Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävän käytös kummastuttaa kovasti - mistä kyse, mielipiteitä!
12.05.2010 |
Ystävä, jonka olen tuntenut vajaan vuoden, on ruvennut yhtäkkiä käyttäytymään hyvin etäisesti.
Aikaisemmin teimme jotain yhdessä usein, toisinaan lähes viikottain (elokuva, näyttely, kahvila tms.) miten nyt aikakin salli, lisäksi soittelimme tai tekstailimme puolin ja toisin jne.
Viime viikot (kolmisen) hän ollut erittäin etäinen. Nähdessämme jossakin yhteydessä sattumalta hän ei puhu minulle, ellen minä varta vasten aloita keskustelua, minkä teenkin, koska minusta on luontevaa jutella ystävän kanssa, jonka tapaan. Mutta hän tuskin puhuu minulle, vastaa jotain lyhyesti ja sitten pikaisesti siirtyy toisaalle.
Törmäämme myös kuntosalilla toisinaan. Normaalisti esim. pukuhuoneessa vaihtaisimme aina muutaman sanan hyvissä merkeissä, mutta nyt hän sanoo nopean hein ja mutisee, että 'kiire, kiire' ja poisstuu nopeasti. Jos tilanne vain mahdollistaa, hän ei edes tervehdi, ts. sano sitä pikaista heitä.
Sanomattakin on selvää, ettei hän ole soittanut tms. näinä 3 viikkona lainkaan. Kysyin kerran salilla, että onko kaikki ok meidän välillä, mihin hän vatasi, että 'toki' ja poistui paikalta.
Tänään tapasin hänet aerobic-tunnilla. En ole käynyt ko tunnilla aikaisemmin, mutta tämä ystäväni oli kehubut tunteja ja vetäjää. Päätin testata, mutta en tiennyt hänen olevan ko. tunnilla. Hän kyllä sanoi tunnin alussa, että 'kas sinäkin täällä' mutta tunnin jälkeen käytännössä suorastaan ryntäsi pois ettei olisi tarvinnut vaihtaa muutamaa sanaa. Minusta normaalia olisi ollut vaikka kysyä, että 'no mitäs pidit tunnista' tms.
Lähetin sitten tunnin jälkeen tekstarin, että ole kiltti ja kerro mikä on pielessä, että olenko aiheuttanut jotain mielipahaa tietämättäni. Totesin, että arvostan ystävyyttämme ja haluaisin jatkaa ystävinä, mutta jos hän ei halua olla tekemisissä, olisi kiltti ja kertoisi sen minulle suoraan. Vastaus oli lyhyesti että 'en tiedä mistä puhut'. Selitin, että minusta hän ollut kovin etäinen, hädin tuskin puhuu minulle ja että kontrasti entiseen käytökseen on suuri. Tähän viestiin hän ei sitten enää vastannut lainkaan.
Mitä ajatella? Olemme aikuisia ihmisiä, tämä toinen minua jonkun verran vanhempi, n 50v (minä 40v.). En ole tottunut käsittelemään tällaisia 'möllittely'-tilanteita aikuisten kesken!
Pitäisikö minun antaa hänen olla ja odottaa, että hän on yhteydessä minuun? Vai jatkanko 'ystävyyttä' kuin ei mitään, kutsun edelleen kahvilaan, elokuviin, ostoksille jne. Mutta pelottaa suorastaan olla yhteydessä, - tai no ei pelota mutta erittäin teennäiseltä tai hankalalta tuntuisi niin tehdä, niin torjuvalta hän on tuntunut!
Onko kokemusta jostakin vastaavasta? Miten ratkoitte tilanteen?? Vai annanko vain periksi tälle ystävyyden menetykselle?
Kommentit (19)
mutta minkäs mahdat jos se ei aio kertoa mistä on kyse. Sinuna odottaisin häneltä aloitetta tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisko olla et on jotain vakavaa sattunut perhe tai lähipiirissä ja ajatukset on siellä eikä jaksa miettiä small talk juttuja.. tms
pallo on hänellä, odottele :) ja voithan sä jonkun ajan kuluttua laittaa viestiä että lähteekö kahville ja siellä kuulostella..
joten jos sitä ei tule, anna olla. Hänellä voi olla omia ongelmia, joiden takia ei osaa pitää yhteyttä tai mitä tahansa muuta. Mutta jos ei halua kertoa, et voi lypsää tietoa väkisin.
sanottu, että sinä olet puhunut hänestä pahaa.
Omasta kokemuksestani voin sanoa että jos hän on tuolla "en tiedä mistä puhut" -linjalla, et muuta vastausta tule saamaan. Ja hän nauttii siitä että otat aloitteet asian sopimiseksi vaikket ole mitään tehnytkään ja juokset hänen perässään.
Ystävän menetys kirpaisee, mutta tämä ei ollut sinun valintasi. Itse hölläisin otettani ja kohdatessa olisin ystävällinen. Hän aikanaan kertoo asian tai sitten ystävyytenne väljenee ja loppuu. Et voi sille kuitenkaan paljon mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä oli 18-vuotiaasta alkaen erittäin vaikea, ennakoimaton ja riitaisa miessuhde, jonka tuskat hän kaatoi päälleni kiukuttelemalla ja raivoamalla. Syytä hän ei sanonut, ei kaivannut lohtua, ei kuuntelijaa, kunhan vaan sai olla v**mainen jollekin. Väsyin rooliini kahden viikon välein pyydellä anteeksi "jos olen sua jotenkin tietämättäni loukannut" ja aloin ottaa etäisyyttä. Yhteydenpito jäi minulle. Sitten kun jäin odottamaan hänen yhteydenottoaan, sitä ei koskaan tullut. Näin 5 vuoden jälkeen en enää odota. Harmittelen, että niinkin pitkään siedin niin rumaa käytöstä, vaikka olisin halunnut tarjota aikaani ja ymmärrystäni solmujen avaamiseen.
sanottu, että sinä olet puhunut hänestä pahaa.
ja tunnemme kyllä joiakin yhteisiä tyyppejä, joten teoriassa se olisi mahdollista. Mutta en ole puhunut hänestä mitään pahaa kenellekään, olen aina nauttinut hänen seurastaan ja pitänyt häntä monin tavoin ihanana ja mielenkiintoisena ihmisenä. Päin vastoin, olen voinut kehua häntä jollekin korkeintaan! En muutenkaan halua puhua muista ihmisistä pahaa kolmansille tahoille, pidän mieluummin sellaiset kahdenkeskiset asiat omana asianani koska itse en arvosta toisista pahaa puhuvia, se kertoo enemmän heistä kuin pahasti puhutusta henkilöstä. Siksi en ole halunnut kysyä tästäkään tilanteesta yhteisiltä ystäviltäni, että mitä mieltä he ovat, sillä en halua tuoda tätä episodia, joka ei häntä hyvässä valossa näytä, yleiseen tietoon.
Mutta mietin tosiaan, että jospa olen sanonut jotain jota en ole tarkoittanut millään tavalla pahasti, mutta mikä on kääntynyt puheissa muuksi tai muuten väärin ymmärretty. Siksi pyysinkin häntä kertomaan, mikä on pielessä, että voisin arvioida, mitä olen ehkä sanonut ja että voisin korjata väärinymmärryksen.
Mutta kuten monet totesivatkin, jos hän ei suostu kertomaan, en voi sille mitään. Se vaan harmittaa niin vietävästi, koska olen itse todella suora persoona, ja arvostan suoruutta myös toisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en puhuisi ystävyydestä noin lyhyessä suhteessa...
tuolla panttaamisella hän pitääkin sinua otteessaan. tietää että haluat selvittää asian ja hän on vaan kuten ei tietäisikään koko asiasta. Huomaa, ettei hän sano että "en kerro" vaan "en tiedä mistä puhut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin sitä tarvii sitä ulkoista vahvistusta käytökselleen ja toiminnalleen, että tietäisi mitä ongelmallisessa tilanteessa pitäisi tehdä..!
Jätän pallon hänelle. Tervehdin ystävällisesti kun tavataan, mutta en tuppaudu hänen seuraansa tai aloita sen kummempia keskusteluja tai ehdota tapaamisia.
Hän tosiaan otaa yhteyttä, mikäli niin haluaa, kun hänen tilanteensa - mikä lie se on ja mikä lie sen aiheuttanut - on ohi.
Omasta kokemuksestani voin sanoa että jos hän on tuolla "en tiedä mistä puhut" -linjalla, et muuta vastausta tule saamaan. Ja hän nauttii siitä että otat aloitteet asian sopimiseksi vaikket ole mitään tehnytkään ja juokset hänen perässään. Ystävän menetys kirpaisee, mutta tämä ei ollut sinun valintasi. Itse hölläisin otettani ja kohdatessa olisin ystävällinen. Hän aikanaan kertoo asian tai sitten ystävyytenne väljenee ja loppuu. Et voi sille kuitenkaan paljon mitään.
Kun kerran muutos on ollut noin yhtäkkinen. Ehkä hänellä on omassa elämässään selvitettäviä asioita ja kaikki hänen energianse menee oman elämän pyörittämiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran muutos on ollut noin yhtäkkinen. Ehkä hänellä on omassa elämässään selvitettäviä asioita ja kaikki hänen energianse menee oman elämän pyörittämiseen?
vasta vuoden tunteneet. Vaikka siinä ajassa tulee jo hyviksi ystäviksi, ei silti välttämättä niitä kaikkein synkimpiä salaisuuksia halua kertoa. Siksi hän välttelee eikä myönnä koko asiaa.
on jo ystävyyttä. Ihme juttu. Olet toiminut fiksusti, joten pallo on tosiaan kaverillasi. Tulee mieleen sellainenkin vaihtoehto, että kaverillesi on tapahtunut jotain TODELLA noloa, luokkaa jäänyt kiinni jostain rikoksesta tms., ja häpeää asiaa ja itseään niin paljon edessäsi että mieluimmin katkaiseen ystävyyden kuin joutuu kohtaamaan sinut sen asian kanssa. Nimittäin minulle kävi vähän näin yhden kaverin kanssa. En vain kestänyt omaa surkeaa elämäntilannettani kun kaverilla oli juuri siillä nimenomaisella elämänalueella asiat enemmän kuin hyvin. Ajattelin kai jotenkinkin alitajuisesti hylätä ensin ja rupesin ottamaan etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea av-vastaus on tämä: Se on paneskellut miehensi kanssa ja nyt on huono omatuntoa
Kun kerran muutos on ollut noin yhtäkkinen. Ehkä hänellä on omassa elämässään selvitettäviä asioita ja kaikki hänen energianse menee oman elämän pyörittämiseen?
vasta vuoden tunteneet. Vaikka siinä ajassa tulee jo hyviksi ystäviksi, ei silti välttämättä niitä kaikkein synkimpiä salaisuuksia halua kertoa. Siksi hän välttelee eikä myönnä koko asiaa.
"ystävä" on osoittanut, ettei halua olla syystä tai toisesta ap:n kanssa tekemisissä. Me emme tiedä mitä heidän välillään on oikeasti tapahtunut, mutta ystävä näyttää ap:lle aivan selkeästi oman kantansa. Oma ohjeeni on jättää hänet rauhaan.
Itse toimin ap:n ystävän tavoin, kun halusin lopettaa yhteistyön erään henkisesti tasapainottoman ja ilkeän henkilön kanssa. Toisaalta myös henkisesti häiriintynyt ihminen voi tehdä itse tuollaista kiusatakseen jotain mukavaa ihmistä, vain saadakseen huomiota ja reaktioita hänessä.
Eli yksinkertaisesti; unohda tuttavasi, ap.
Kun kerran muutos on ollut noin yhtäkkinen. Ehkä hänellä on omassa elämässään selvitettäviä asioita ja kaikki hänen energianse menee oman elämän pyörittämiseen?
Että onko jotain miten voisin ehkä auttaa. Mutta tässä tuli juuri se kynnys, että olenko vielä tämän verran yhteydessä, että kysyisin, kun hän ei tunnu haluavan olla tekemisissä. Tuntuu että 'stalkkaan' häntä, jos vielä pistän tekstaria menemään..
Toisaalta minusta tuntuu että ystävänä minun pitäisi kysyä ja koittaa auttaa..! Toivoisin sitä samaa (kait) omilta ystäviltäni, jos minulla olisi jokin suuri hätä. Tai jospa hänen ongelmansa syö tosiaan niin paljon henkisiä resursseja, ettei hän jaksa olla tekemisissä eikä haluaisi siitä minulle puhuakaan, sillä emme tietysti ole mitään syvimpiä lapsuuden ystäviä. Vaikka tuntuu pahalta olla kysymättäkin, niin taidan kuitenkin olla tiedustelematta sen enempää.
Jos hänellä vaikka olisi jotain tosi vaikeita ongelmia, niin olet osoittanut halusi keskustella. Harmi, jos ystävyys päättyy, mutta en jäisi pallottelemaan lisäkysymyksillä hänelle. On hänen vuoronsa ottaa yhteyttä, jos hän sitä haluaa.
Pahaa voi muuten puhua toisesta ihan keksimälläkin, juoruilu harvoin liikkuu puhtaasti faktapohjalla.
Alue: Aihe vapaa
Sinä olet edelleen tarjonnut ystävyyttäsi, yrittänyt selvittää tilannetta jne. Jos tämä tyyppi ei ota yhteyttä/muuta käytöstään, anna olla.