Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiys on useimmille parisuhteille haitaksi, ja sen mittaa tulisi rajoittaa.
12.05.2010 |
Järkyttävää tämä toisten ihmisten eli miesten haukkuminen tällä palstalla - ja ikävä kyllänaisille niin tyypillistä. On ihmiseltä - eli siis siltä mieheltä - täysin normaali reaktio, että tahtoo ottaa etäisyyttä koko kotiin naisesta puhumattakaan, jos toinen on jatkuvasti totaalisen negatiivinen.
Kotiäitiys on paroisuhteille haitaksi, ja sen mittaa tulisi rajoittaa. Nykyinen trendi kolmevuotiaaksi saakka jatkuvasta hoitoajasta on tuhoisa useimmille parisuhteille.
Pitkän kotiäitiyden aikana parisuhteisiin luutuvat työnjakoasetelmat, jotka sitten kostautuvat kriisinä viimeistään siinä vaiheessa kun naiset palaavat töihin hoitovapaalta. Nainen on kotona oltuaan nimittänyt itsensä kodin toimitusjohtajaksi, ja asetelma ei niin vain loksahdakaan tasa-arvoiseksi työnjaoksi.
Tässä loksahtamattomuudessa on aina kaksi osapuolta; tämä täällä aina überlaiskaksi hoettu mies, joka jatkaa jo tutuksi tullutta työnjakoa - mikä on tietysti väärin, ja mihin tulisi saada oikaisu - ja nainen, joka jatkaa kotiäitihybristään olemalla oman talouden Stalin, joka yrittää pitää kädessään kaikkia kotiin liittyviä lankoja. Ei hyvä.
Kyllä niiden teidän miestenne pitää minunkin mielestäni osallistua kotiöihin, mutta uskokaa nyt hyvät naiset, että te ette ole mitään kotinne diktaattoreita. Se kodin järjestys, siisteys, työnjako jne. määritellään yhdessä uudestaan sen miehen kanssa siinä vaiheessa kun te palaatte töihin - ja nimenomaan YHTEISESTI, neuvotellen. Tarvittaessa sitä vaadittua tasoa on laskettava.
Kyse ei voi olla mistään sanelupolitiikasta, jossa kodista kotiäitiyden aikana huolehtinut nainen jakaa rooleja pikku apureilleen, ja vittuilee, jos ne eivät tule hoidettua.
Delegointi, vastuunjako, sopiminen. Siitä se lähtee, ei kitinästä. Ensimmäinen tehtävä olisi tarkastella realistisesti ja kiihkottomasti sitä tilannetta jossa ollaan, ja luoda aito tilannearvio.
Tähänkin viestiin tulee varmasti vastauksia, joissa "mutta kun tuo mun mies ei vaan saa mitään aikaan ja on niin vitun laiska" jne. Tiedättekös mitä - niin olisitte tekin, jos kuuntelisitte vittuilua ja natinaa aamusta iltaan.
Kommentit (47)
Ja päävastuu kodin siistinä pidosta on aina ollut minun. Mutta se ei tarkoita etteikö mies auta. Miehet ei vaan aina edes huomaa, että pitäisi siivota.
Kotiäitinä mun sosiaalinen elämäni on kymmenkertaistunut. Itse viihtyisin ihan kotona, mutta kun lapset kaipaa seuraa. Ja nykyään mulla onkin niin kivoja äitiystäviä, että olen itsekin sosiaalisempi.
Parhaat äitiystäväni ovat muuten ns. uraäitejä. En ole kotihoitofanaatikko, vaan mielestäni kaikki tekee itselleen sopivan ratkaisun.
Minä rakastan kotona oloa ja kiirettömiä päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun mies siivoaa. Jopa käskemättä. Ja osallistuu kaikkeen kodin ylläpitoon yms.
Minä se meillä se laiskempi osapuoli olen.
Mitä ihmeen äidin pikku apulaisia ne miehet ovat? Miehen pitää hoitaa oma osansa lasten- ja kodinhoidosta, ei vaan kipittää vaimon komentamana tekemässä pieniä aputöitä. Lapset voivat AUTTAA kotitöissä, vanhempien pitää TEHDÄ niitä tasavertaisesti.
En kyllä ole ikinä tosielämässä törmännyt miehiin, jotka eivät tekisi osaansa kotitöistä, jopa oma seitsemänkymppinen isäni hoitaa kotia siinä missä äitinikin. Täällä AV:lla käyminen onkin sitten kuin paluu 50-luvulle...
vaan huono parisuhde.
Hyvässä ja toimivassa parisuhteessa ei ole kuvailemiasi ongelmia. Piste.
eikä meillä todellakaan kehittynyt kuvailemasi kaltaista tilannetta. Koskaan kotityöt eivät ole olleet vain minun eli äidin "heiniä", enkä ole edes ajatellut, että olisi minun tehtäväni olla joku työnjohtaja kotona. Mies ja minä päätämme ja teemme asiat yhdessä, ja lapsetkin osallistuvat.
Ap rakas, sun ongelma ei ole pitkä kotiäitiys vaan huono parisuhde. Hyvässä ja toimivassa parisuhteessa ei ole kuvailemiasi ongelmia. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en vain ole huomannut, että meidän parisuhde voi huonosti tai että meillä on väärä työnjako perheessä. Jos olisin työelämässä mukana olisimma jo eronneet kauan sitten. Kotiäitinä olen ollut yli 12v. Mies meillä siivoaa, minä hoidan pyykin ja lasten kuskailun(koska itte tykkään siitä) Mies käy useammin kaupassa, mutta minä keitän päivällä ja mies huolehtii iltaisin syömäpuolen, koska minä liehun tenavien kanssa kylällä.
Meillä toki enemmän kuin yksi lapsi
Mikä tekee parisuhteista huonoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka heillä on heti aamusta koko perheellä pinna kireällä, kun lapset pitää ehtiä viemään päiväkotiin seitsemäksi ja siitä pitää vielä ehtiä töihin ajoissa. He menevät yhtämatkaa töihin, joten kuulemma aamulla autossa saattaa olla hyvinkin jäätävä tunnelma. Tätä ongelmaa ei meillä ole kun olen vielä kotona lasten kanssa, usein iskä syö seurassamme aamupalaa ja sitten lapset vilkuttavat ikkunasta heipat. Parisuhteemme voi todella hyvin ja mies tietenkin osallistuu myös kodinhoitoon, käyn minä sitten töissä tai en.
Niin, kyllä meillä vaan parisuhde kukoisti paremmin silloin, kun olin kotona. Viikonloput jäivät elämistä varten eivätkä kotitöille...pyykkejä ei tarvinnut koskaan viikkailla klo 21 jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nämä av:n loputtomat ketjut idioottimieshistä, jotka eivät tee mitään?
Homma toimi tasa-arvoisesti ainakin meillä, jopa niin hyvin että mieskin jäi hoitovapaalle vuodeksi. Hommat jaettiin tasa-arvoisesti eikä meillä koskaan tapeltu kotitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nämä av:n loputtomat ketjut idioottimieshistä, jotka eivät tee mitään?
ihmeellisiä yleistyksiä noiden ketjujen perusteella. Ei se kotiäitiys miehistä tai naisista idiootteja tee, jolleivat sitä ole olleet jo alun perin. Haasteita on kotiäitiydessä, mutta niitä on totisesti myös pienten lasten työssäkäyvillä vanhemmillakin!
Jos kaikilla menee siis loistavasti, mistä sitten kumpuavat nämä av:n loputtomat ketjut idioottimieshistä, jotka eivät tee mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään merkitystä :)
Minkäs tekee kun on jo alunalkaenkin tuhoon tuomittu suhde?
Älkää ottako sellaisia miehiä joista ei ole mihinkään!
jos parisuhde on huono ja lisäksi parin molemmat osapuolet ovat vähän yksinkertaisia, niin ei nuo ongelmat poistu sillä, että kartetaan kotiäitiyttä.
Eikä tuossa aloituksessa edes puhuttu mistään oikeasti pitkästä kotiäitiydestä, vaan siinä viitattiiin äitiysloman jälkeiseen 1 - 2 vuoden kotonaoloon. Ei noin lyhyessä ajassa synny mitään valtaisaa ongelmaa, jos sen ongelman perusta ei ole kylvetty jo paljon aikaisemmin.
vaan huono parisuhde. Hyvässä ja toimivassa parisuhteessa ei ole kuvailemiasi ongelmia. Piste.
t. onnellisessa parisuhteessa jo 15v, kotiäitinä 9v
Minun parisuhteeni on vuosi vuodelta parempaa ja ihananampaa ja kotona olen ollut 7 vuotta! Varmaan ihan omista asenteista ja arvoista kiinni (niin mmiehellä kuin naisellakin) miten se parisuhde menee..
Keskustelu ja yhdessäsopiminen toimivat silloin kun mies on ajatteleva ja välittävä yksilö eikä mikään putkiaivo. MUTTA entä jos jokaisen keskustelun jälkeen kun on sovittu yhdessä kuka tekee mitäkin ja molemmat osapuolet hyväksyneet sen, heti seuraavana päivänä mies jättää osuutensa tekemättä. Mites sitten pitäisi toimia?
Ennen lapsia oli kätevää jakaa kotitöitä. Harva työ oli niin olennainen, etteikö sitä olisi toisen unohtaessa voinut siirtää päivällä tai viikolla eteenpäin. Aikuinen kun voi vaikka syödä pelkkiä pakastevihanneksia jos kaupassakäynti unohtuu ennen juhlapyhiä.
Mutta lasten kanssa kärsijä unohduksista on usein se lapsi. Esim. meillä väännetään kurahousujen pesusta. Minä inhoa tuota näin keväisin jokapäiväistä hommaa. En siis halua tuota työtä kokonaan itselleni, paitsi jos mies vastaavasti ottaa muita askareita pois minulta (esim. tiskikoneen täyttö ja vessan pesu). Miehen mielestä kurahousujen pesu on ihan ok homma, tekee sen siis mielellään muutaman kerran viikossa.
Mutta h***tti kun ei homma onnistu. Kurahousut nököttävät eteisessä likaisessa kasassa tuntitolkulla. Mies vain kävelee niiden yli. Aina saa sanoa että muistathan ne kurikset. Sitten jos pesu onnistuu, niin ne jätetään valumaan kasaan, eikä laiteta kunnolla kuivumaan. Ja jos laitetaan kuivumaan, niin ne on jotenkin rutussa tai muuten kääntely unohtuu, joten aamulla vaatteet ovat märät ja käyttökelvottomat. Joskus jopa parin päivän jälkeen homeessa.
Luonnollisesti olen ostanut kurakamoja molemmille lapsille useammat, jotta ei taas käy niin että ei ole mitään päällepantavaa aamulla. Mutta sitten seuraavana päivänä on neljät kurakamat pestävänä ja nekin saattavat unohtua taas.
Tuntuu että tällainen pikkuasiakin alkaa kärventää hermoja. Nolottaa minun viedä lapsia päiväkotiin ja sanoa että kuravaatteet ovat taas siivottomassa kunnossa (alta ja päältä) tai läpimärät, että oisiko päiväkodilla jotain lainata ettei koko porukan tarvitse olla sisällä meidän lasten unohdusten vuoksi.
Eikä unohduksia miehen puolelta tapahdu vain kurvaatteiden pesussa vaan vaikka missä. En esim. voi olla muistuttamatta miestä laskujen maksusta tai lupaamastaan vanhempainiltaan osallistumisesta tai lasten hammaslääkärikäynnistä.
on USEIMMILLE parisuhteilla haitaksi. Sillä tokihan on selvää, ettei kaikki sovi kaikille, ja joissain perheissä kaikilla on parempi olla, kun äiti töissä.
Mutta että noin olisi USEIMMISSA perheissä, se on vaikea uskoa. Jos ap:llä on asian kanssa ongelma, niin se on ihan ookoo. Mutta turha kuvitella, että kaikilla muillakin olisi samoin - puhumattakaan että alkaa vielä väittämään omia kuvitelmiaan totuudeksi!
Keskustelu ja yhdessäsopiminen toimivat silloin kun mies on ajatteleva ja välittävä yksilö eikä mikään putkiaivo. MUTTA entä jos jokaisen keskustelun jälkeen kun on sovittu yhdessä kuka tekee mitäkin ja molemmat osapuolet hyväksyneet sen, heti seuraavana päivänä mies jättää osuutensa tekemättä. Mites sitten pitäisi toimia? Käydä tuo sama keskustelu joka päivä monen vuoden ajan? Antaa miehen jättää hommat tekemättä ja tehdä itse? Jättää kyseinen homma (esim. imurointi) kokonaan tekemättä? Ole hyvä ap ja vastaa