hääparin onnittelemisesta

ja tehkää samoin. Molempia ehdottomasti onnitellaan riippumatta siitä tunteeko molemmat vastavihityt vai ei. Ja ketään ei tarvitse halata ellei se tunnu luontevalta, onnitella voi kättelemälläkin.

Ei tuohon voi oikeastaan mitään ohjetta antaa. Halailussa on hirveän isoja eroja sekä sukujen kesken että ihan maantieteellisestikin.

Olin juuri morsiamena ja ihan fiiliksen ja persoonan mukaan sitä vieraat halaili. Osa omista sukulaisistani vain kätteli, kun eivät muutenkaan ole halailevaa sorttia ja osa miehen sukulaisista halasi lämpimästi ja toivotti tervetulleeksi sukuun, vaikka en ole nähnyt heitä kuin pikaisesti aiemmin.

Tee niin kuin luontevalta tuntuu. Ei tuohon voi oikeastaan mitään ohjetta antaa. Halailussa on hirveän isoja eroja sekä sukujen kesken että ihan maantieteellisestikin.

Minun suvussani halataan kaikki tutut ja tuntemattomatkin. Miehen suvussa kätellään jopa omia aikuisia lapsia (vaikka välit ovat lämpimät).

Minä varmaan halaisin sekkuani ja tarjoaisin morsiammelle kättä, mutta jos morsian veäisi minua hiemankin halaukseen niin sitten halaisin. Minä siis en automaattisesti halaa vieraampia, toisin kun vaikkapa äitini.

Minä varmaan halaisin sekkuani ja tarjoaisin morsiammelle kättä, mutta jos morsian veäisi minua hiemankin halaukseen niin sitten halaisin. Minä siis en automaattisesti halaa vieraampia, toisin kun vaikkapa äitini.

Minäkin tekisin näin, mutta pitäisin huolen siitä, että kätellessä katsekontakti säilyy ja sanoisin jotain ystävällistä. Monet meinaan kättelevät "kylmäkala"-tyyliin ja livahtavat nopeasti ohi, ja siitä saa todella tylyn vaikutelman. Todennäköisesti kylmä kala kuitenkin on vain ujo eikä oikein tiedä mitä tehdä, mutta ikävän vaikutelman jättää näin ehkä tahattomasti.