Lapsiluku täynnä - haikeutta ilmassa.

Pitkään minäkin kuumeilin neljättä vaikka tiesin että se ei ole realistinen ajatus. Nyt kun lapset on jo pitkästi kouluikäisiä en enää edes haluais "palloa jalkaani".

ja päätetty että 2 lasta on meille hyvä. En tehnyt kakkosen raskaus- ja vauva-aikana mitään surutyötä siitä, että lapsia ei enää tule. Ja niinhän siinä kävi, etät kun kuopus oli tasan 3v halusin ja toki mieskin pienen ehdottelun jälkeen kolmannen lapsen.



Ja ihana pakkaus tuo onkin! Enkä kadu hetkeäkään. Toki työtä se teetti lisää mutta nyt hän on jo 1,5v eli yövalvomiset on taas historiaa ja leikkii kivasti jo isompien sisarusten kanssa eli ei ole enää sitä vauva-ajan rankkuutta.



Kolmosen raskausaikana ja vauva-aikana tein tietoisesti surutyön siitä, että nyt tämä lasten teko on loppu mun osaltani. Raskaana ollessa ajattelin, että "nyt tein vikaa kertaa plussatestin, nyt kävin vikaa kertaa np & rakenneultrassa" jne. Samoin vauva-aikana kun vaatteita jäi pieneksi laitoin ne heti Huutikseen myyntiin ja totesin mielessäni, että nyt näitäkään ei tarvitse enää pyöritellä varastossa :)



Vaan arvaa mitä kävi? Mies ehdotti viime viikolla, että eiköhän me se tyttökin yritetä saada vielä tähän perheeseen (meillä siis kolme poikaa). Täh? Ei kai nyt enää? Ja neljäs, johan sitä sukulaisetkin nauraisi, että ei osata ehkäisyä käyttää! Johan mä kävin kurkkaamassa Kelan sivuilta uuden äitiyspakkauksen :)



Joku järki kai tässä lasten teossa pitäisi olla, vai? Ei meillä rahasta ole kiinni, asuntoakaan ei tarvitsisi vaihtaa, mutta auto kyllä.



95% todennäköisyydellä en kuitenkaan suostu neloseen. En millään jaksa enää raskausajan peräpukamia ja ennakoivia supistuksia sek liitoskipuja. Ja synnyttäminen se vasta ällöä touhua onkin! Olishan nelonen tosi mielenkiintoinen ajatus...



Mutta koska tein sen surutyön lasten teon lopetuksesta jo kolmosen odotuksen aikana ja vauva-aikana, olen jotenkin sinut asian kanssa.



Ajatus siitä, että kolme on hyvä lapsimäärä meille, on oikeastaan tosi hyvä!



Saa kai sen vasektomian teillä purettua? =)

Kuopuksen ollessa vuoden aloin ehdottelemaan miehelle kolmannen lapsen hankintaa. Mies totesi suoralta kädeltä ei. Vuosi on kulunut ja vieläkin miehen kantana on jyrkkä ei. En jaksa enää keskustella ja anella.



Olen katkera. Jos olisin tiennyt kuopusta odottaessani, että on viimeinen raskaus ja synnytys niin olisin hoitanut asiat eri tavalla. Olen vihainen, katkera ja surullinen siitä, että mieheni riistää minulta mahdollisuuden kokea viimeinen raskaus ja synnytys.



Jotenkin olin siinä uskossa, että me sitä tyttöä vielä yritetään, kun mieskin tytöstä on puhunut. Ja minun negatiiviset tunteeni varmasti näkyvät tässä suhteessa ja huonontavat suhdettamme.

nuorin 6 viikkoa.ja mulla on pojan kaipuu mies ei niin välittäisi enää saada yhtään lasta:DTYosin ei mies puhunut mitään kun äidille leikkimielisesti sanoin että vielähän me laitetaan tähän kastemekkoon siniset nauhat:DNo hyvä näin,ehkä joskus se iltatähti sitten,eihän sitä koskaan tiedä.