Poikani tulevaisuus näyttää synkältä

Nyt asenne kuntoon. Ekaks laitat pojan jonnekin tosi paskamaiseen kesätyöhön, esim keräämään herneitä tai mansikoita. Laitat heräämään aamulla klo 06 ja fillaroimaan 15 km tai jotain oikeesti ns ruumiillista duunia, mitä ton ikäinen voi tehdä.

Että tajuaa koulutuksen tarpeellisuuden.



Ja nyt otat yhteyttä opoon ja keskustelet mitä mahdollisuuksia hänellä on. Oikeesti, opiskelupaikkoja jää täyttämättä joka syksy todella paljon, kun oppilaat aloittavat koulut ja sitten joku jää pois ja toinen saa toiselta linjalta hänen paikan jne.



Itse olen päässyt yhteen kouluun sillä, että koko heinäkuun, 01.07 alkaen aloin soittamaan rehtorille ja vkoa ennen koulunalkua sain paikan vain ja ainoastaan sinnikkyydellä. Sinne oli hyvin pitkä jonotuslista mutta rehtori pääsi näin helpommalla. Muistan vieläkin, n 20 v myöhemmin rehtorin puhelinnron ja sihteerin nimen.



Ota selvää ammattikouluista mitä teidän alueella on, soita niihin, kun kouluissa toimintaa vielä on ja kysy koulun opolta, rehtorilta kuka siellä vastaakin näistä mitä kannattaisi tehdä ja sitten myös teet jotain tai teette pojan kanssa yhdessä.



Mutta myös sun täytyy ryhdistäytyä. Poikasi on alaikäinen ja tupakoi + juo, joka ei ole hänen ikäiselle sallittua. Yritä että poikasi pääsee uusista kavereista eroon kesän aikana, esim just työpaikan suhteen.



Kun saatte opiskelupaikan, juhlikaa sitä ja selittäkää jatkuvasti sen tärkeyttä ja pidä huoli että käy koulussa, tekee läksyt ja ole ajantasalla koulumenestyksestä.



Uusi ympäristö voi tehdä ihmeitä.

Sain ensimäisen lapseni nuorena ja kouluttautumattomana.

Nyt n lapsia enemmänkin, mutta loppututkinto valtioteteellisestä.

Teen duunia amk-opettajana :)

Ihan hyvin se sitten loppujen lopuksi meni..

ja sitten sitä kohti!



TsemppiTarina:

Mun kaverin veli oli ihan tyhjäntoimittaja, huono koulussa, hengaili kavereiden kanssa, joi ja kävi bändikeikoilla. Mutta sitten musabisneksestä löytyikin hommia ja nyt täällä tyypillä on hyvin menestyvä bisnes.

Ja just sellasta työtä mistä tykkää! Siinä on meille monelle kadehdittavaa :-)



Joten ei se koulumenestys aina. Älä nyt ala maalailemaan synkkiä kuvia itsellesi ja pojalle pojan tulevaisuudesta. Hakekaan tietoja ja olkaa aktiivisia!

olisi pitänyt koulun aikana katsoa ne läksyt, lukea yhdessä kokeisiin, kuulustella, kysellä kokeiden tuloksia...

Laittaa porkkanaa ehdolle miksi koulua käydään, miksi pitäisi yrittää pärjätä, olisi sitten se haluttu ammatti joskus tulevassa hallussa jne jne.



Olen itse aktiivisesti yhteydessä aineopettajiin, jotka huokailevat usein että olisipa enemmän vanhempia jotka ottaisivat enemmän osaa kasvatukseen ja ymmärtäisivät ettei koulu pelkästään kasvata nuoria! Pitää tietää ajoissa missä mennään, miten koulu sujuu ja jos ei suju mitä pitää tehdä!!!!!!!!!!!!!!!!!

eikun ajamaa korttia ja sen jälkee kuski ajokoulutukseen vaan, siis jos asutte pk.seudulla.

Tämä on kelpo idea, eli poikasi voisi hyvinkin kiinnostua, taksi, bussi tai jakeluauto kuljettajan hommista. Saa hieman rahaa, saa ajella autolla... Jos alat millään tavalla rahoittamaan pojan joutilas elämää suoraa tai välillisesti (ilmainen asuminen). Niin pojalla ei ole mitään kannustitnta muuttua. Mut saattaa olla aika vaikeaa, jos vuosikaudet on tehty pojan suhteen helppoja päätöksiä, muttei juurikaan oikeita. Nyt, kun pitäisi alkaa tekemään oikeita päätöksiä, ne voi olla vaikeita.

voin sen verran sanoa, suurin osa kuljetusyrityksistä on pieniä yrityksiä ja ne eivät tdellakaan työllistä huvikseen jotain lötköpötkö-poikaa vaan pitää olla ammattilainen. Ei yksityisyrittäjällä ole varaa tehdä hyväntekeväisyyttä. Tuollaisella motivaatiolla ei palvella asiakkaita (sitäkin autokuskin homma on), puhumattakaan että työajat on usein hankalat. Jaksaako tuollainen vetelys nousta sängystä aamuneljältä?

Minulla ja pojallani on lukiongelmien lisäksi ongelmia muistissa.

Koko kouluaikani oli opiskelun suhteen yhtä tuskaa, vaikka kuuntelin ja tein läksyni, niin paras todistukseni yltti juuri ja juuri seiskan keskiarvon yläpuolelle. Samoin on poikani kanssa, on annettu tukiopetusta, on jaksoteltu läksyjenlukua, kokeissa huomioitu lukivaikeus, oppimistyyliä mietitty ym. Poika pystyy keksittymään, harrastaa liikuntaa jne, mutta keskiarvo ei nouse yli 7,5.

Itse olen aikuisena kouluttautunut ammattiin ja jouduin kehittelemään muistisääntöjä jotka toimivat.

.. Meillä alkaa hälytyskellot päristä, kun numerot menevät alle 8. 8 tulee jo sillä, että tunnilla seuraa, ei tarvitse olla hikari.

Oma veljeni on vähän samanlaista sorttia. On nykyään 24-vuotias ja asuu edelleen isäni luona. Ei opiskele, eikä tee töitä, vaan istuu päivät pitkän koneensa ääressä tai on kavereiden luona.

En tiedä veljeni peruskoulun keskiarvoa, mutta koulu ei koskaan ole maistunut. Kovat on ammattitoiveet ja mitään hommaa johon ei tarvitsi paljoa kouluja käydä, ei halua tehdä. Mutta ammattikouluja on kahta eriä kokeiltu, toisesta sai ylimääräisen vuoden kanssa (sekä isän painostuksen) paperit ulos. Iltalukiota on ainakin kerran kokeillut ja viimeisenä ammattikorkeakoulua, joka alkoi ihan hyvin, mutta motivaatio katosi parissa kuukaudessa eikä koulusta enää sen jälkeen mitään tullut. Siitä asti on nyt lojunut kotona.

Meillä on ehkä vähän eri tausta, sillä veljelläni on todettu ADD, mutten ihan usko tuohon diagnoosiin. Tosin jotankin ongelmia hänellä on pääkopan kanssa. Ehkä asioihin vaikutti myös se, että äitimme kuoli veljeni ollessa 14-vuotias, sitä ennen hän sairasti useita vuosia.

Toivottavasti saat vähän ryhtiä poikaasi. Äläkä tee liikaa asioita hänen puolestaan, ettei vallan passivoidu. Istukaa alas ja pohtikaa yhdessä mitä poikasi aikoo nyt tehdä ja laatikaa suunnitelma. Rupea vaikka perimään pientä ylläpitomaksua jos meinaa nurkkiisi jäädä. Tällöin hänen tulisi hommata itsellensä edes joku työ, jotta voi ylläpidon korvata. Mutta varo työntämästä häntä pois, ettei lähde väärille raiteille. Pidä koti hälle aina turvallisena paikkana palata.

Olen kyllä surkea neuvomaan. :I

Oma veljeni on samanikäinen ja samassa tilanteessa. Asuu äidin kanssa lapsuudenkodissani. Lukio on kesken: siirtyi lukion toiselta luokalta lintsaamisen takia aikuislukioon, jossa 2 kurssia suorittamatta!! Ylioppilaskirjoituksetkin on jo tehnyt kelpo arvosanoin, mutta paperit roikkuu viidettä vuotta kun pari kurssia on kesken! Ei saa mitään tukea mistään, kun kerran on kirjoilla aikuislukiossa.

Olen niin kovasti huolissani tilanteesta, että jos erehdyn iltayöstä muistelemaan koko tilannetta niin uni ei tule koko yönä ahdistuksen takia. Veljeni käy psykologilla harvakseltaan, muuten on kai koneella. Kavereitakaan ei ole yhtään. Isä kuoli muutama vuosi sitten, ja se on varmasti sekoittanut veljeni lopullisesti. Masentunut hän on ollut jollain tasolla pienestä pojasta asti. Paniikkihäiriöt ja sosiaalisten tilanteiden pelko vielä tuohon päälle, niin aika pahalta näyttää...

Harmittaa, ettei äitini saa otetta tilanteeseen eikä keksi mitään toteuttamiskelpoista ratkaisua, että veljeni saisi elämästä edes hieman kiinni.

Pelottaa. Ahdistaa. Itkettää.

työttömyyden ajalta ellei täytä työssäoloehtoa tai ole aktiivisesti jokaisessa yhteishaussa hakenut vähintään kolmeen koulupaikkaan (joista kahden pitää olla ammatillinen koulutus).

Jos ei hae, jättää pääkykokeisiin menemättä, eiota koulupaikkaa vastaan tai lopettaa koulun saa karenssin joka kumoutuu vain 5kk:n työssä tai työharjoittelussa. Seuraava yhteishaku yleensä ehtii alkaa ennen kuin edellisen yhteishaun karenssi ehtii loppua vaikka olisikin työvoimapoliittisessa toimenpiteessä. Jos jättää pari kertaa hakematta kouluun saa ikuisen karenssin jota ei kumoa kuin työssäoloehdon täyttyminen.

Ap:n pojalle suosittelen käyntiä työkkärissä kun poika täyttää 17v on hänellä mahdollisuus työharjoitteluun työmarkkinatuella (esim nuorten työpajat tai vapaat työmarkkinat) jos koulu ei kertakaikkiaan tällä hetkellä kiinnosta.

Opparipaikkoja on todella vähän ja nykyään työpaikat melkeinpä vaativat pohjaksi muutamien kuukausien työharjoittelun ennen 3v:n opparin sopimista koska se on iso satsaus työnantajalta.

Onko teidän kaupungissa Nivelvaiheen ohjaajia jotka voisivat tavata poikaa ja kartoittaa tilannetta?

Tsemppiä ap:lle,, älä missään nimessä anna pojan jäädä kotiin makaamaan vaan aktiivisesti tekemään jotain :)

Haluaisin vain tietää että jos 18v täyttäneellä ei ole työtä eikä koulutusta saako silloin edes miniimi työttömyyskorvausta? T:ap

Jos ei ole mitään ammattipätevyyttä niin 3 kk karenssin jälkeen saattaa saada työmarkkinatukea, jos kela/työvoimaviranomainen sen tarpeelliseksi katsoo. EIkä varmaan katso, jos asuu kotona. TYÖkkäri voi sit kyllä pakottaa kursseille ja varmaasti pakottaakin noin nuoren. Se ei silloin ole omast halusta ja kiinnostuksesta kiinni. Nyt vielähän se poju ei ole edes 18? TOlla asenteella ei kyllä oppisopimuspaikkaa irtoa. Se vaatii aika paljon enemmän oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta. Ei mikään työnantaja halua tuommoista työpaikalleen toisten aikaa syömään. Tutkikaa siis ammattikoulujen täydennyshakuja kesällä - niihin voi päästä. Miettikää myös kansanopistojen peruskoululinjoja jos vielä kerrn yrittäisi paikata tilannetta.

esimerkiksi Kanneljärven Opistolle. Lisäopetuslinja on eri asia, kuin 10-luokka ja siellä on paremmat mahdollisuudet korottaa numeroita.

Teillä on myös mahdollisuus kytätä tyhjiksi jääviä paikkoja ammattikouluista, mutta tarkoittaa erityistä aktiivisuutta sinulta ja pojaltasi.

Hakiko poikasi tänä vuonna joustavassa haussa? Se saattaisi olla hyvä asia seuraavaa yhteishakua ajatellen.

Tässä muutamia ajatuksia sinulle. Toivottavasti edes jotain vinkkejä sait.

t. OPO

KUN sulla on toi tietokone,niin haeppa siitä aloja mikä poikaasi kiinostais? Armeejakin vakinainen tuli mieleen,Jos osaa ottaa käskyjä vastaan,niin loppu elämän saa niitä antaa. Itse yritin ajatellaa jotain poikani puolesta. Mutta onneksi madolistin hänelle pienenä tietokoneen käyttöä,kun rikkaiden perheiden kavereilla oli.Nyt poika valmistuu metsäkoneen kuljettajaksi! En olisi moista ees osannu ajatella,Vanhin poikani on maatalous lomitajana aina joskus kun muuta työtä ei ole,Niistä suuri pulaa.KESKUSTELE POIKASI KANSSA !toivoo:tyytyväinen eronnu isi

Mitä jos poikaa vaan ei kiinnosta koulu ja on muutenkin laiska?



Itselläni sellainen poika: ei oppimisvaikeuksia eikä keskittymisvaikeuksia. Ei vaan huvita. Ja kun on vkl ja loma, niin äärettömän iloinen ja kiva poika. Mutta inhoaa koulua. Kavereita on paljon, kyse ei ole edes kiusaamisesta. Sitä vaan ei huvita.

Aika toivottomalta näyttää. Eikä se mistään hallituksesta johdu jos lapsen koullunkäyntiin ei kotoa panosteta.



Aika ihme saa tapahtua jos poikasi joskus kunnon elämään kiinni pääsee.



Toivotaan tätä ihmettä, mutta se vaatii totaalista asennemuutosta myös pojassasi. Itse et siihen enää juuri tässä vaiheessa voi vaikuttaa, olet auttamattoman myöhässä.

se mitään laiskuutta ole.toiset ei vaan pärjää tässä teiän muka-viisaiden-maailmas.tekemällä tehtyä esim joku lukio.ei hivenenkää hyötyy siitä.

soskusta saa aina vähintään 250-400e käteen,plus maksavat vuokrat ym.

en minäkää pärjänny elämäs joten luovutin.

kaikki alkoi koulussa kiusatuksi joutumisesta,vanhemmat ei paljo välittäny musta plus lisäks avioero tuli , mies petti, siitä lähti epäluottamus miehiin...

älkää syyllistäkö.en ole laiska.olen vain pettyny kaikkeen ja luovuttanut.