketaan niin pitkään kuin on tarvis.



Muuten sen ei kaiketi pitäisi vaikuttaa oikein mihinkään.