No en mäkään ymmärrä sitä ajatusmaailmaa
että HopLop = ihqu paikka ja "ilmainen puisto" = ihanperseestä
ja että ihanat vanhemmat ovat ne, jotka kustantavat mahdollisimman paljon maksullisia huvipuistoja lapsille
Mies aiemmin vei lapsiaan paljon maksullisiin kohteisiin, koska sanoi suoraan, että tunsi olonsa epämukavaksi lasten kanssa. Hän ei tuntenut pärjäävänsä ja lapset käyttäytyivät paremmin julkisilla paikoilla. Näin he sitten ravasivat joka tapaamisessa leffat, hampurilaispaikat, ravintolat, uimahallit, hoplopit, lintsit ja muut. Yhtenä päivänä saattoi olla aamupäivällä uintia ja iltapäivällä lasten leffa. Kersaparat olivat silloin 3v ja 5v.
Kun mä tulin kuvioihin, siihen hommaan tuli loppu. Sanoin, että kyllä niiden lasten kanssa pitää ollakin, että ei se voi olla niin, että lapset aina viedään talosta ulos, koska niiden kiukuttelua ei kestetä.
No sitten ne kyllä kiukuttelivatkin! Meinasi mullakin mennä hermo siihen! Ja menikin, monta kertaa. Nyt ovat kuitenkin oppineet olemaan kotonakin ja tekemään tavallisia asioita, leikkimään vähän itsekseen ja kahdestaan, telmimään pihalla - ja sellaista normaalia juttua. Uimassa me käydään lasten kanssa, sen jälkeen yleensä pitsalla tai hampurilaisella. Talvella oltiin Heurekassa. Kesäkuussa mennään Lintsille ja loppukesästä Puuhamaahan. Muuten hölmöillään, luetaan ja hassutellaan kotona. Pelataan pelejä. NORMAALIA ARKEA, ei vain huvipuistoa.
Lapset ovat alkaneet luottaa isäänsä enemmän. Isä viihtyy lastensa kanssa paremmin. Enää lapset eivät tinkaa koko ajan minne mennään. Ovat rauhallisempia eivätkä viikonlopun jälkeen umpipoikki. Vaikka lapset eivät erityisesti mua rakastakaan, niin haluavat mieluummin että mä olen paikalla kuin etten olisi. Isä sanoo, että hän on paljon itsevarmempi kun mä olen mukana. Kai se sitten lapsillekin välittyy?
t. Paha Äitipuoli