Tuttia ei enää suositella ollenkaan?

sinua on selvästi jäänyt harmittamaan, että imetyksesi ei olosuhteiden pakosta onnistunut ja ymmärrän sen hyvin. Niille tilanteille ei voi mitään, ja se ei tee sinusta huonompaa äitiä. Tämä on kuitenkin suht. harvinaista. On kuitenkin ihan järkyttävää, miten monen imetys epäonnistuu väärän/puutteellisen tiedon ja ohjauksen takia. Ja tämä on väärin ja surullista. Ja siihen täytyy puuttua.

Kaikille jotka haluavat imettää ja siihen pystyvät pitäisi antaa kaikki tuki ja apu siinä onnistuakseen. Mutta olen kokenut niin monta kertaa ivan ja laiskaksi syyttelyn siitä että oma lapseni tuon sairastelun vuoksi ei kokenut täysimetystä. Pumppasin ja kokeilin kaikki keinot, mitä keksin ja löysin. En ollut laiska ja _halusin_ lapselleni parasta hoitoa. Ja edelleen koen että äidit syyllistävät toisiaan. Sanavalinnallaan voi aika paljon jos ei halua tahallaan loukata.

Ketä tahallinen ilkeys auttaa?

käytössä varsinkin nukutustilanteissa, mutta meillä lapsi ei ole oppinut siihen yrityksestä huolimatta. On tissivauva :) Vierotus siintää edessäpäin ja pelottaa vähän valmiiksi jo, mitä sitten..

toki vauva voisaada lohdun tutista ja tottua siihen, että kun haluaisi läheisyyttä, niin saa lutkuttaa tuttia. Jos vauvalla ei ole tuttia, pitää itse lohduttaa lasta. Toki se sitoo enemmän.

Mun tutiton vauva imee vaatetta, harsoa tai peukaloa, kun haluaa lohduttaa itseään. Mutta myös rintaa.

Minä imetin vauvaani ja tuttia on syönyt synnäriltä lähtien myös. Samoin ovat tehneet kaverini, kellään tutti ei ole estänyt imetystä. Itsekin vauvana söin tuttia ja minua imetettiin pitkään.

Aika heikoissa kantimissa saa imetys olla jos se tuttiin kaatuu; ennemminkin on niin, että imetetyt vauvat eivät monesti helposti suostu tutille (mieti vähän, onko muovinpala ja lateksilerpukka parempi kuin rinta suussa)... Meillä esikoinen suostui tutille, 2. ja 3. eivät ennen imetyksen lopettamista. Tutin on muuten todettu mm. ehkäisevän kätkytkuolemaa, eli minusta olisi ollut vain hyvä jos lapset olisivat kaikki käyttäneet tuttia.

Helpompi se olisi ollut tutista vieroittaa. Aina nukkumaan menessä meni peukku suuhun.

Ei sille ikinä tutti kelvannut.

Meillä taas sanottiin, että tuttia ei suositella ENNEN KUIN vauva oppii oikean imuotteen ja saa stimuloitua maidontulon kunnolla käyntiin. Sen jälkeen tutin voi hyvin antaa, jos vauvalla on voimakas imemisen tarve. Samaan hengenvetoon todettiin, että tutinkäytön on todettu ehkäisevän riskiä kuolla kätkytkuolema.

nousee esiin hyvin jyrkkämielipiteisiä aatteita siitä miten lasta tulisi hoitaa.



Mä olen sitä mieltä itse, vaikken mikään ammatti-ihminen olekaan että jokainen äiti tietää oman lapsensa kohdalla itse parhaiten.



Tutti ei kai kaikkina näinä tuttivuosina ole aiheuttanut ongelmia muuten kuin purennallisesti niille jotka eivät ole tutista eroon päässeet tarpeeksi ajoissa. Ja helpompaa on päästä eroon tutista kuin peukalosta. Sen tiedän...



Uutena vanhempana on arka kaikelle arvostelulle. Itse kuitenkin on äitinä tai isänä se joka lapsen hoidosta päättää. Olkaa rohkeita!

olen antanut tutin kaikille lapsille jo sairaalassa. Kahdelle lapselle opetin tutin, kaksi osasi ihan itse sen heti. Meillä olis toiseksi vanhimmalla menny peukku heti suuhun ja musta se olis ollu paljon pahempi vaihtoehto, kun tutti... Kuullut niin paljon juttuja siitä kuinka vielä eskarissakin joku imee peukkua, kun on pienenä oppinu. Tutista saa kyllä helposti vierotettua. Ei ole vaikuttanut kenenkään imettämiseen tutti.

Tutkimuksia löytyy vaikka kuinka! Miten te hyvät ihmiset ette nyt ymmärrä, että teidän vauva ei ole se ainoa oikea? Jos näkisitte kaikki ne vastasyntyneet sairaalassa ja joutuisitte itse ohjaamaan vauvat imetyksen alkuun, niin tietäisitte kyllä, että tutti/tuttipullo/lisämaito voivat häiritä imetystä! On vauvoja, joita se ei häiritse, mutta on vauvoja, jotka menevät eri otteista sekaisin. Ja sitten on vielä todella paljon epävarmoja äitejä, jotka luovuttavat herkästi, jos alku takkuaa! Tutin voi antaa, mutta ei ennen kuin imetys sujuu. Jos imetys sujuu välittömästi, niin ei tietty tutistakaan varmaan haittaa. Ja vauva joka ei huoli tuttia myöhemmin, tuskin olisi huolinut sitä, jos sen olisi välittömästi syntymän jälkeen suuhun törkännyt.

...maatalon pojalla oli valkoinen peukalo ja muuten päivettyneen väriset kädet... Kuusen taakse meni kuulemma piiloon ettei muut näkisi...



Voi olla juu että tutista pääsee helpommin eroon kuin peukusta...

tutti annettiin synnärillä lapselle toisena elinpäivänään Jorvissa, Espoossa. Väitän ettei lapsi ollut siinä vaiheessa ehtinyt oppia imemisen jaloa taitoa tarpeeksi tukevasti.



Lapsi sittemmin oppi imemään rintaa... ei mennyt mäkeen se.



Onnettominta oli se ettei lapsen vanhemmilta kyselty tutista. Kai me vaan oltiin sitten niin väsyneitä.

Mä olen sitä mieltä itse, vaikken mikään ammatti-ihminen olekaan että jokainen äiti tietää oman lapsensa kohdalla itse parhaiten.



mutta ei kai nyt kukaan väitä, että se ensariäiti heti synnytyksen jälkeen lapsivuodeosastolla tietää kaikilla osa-alueilla, mikä on omalle vauvalle parasta? Etenkään, kun ei vielä tiedä, millainen persoona/imijä se on?

mutta ei kai nyt kukaan väitä, että se ensariäiti heti synnytyksen jälkeen lapsivuodeosastolla tietää kaikilla osa-alueilla, mikä on omalle vauvalle parasta? Etenkään, kun ei vielä tiedä, millainen persoona/imijä se on?

Eihän aikuiseenkaan tutustuta parissa tunnissa saati sitten pieneen vauvaan.

Aika monella on kuitenkin rautainen oppitausta erilaisista oppaista ja "keskustelupalstoilta" siitä mitä kannattaa odottaa. Sitäkään ei kannata lyödä ihan lyttyyn.

Mutta olet ihan oikeassa, alkumetrien tutustuminen on haastavaa. Silti siinäkin lapsen tuntee parhaiten omat vanhemmat.

mitä mieltä hän on tutista, kannattaako antaa jne.

Hoitaja oikeastaan ihmetteli että miksi tuttia edes annetaan ja suositteli olla antamatta.

Ei sitten koskaan opetettu tutille, vaikkei mitään tuttia vastaan ole...