*** HEINÄKUUN IHANUUDET *** viikot 19 ja 20
Kommentit (46)
kiitos uudesta pinosta taas =)
äitienpäivää juhlittiin jo lauantaina,kun olin tampereella perhettä katsomassa.. itsellä vasta ens vuonna myös eka äitienpäivä ! :p innolla kyllä ootellaan että miten mies muistaa sitten :p
kahden viikon päästä juhlitaan miehen 30vuotis synttäreitä ja samalla meidän ensimmäistä hääpäivää =) mentiin siis naimisiin miehen synttärinä vuosi sitten..
ON: tulin just sokerirasituksesta. tää oli nyt se toinen pakollinen,ja VIIMEINEN onneks. kamalaa se litku. mut mies oli mukana niin aika meni nopeesti.. käsiin vaan sattuu,kun oon niin piikkikammonen ja herkkä noille pistoksille.toivon siis hartaasti että sokerit edelleen ois kunnossa,koska musta ei ole pistämään insuliinia itseeni :| vauva joras koko rasituksen ajan,liekö sai hieman virtaa siitä sokerilitkusta :D heh.. ihana pikkuinen.
mitäs on mammat suunnittelut ens viikonlopulle kun näyttäys että ois tulossa ihan kivat ulkoiluilmat? me ajateltiin jos kävis minigolffia pelailemassa.. sais vähän raikasta ilmaa ja AURINKOA ! :P
mukavat viikonalut kaikille täältä sumuisesta helsingistä. :)
sunniee ja masu
Ajattelin minäkin taas kirjoittaa hiukan kuulumisia pitkästä aikaa.
Britney tuossa kyseli äitienpäivästä. No, meillä iskä teki aamulla pojan kanssa kakun valmiiksi ja sain nukkua piiitkään, mikä on melkoista herkkua. Valmiin aamupalan ja ihanien korttien ja lahjojen jälkeen oli edessä paluu karuun arkeen ja suunta yliopistolle harkkatyön pariin. Koko iltapäivä vierähti siinä, ja sitten vielä illalla kotona pari tuntia. Ja vielä tänäänkin aamulla. Onneksi ei ole enää montaa kouluhommaa jäljellä ennen kuin kesä koittaa. Alkaa olla motivaatiosta puutetta.
Muuten omaan napaan kuuluu ihan hyvää. Kovasti tuntuu kaveri olevan eläväinen. Seuraavaan neuvolakäyntiin on vielä viikko. Launtaina saunaan mennessä alkoi kyllä naurattamaan, kun näin sivuprofiilin peilistä ja oikein ihmettelin, että onko se maha jo noin iso. En ole tainnut kovin aktiivisesti seurailla kehoni muodon muuttumista tässä raskaudessa, kun iso maha ihmetyttää ja laskettuun aikaan on kuitenkin enää 2kk. ;)
Mahassa on täälläkin alkanut olemaan lähes päivittäin hikkaa. Ehdin sitä jo odotellakin, kun esikoinen hikkaili heti siitä asti, kun aloin liikkeitä tuntemaan.
iinea 31+1
Loppuviikosta tuli äippäpakkaus vm 2009. Ihan ok, muutama vaate oli sellainen, että laitan ne suoraan kiertoon (ne vihreät vaatteet).
Luin viimeistä vauva-lehteä ja siinä kerrottiin, että äidille ei annettu vettä, koska oli tiedossa että hän voisi joutua hätäsektioon. Äidillä oli kamala jano, mutta sai vain purskutella vettä suussa. Onko teillä ollut vastaavia tilanteita? Eikö ennen sektioo saa juoda? Mulla edellinen oli alatiesynnytys ja avautumisvaiheen olin lämpimässä ammeessa, joten jano oli ihan kamala ja join paljon, tää juttu oli aika järkytys.
Mä ajattelin olla kotona sen 9kk, sitten mahdollisesti töihin. Tosin jaettu vanhempainvapaa on myös vaihtoehto tai se että isä jäisi jossain vaiheessa vanhempainvapaalle ja mä palaan töihin. Tää riippuu niin monesta asiasta, mutta luultavasti en vuotta kauempaa ainakaan oo kotona.
En tajua mitä viime viikolla tapahtui, mutta yhtäkkiä housut alkoivat kastumaan ikävästi, on alettava käyttään pikkuousunsuojaa. Oon sellainen hyppiä ja juoksentelija, että muun muassa en osaa rappujakaan kävellen kulkea, en kotona, enkä töissä. Se voisi auttaa, kun osaisi liikkua vähän rauhallisemmin tai hitaammin. Yllätti vain se, että tälläinen vaiva tuli ihan yhtäkkiä. Onko muilla tälläistä ongelmaa?
Enkelinäiti: Ennen leikkausta ei saa juoda vaan mahalaukku yritetään pitää mahdollisimman tyhjänä. Suuta saa toki kostuttaa. Jos joudutaan nukuttamaan myös hengityksestä on huolehdittava eli potilaalle laitettava hengitysputki henkitorveen. Tämä "ronkkiminen" voi aiheuttaa mahan sisällön nousemista ruokatorveen josta edelleen nieluun josta se voi joutua keuhkoputkiin. (oksennusrefleksi, löysä mahanportti). Mahan sisällön joutumisesta keuhkoihin voi aiheutua pahojakin komplikaatioita siksi sitä viimeiseen asti yritetään välttää. Kyllähän ihmisiä tietysti leikataan joskus niin kiireesti ettei ehditä miettiä koska on viimeksi syönyt. Mutta jos mahdollista ennakoida,eli olla juomatta niin silloin toimitaan niin.
Omakin maha tainnut kasvaa niin vauhdilla ettei pää ole pysynyt mukana. Ihmetellen kattelen valokuvia että oonko toi tosiaan minä :D Mahassa ei mun mielestä mitään kauheeta meuhkaamista oo. Liikkeet kyllä tuntuu muttei mitään kuperkeikkoja, hikkaa tms. Potkuja venyttelyä ja nyrkkeilyä vaan. Melko rauhalliselta kaverilta siis vaikuttaa. Väliin askarruttaa että onko sillä kaikki hyvin mutta ehkä ne lapset sitte vaan on erilaisia..
Imetyskin pelottaa. Tai siis ettei se onnistu. Äitilläkin tullu huonosti maitoa, niin kuvittelen että mulle käy samanlai. Ois vaan niin kätevää kun ruoka kulkis aina mukana. Minkälaisia ajatuksia teillä on synnytyksen jälkeisestä ehkäisystä. Ite haluisin olla luomuna mahd pitkään. Jos vaikka pysyis menkat pois. Eikös ne minipillereitä melko heti tarjoo? Pelkään et ne vaikuttaa imetykseen ja että menkat on sitte joka toinen vko tai jotai muuta sekavaa.
-raksu- & raimoeetwartti 30+1
Raksu, kiitos vastauksesta. Ihan järkevä selitys, mutta en ikinä oo tullut ajatelleeksi.
Toinen kysymys synnytykseen liittyen. Miten lapsen liikkeet tuntuvat synnytyksen aikana? Reagoiko lapsi siihen jos supistaa?
Luomuna täälläkin ajateltiin mennä synnytyksen jälkeen, mies just eilen puhui, että olisi kiva saada toinen lapsi parin vuoden sisään, että jäis sitten kaksinkeskeistä aikaa eläkeläisenä. :) Koomista tässä on se, että meillä ekoista vauvan tavarahankinnoista on jo kaksi vuotta, joten oletus ei ole se, että vauva tulee heti kun halutaan ja että kaikki menee hyvin.
Mä söin ennen raskautta minipilllereitä muutaman vuoden ja kuukautisia ei tullut ollenkaan koko aikana. Mun onglemana oli älytön hiusten rasvoittuminen ja epäpuhtauksia kasvoissa. E-pillerit ei sovi, kun ne aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Mut nää on tosi yksilökohtaisia asioita miten kukakin reagoi mihinkin.
Ihanaa loppuviikkoa ovat kyllä säätiedotuksissa luvanneet! :) Kyllä se kesä sieltä tulee, vihdoin! Tänäänkin on ollut tosi lämmin, vaikkakin vähän synkkää.
Mulla alkoi nyt sitten kesäloma periaatteessa, koulua on parin viikon päästä seuraavan kerran ja silloinkin pari tuntia, sitten ollaan jo kesälomalla ja äippälomallakin hetken päästä siitä! :)
Mullakin ois kysymys synnytyksestä, joskin aika tyhmä, mutta jotenkin askarruttaa vaan... Eli te jotka ootte jo joskus synnytelly niin kertokaahan mulle että voiko synnytyksessä lorahtaa pissaa? :D Kakkaa nyt voi ainakin tulla, se on selväksi minulle tehty, vaikka suolisto yleensä kuulemma tyhjenee ennen synnytystä luonnollisesti.
Enkelinäiti: Mä oon käsittäny, että lapsi kyllä reagoi supistuksiin synnytyksessä ja muutenkin liikkuu kohdussa normaalisti jne. Synnytyksessäkin kai liikelaskentaa suoritetaan aina välillä? Kai se siellä ihan samalla tavalla elelee kun siihenkin asti. Liikkeitä tarkkaillaan synnytyksessäkin, jotta saataisiin vähän viitettä vauvan voinnista. Kertokaa joku jos olen ymmärtänyt väärin. :)
Meidän neiti on kääntynyt perätilaan ja potkii ikävästi tuonne alas virtsarakkoon ja jotenkin vihloo kamalasti alapäässä kun se potkii sinnekin päin. Toivottavasti nyt kääntyisi pian pää alaspäin!
Mä olen syönyt minipillereitä ennen raskautta ja mulle ne aiheutti tiputteluvuotoa silloin tällöin, joka oli todella ärsyttävää. Toisaalta vuoto oli todella vähäistä ja rusehtavaa, että ei se niin vakavaa ole. Itse ajateltiin miehen kanssa että minipillerit olisi hyvä vaihtoehto kun ne voi sitten lopettaa nopeasti, kun toista lasta halutaan kuvioihin. :) Minipillereiden ei pitäisi vaikuttaa imetykseenkään.
Vaniliini 31+4
Äitienpäivä meni täällä vähän oudoissa merkeissä, kun tyttö oli mamman ja papan luona. Anopin tila oli viikonloppuna sen verran heikko, että tyttö oli mun vanhemmilla, jotta me voitiin olla sairaalassa anopin luona. Käytiin sit äitienpäivänä hakemassa neiti kotiin ja samalla käytiin syömässä mun vanhempien kanssa. Tyttö oli tehnyt mulle hienon käsirenkaan helmistä ja lisäksi sain kukkia sekä tietysti kortin. Mut en siis saanut aamiaista vuoteeseen, ehkä ens vuonna…
Mulla alkaa ajatukset vaan suuntautua synnytystä kohti. En kuitenkaan sen ihmeempiä suunnitelmia aio tehdä, vaan aika avoimin mielin mennään. Toivoisin, että tällä kertaa voisin kokea ”normaalin” alatiesynnytyksen. Esikoisen kohdalla kun päädyttiin lopulta sektioon tarjontavirheen vuoksi. Tuostapa opin, että mitä vaan voi sattua ja suunnitelmat muuttua nopeastikin. Sen kyllä olen nyt päättänyt, että haluan ehdottomasti peräruiskeen ennen synnytystä, jotta suoli tyhjenee kunnolla. Viimeksi mulle ei sitä tarjottu enkä edes itse älynnyt kysellä. Ja arvaatte varmaan, mikä oli tulos, kun piti harjoitella ponnistamista…
Kivunlievityksestä: Viimeksi mulle laitettiin epiduraali, mutta jokin siinä meni vikaan, kun ei tehonnut ollenkaan. Sitten sain kahdesti kohdunkaulapuudutteen, joka tehosi ihan ok. Ilokaasun tehosta en oikein tiedä, vaikka sitäkin kokeilin. Oletteko muut miettineet kivunlievitysasioita?
Tänään joku kysyi multa, milloin on laskettu aika ja totesin, et heinäkuun alussa. Tuntuu, et heinäkuuhun on vielä niiiiin pitkä matka. Mutta kun aloin laskemaan viikkoja niin sehän onkin ihan pian (7 viikkoa). Ja kun periaatteessa vauva voi syntyä jo milloin vaan… (vaikkei nyt vielä tarvikaan syntyä). Pitäisköhän alkaa jo pesemään vauvan vaatteet ja laittamaan muitakin tavaroita valmiiksi?? Mites te muut, joko ootte alkaneet pesemään vauvan vaatteita ja laittamaan tavaroita valmiiksi?
Mulle on tullut uudelleen seuraksi alkuraskaudesta tuttu pahoinvointi ja kuvotus. Kauheinta on aamulla, kun maha on tyhjä. Jotain pitäisi syödä, mut kaikki vaan kuvottaa. Samanlaista oloa oli esikoista odottaessa, mutta tosin vasta rv 35:stä eteenpäin.
Synnytyksen jälkeisestä ehkäisystä olette myös keskustelleet. Mä en oo vielä oikein miettinyt koko asiaa. Aiemmin mulla on ollut käytössä Nuvaring-ehkäisyrengas ja se on sopinut hyvin. Ehkä se sitten…
t. Sanjuska + Pikku-Heppu rv 32+5
… loppu viikon olenkin mökillä, joten ei häiritse teitä sen enempää.
Mä olin ennen edellistä synnytystä reilun päivän oksennustaudissa ja maha sekaisin, joten luulin, että mitään ei mahassa enää ole. Mutta toisin kävi. Mies vieläkin yli vuosi synnytyksestä muistelee kauhuissaan, ettei ole nähnyt mitään niin kamalaa ikinä, kun siinä synnytysalustalla oli. Luulenpa, että siellä oli ihan kaikkea mahdollista, myös pissaa. Peräruisketta ei edes tarjottu.
Onko tietoa miten yleensä minipillereiden jälkeen tulee raskaaksi? Lääkäri sanoi, että e-pillereiden lopettamisen jälkeen tullaan tosi helposti raskaaksi, vaikka sitä ei yleensä uskota. Mietin vain sitä, että jos ei oo pitkään aikaan kuukautisia minipillereiden takia, niin miten se kierto oikein normalisoituu.
Enkelinäiti rv 30+5
Me oltiin tänään synnytysvalmennuksessa. Mua alkoi ihan heikottaa, kun siellä kerrottiin kivunlievitysjutuista, oon aika herkkä kaikelle tollaselle. Mutta oli ihan kiva valmennus, osaa vähän jo suunnata ajatuksia synnytykseen ja vauvan tuloon.
Millasia tuntemuksia teillä jo synnyttäneillä sitten on ollut synnytyksessä, kun lirahtaa vähän pissaa ja kakkaa? Tuleeko siinä hävettävä olo..? Noh onneks mies kuuli valmennuksessa tänään, että mitä vaan voi tapahtua niin sekin osaa valmistautua hieman sellaiseen. Pystyn kuvittelemaan silti, että siinä tilanteessa mikään ei tunnu miltään kun vaan haluaa ponnistaa vauvan ulos :D
Me ei olla puhuttu vielä synnytyksen jälkeisestä ehkäisystä. Itsellä on sellainen fiilis, etten haluais jatkaa e-pillereiden syömistä. Niiden lopettaminen oli mulla aika pitkä prosessi, menkkoja ei meinannut millään tulla. Ja lopettamisen jälkeen mulla ei ollut niin paljoa migreeniä. Mutta täytyy sitten miettiä asiaa, kun se tulee ajankohtaiseksi.
Meillä alkaa olla kaikki vauvantarvikkeet hankittuna (sitteri ja amme puuttuu). Vauvanvaatteet pesen kesäkuun ekalla viikolla, sillon mulla ei ole enää kouluhommia ja voin alkaa äippälomailemaan :)
Kamalaa mennä huomenna neuvolaan. Kävin tänään vaa'alla ja mulla on tullut kahdessa viikossa liki kaks kiloa! Viimeks tosin ei ollut tullut lähes ollenkaan, mutta oon varma, että neuvolatäti silti narisee. Nyt olen pystynyt liikkumaan paljon paremmin ja toivon, että painoa ei tulis turhaan enää.
Fanni 31+5
Enkelinäiti kyseli tuosta juomisesta ja
minulla on aivan vastaavanlainen kauhukokemus omasta synnytyksestäni. Seuraava kertomus kannattaa jättää väliin, mikäli olet hiemankin herkempää tyyppiä.
Eli ensimmäinen synnytykseni käynnistyi lapsiveden menolla neuvolassa ja siitä lähdinkin sitten sairaalaan... Synnytys ei edennyt mihinkään eikä vauvan pää laskeutunut. Lapsivesi meni maanantaina kello 12.00 ja poika leikattiin tiistai-iltana kello 20.42. Aivan järkyttävää oli kohtelu ja pahinta oli huoli lapsesta sekä se, että koko ajan oli mieletön jano ja myös nälkä... Pisaraakaan vettä ei saanut ruoasta puhumattakaan. Tiistai-iltana olin jo aivan puhki ja sektion vaadin lähes huutamalla tiistai-iltana, muuten eivät olisi leikanneet vielä siinä vaiheessakaan... Tässä vaiheessa olin ollut jo tunnin "asentohoidossa" eli sängyssä kontallaan peppu pystyssä. Lapsen asento ei ollut parantunut yhtään, joten lääkäri ehdotti, että jospa vielä toinen tunti... Tässä vaiheessa minä siis vaadin sektion, jonka myös sain.
Tämän jälkeen Ihana esikoiseni syntyikin sektiolla kaunis, suuri pahka päässään napanuora kaulan ympärillä.
Että näin KYSissä Kuopiossa nämä hommat hoidellaan.
Seuraavat lapset on sitten suosiolla leikattu, sillä minulla on sen verran ahdas tuo lantio...
Itselläni on synnytystapa-arvio kesäkuussa ja siellä sitten tämän toukan syntymäpäivä selviää :)) Toivottavasti kukaan ei joudu kokemaan vastaavaa "palvelua". Sektio ei ole tie onneen, mutta se on ainoa turvallinen vaihtoehto silloin, kun lapsi ei mahdu alakautta syntymään.
Tämä oli vain minun tarinani ja tottahan suurin osa synnytyksistä sujuu aivan loistavasti, itse en ole vain tällaista ihannesynnyttäjätyyppiä.
T:Toukokuu 31+4
Moikka!
Aamulla kävin taas labrassa verikokeessa, jossa tarkastetaan sokerin paastoarvo, sokerirasituksessahan oli paastoarvo rajalla. Neuvolassakin kävin, jossa kaikki oli ihan hyvin. Olin jopa laihtunut kuukaudessa kilon kun olen jättänyt rasvat ja sokerit minimiin. Pissassa täti näki aavistuksen proteiinia, joten perjantaina pitääkin viedä vuorostaan pissanäyte labraan. Viime päivinä on tullut jonkin verran kivuttomia supistuksia mutta ei siihen oikein muuta sanonut kuin että pitää ottaa rauhallisemmin. No helpommin sanottu kuin tehty. Olisin ihan valmis jäämään muutamaksi päiväksi kotiin lepäämään, mutta ei auta kun jatkaa työntekoa, onneksi huomenna on vapaa päivä!
Synnytystä olette täällä jo pohtineet ja erityisesti suolentyhjentymistä. Ensimmäisessä synnytyksessä minulle tehtiin suolihuuhtelu kun se kuulemma vauhdittaa synnitystä, mutta toisessa sitä ei tarjottu enkä sitä ole tullut edes ajatelleeksi. Vessassa on molemmilla kerroilla pitänyt käydä ennen epiduraalia. Kyllä siinä ihan muut asiat on mielessä synnytyksessä kuin suolentyhjentyminen, joten ihan turhaan sitä mietitte.
Eka synnytys oli itselläni niin pitkä, että montaa kipulääkettä tuli testattua, esim. lihakseen annettava kipulääke (ei auttanut minulla), ilokaasua (laittoi vaan oksentamaan), aqua rakkuloita ja epiduraalia. Tästä viisastuneena toisessa synnytyksessä otin vaan aqua rakkulat ja epiduraalin ja samalla konseptilla ajattelin mennä kolmanteenkin.Itse liputan ehdottomasti epiduraalin puolesta, koska se antaa ihanan lepohetken ennen viimeistä koitosta, ponnistusvaihetta. Joku kyseli vauvanliikkeistä synnytyksessä ja en muista niitä kyllä mitenkään rekisteröineeni, siellähän sykettä ja supistuksia kuitenkin seurataan koko ajan tiiviisti. Ja eiköhän vauvakin laskeudu ja painaudu alaspäin, joten tuskin enää siinä vaiheessa juurikaan liikkuu.
Hauskaa helatorstaita kaikille mammoille!
T: Skidimadinka 29+3
Tuntuu tosiaan että aika menee nopeasti nyt.. taitaa olla nyt 32 viikkoa täynnä:)
Mä en ole vielä kovin mietiskelly kivunlievityksiä. Aiemmin olen ottanut epiduraalin ja spinaalin, jotka ovat kyllä vieneet kivut hyvin. Toisaalta näiden vuoksi ponnistusvaihe on pitkittynyt molemmilla kerroilla tuntiin, koska en ole tuntenut ponnistuksen tarvetta yms. Haluaisin kokeilla pärjätä nyt ilman näitä vaihtoehtoja, en tiedä mikä se sit vois olla hyvä apu.. muistan et viimeksi tarjosivat kohdunkaulan puudutetta kun emmin sen spinaalin suhteen. Ja vaikka ne on saatu hyvin laitettua yms. niin jotenkin olen alkanut pelätä jotain komplikaatioita joita niistä vois seurata. Jo se spinaalipäänsärky on kuulemma ihan hirveä jos sellaisen epäonnekseen saa. Oliko täällä joku jolla on kokemusta kohdunkaulan puudutuksesta, millä tavalla se auttoi?
Mulle on aina heti sairaalaan tulon ja synnytyksen käynnissä olon varmistuttua, tehty suolen tyhjennys vesiperäruiskeella, ihan pyytämättä. Tokihan se voi vaikeuttaa synnytystä jos suoli on täynnä.
Ja koska puudutettuna olen ollut, on minut myös katetroitu sängyssä aina jossain vaiheessa synnytystä, koska en ole voinut enää liikkua vessaan, enkä kyllä ole tuntenut pissahätää lainkaan ja silti katetroimalla on pissaa tullut hirveästi, ja tämä voi myös hidastaa synnytystä kun rakko on täynnä siinä vauvan tiellä.
En ole ajatellut minkälaista jälkeä sängylle on tullut synnytyksen aikana, eikä mieskään ole sitä kommentoinut vaikka aitiopaikalta on seurannut :)
Kaikki oli hyvin, painoa tullut 831g/vko joten neuvolatäti ehdotti josko nyt kuitenkin tehtäisiin se sokerirasitus, vaikkei kiloja muuten ole tullut kuin 8,5kg. Sinänsä ihan sama minulle ja parempihan se vain on jos tutkimukset tehdään vaikka vain varmuudenvuoksi, joten siis ensi viikolla menen sokerirasitukseen(mikä pahinta, joudun ottamaan tuon 2v:n mukaan, joten taitaa tulla todellinen rasituskoe :P). Vauvan asentoa täti pohti pitkään ja edelleen kysymysmerkillä laittoi raivotarjonnan mutta jos ei ensi kerralla ole selkeästi pää alas päin niin ultraan sitten(jee, toivottavasti olis oikein päin mutta esittäis jotain muuta ja pääsisin vielä ultraan:)). Näillä viikoilla kun pää ja pylly on vielä kovin samankokoisia niin on vaikea sanoa kumpi on kumpi vaikka omasta mielestäni vauva on pää alas päin, koska potkut tuntuu vasemmalle kylkeen, melko ylös. Tai sit neitosella on todella pitkät jalat et yltää potkimaan korkealle :D.
Eilen hain kaverilta lainassa olleen pinnasängyn, putsasin sen ja kasasin tuonne makkariin jo odottelemaan(se on vielä muutaman viikon ajan hyvä säilytyspaikka päiväpeitoille ja tyynyille yön ajan) ja kerkiää esikoinenkin tottua siihen että kohta se vauva ihan oikeasti muuttaa meille asumaan. Vaatteet, harsot, lakanat ym olen jo pessyt ja silittänyt kaappeihin valmiiksi, joten nyt on pari kuukautta hyvää aikaa nauttia ulkoilusta ja viettää aikaa pojan kanssa touhuten, jolla onkin kovat vierotusoireet kun isi aloitti työt pari viikkoa sitten ja on päivisin 10-12h töissä joten poju näkee isiä vain pari tuntia illasta. Suuri muutos siihen että koko alkuvuoden olivat kaksin kotona. Nyt sitten kiukutellaan ja syrjitään isiä ym.. :( mutta toivottavasti tilanne tästä rauhoittuu kun pystyn itse olemaan nyt koko ajan kotona ja saan antaa aikaa lapselle(kun ei ole enää kouluhommia ja vauvan tavarat kasassa jne..).
Kivunlievityksistä olette keskustelleet. Ekassa synnytyksessä otin epiduraalin ja se kyllä vei avautumisvaiheen kivut. Ponnistusvaiheessa siitä ei enää ollut mitään apua ja ponnistusvaiheen kivut olivat miljoona kertaa pahemmat joten ehkä olisin pärjännyt avautumisvaiheen ilmankin. Lisäksi oman koulutukseni myötä olen saanut tietoa mahdollisista komplikaatioista epiduraalin ja spinaalin suhteen joten nyt en niitä kyllä ota. Ja tosiaan, ponnistusvaihe jos tulee olemaan pahin vaihe josta viimeksikin selvisi hengissä niin mieluiten luomuna mutta tarpeenvaatiessa ilokaasun turvin. Ei nämä tietenkään mitään ehdottomia mielipiteitä ole mutta yritän noita puudutteita välttää mahdollisuuksien mukaan. Enkä voi tietää miten tämä synnytys etenee mutta jos menee esikoisen kaavalla niin luulen kestäväni ilman isompia lievityksiä. Synnytysasentoa olen miettinyt ja olisi kiva synnyttää kontallaan tai sit kyljellään. Puoli-istuva-asento oli sinänsä ihan ok, mutta kun ponnistus kesti niin älyttömän kauan(2h) niin se alko tuntua jo epämiellyttävältä ja tuskaiselta. Voisin kuvitella synnyttäväni myös ammeessa mutta KYS:llä se ei ole mahdollista joten se siitä. Täytyy miettiä vielä.. Tilanteen mukaan, niin asento kuin lievityskin :).
Aamupäivällä siivosin koko kämpän katosta lattiaan joten nyt taidan keittää kahvit ja lähteä takapihan terassille nauttimaan kesäauringosta ja lämmöstä(jota mittarin mukaan näyttäis olevan 16*c).
Ylihuomenna taas paukkuu...
T:HanniS + paputar 32+5
Tänne ei mitään ihmeellistä... neuvola-aika piti olla tällä viikolla, mutta siirtyi ensi viikkoon. Tuleekin sitten 1,5kk:n tauko edelliseen käyntiin, mutta kun vointi on hyvä jne, niin ei kai sillä väliä. Vappu, äitienpäivä ja lapsen synttärit tuli juhlittua, arvaan että painon alaspäin notkahtaminen on korjaantunut munkkeja ja kakkuja herkutellen :) Mammalomakin alkoi, tosin kotiäitinä olen, joten arki jatkuu samaa rataa.
Synnytysjutuista olette kirjoitelleet. Mulla syntyi kuopus ilokaasun voimin, tosin loppuajasta piti antaa sekin pois, kun tuli huono olo. Epiduraalia kyllä pyysin, mutta vauva oli jo niin tulollaan, että piti alkaa ponnistamaan heti, kun pääsin sängylle. Sitä ennen siis pyörittelin jumppapallon päällä supistuksia ilokaasun kanssa. Saa tulla tämäkin vauveli ilman puudutteita, koin ponnistamisen helpommaksi ilman. Esikoisen aikaanhan mulla oli epiduraali, sain sen ehkä tunti ennen ponnistusvaihetta. Supistuksia en silloin erottanut, mutta teho oli varmaan jo heikentynyt, kun repeäminen kuitenkin tuntui...? Ponnistusvaiheen pituuteen ei ole mulla vaikuttanut (epiduraali/ ilman), molemmilla kerroilla alle puoli tuntia.
Aivan ihana päivä tänään, aurinko paistaa tosi lämpimästi takapihalle :) Tomaatin taimia yms meinasin istutella, aamulla jo aloittelin multasäkkien kanssa. Rentouttavaa loppuviikkoa kaikille!
shira 31+5
Mä olin neuvolassa eilen, kaikki oli hyvin. :) hemppakin oli noussut nyt 119 :) jes!
Sain 2 viikkoa sairaslomaa vielä, kun en oikein kykene tekemään mitään töissä ilman että tulis supistuksia ja selkä kipeeks.. :/ niin mä oon saikulla nyt siihen asti että mammaloma alkaa!
Mä en millään jaksais odottaa et vauva tulis jo, mulla on niin kauhee vauvakuume, vaikka 2 kk:den päästä pikkunen tuossa vieressä jo on!
Moikkista!
Tänään ollaan poikien (2v ja 4v) kanssa herätty hissuksiin ja vieläkin ollaan yökkäreissä. Mulla jotenkin selkä ihan jumissa ja mistä lienee, siitäkö, mutta mulla puutuu koko kroppa käsiä myöden. Alkaa jo väsymään tähän kiireiseen eloon: mies reissuhommissa ulkomailla ja minä töissä ja illat lasten kanssa kaksin. Työkaverit sanovat, että hae nyt sairaslomaa loppuajaksi, mutta katsotaan nyt vielä hetki. Nuo liitoskivut on aivan hirvittävät, mutta nekin vaivaavat vain illalla ja yöllä, töissä pystyy kyllä olemaan niiltä kivuilta.
No, mennään päivä ja viikko kerrallaan.
Täällä on puheltu synnytysjutskista:
Multa alkoi esikosta synnytys vesien menolla ja poika syntyi siitä 23 tunnin päästä. Epiduraalin sain tuolloin ja se oli kyllä taivaallinen, sai loppuajan huilia ja kerätä voimia ja toisaalta kyllä taisi mennäkin niin nappiin, että ponnistusvaihe ei tuntunut missään.
Kuopuksesta taas alkoi supistuksilla ja sairaalassa olin pari tuntia ennen syntymää, ihan hyvin pärjäsin pelkillä kaurapusseilla, mutta ajattelin varmuuden vuoksi ottaa spinaalin, kun en tiennyt kuinka pahoiksi kivut yltyvät ja mietin mahdanko hetken päästä enää ehtiä sitä saamaankaan. No, ensinäkin kätilö oli tosi töykeä: sanoi, että hän ihmettelee äitejä, jotka tulevat sairaalaan ja vain sanelevat, minkä puudutuksen haluavat. Että se on heidän kätilöiden aliarvioimista, koska heidän on koulututettu saattamaan synnytys läpi ilman kivunlievityksiä!? Tuo kyllä risoi koko loppuajan ja vielä synnytyksen jälkeenkin. Ja kaiken kukkuraksi puudutus epäonnistui eikä siitä ollut siten juurikaan apua. Tästä jotenkin sisuuntuneena päätin, että seuraavalla kerralla menen ja synnytän ilman mitään lääkkeellistä apua, mikäli vain mahdollista.
Nähtäväksi jää, millainen synnytys ja millaiset kivut tällä kertaa. Erilaisiahan ne kaikki ovat.
Yksi toive mulla ainakin on tätä synnytystä kohtaan: haluaisin olla mahdollisimman paljon jalkeilla sairaalassakin, enkä sänkyyn sidottuna. Varmaan nopeuttaa vauvan laskeutumista, kun saisi kävellä salissa, ja voisihan varmaankin auttaa kivunhallinnassakin.
Noista eritteistä: :o/ Kummassakaaan synnytyksessä ei ole tarjottu apua suolen tyhjennykseen. Ja kummassakin muistaakseni on maha ollut löysällä ennen sairaalaan lähtöä. Esikoisesta en tuollaisia edes miettinyt synnytyksen aikana, enkä mitään kyllä nähnytkään, kuten ei mieskään raportoinut.
Kuopuksesta en itse havainnut mitään muuta kuin että jotainkätilö pyyhki ponnistusvaiheessa. En kysellyt mitä oli enkä mitään hajuhaittoja tai muita havainnut joten se jäi arvoitukseksi. Miestä en ole ikinä päästänyt katselemaan jalkopäähän, eikä hän sinne missään nimessä olisi halunnutkaan.
Ollaankin ihmeissämme katsottu synnytysohjelmia rapakon takaa, joissa suurinpiirtein puolen sukua lapsia myöden on ollut todistamassa aitiopaikalta iloista perhetapahtumaa. No, voi olla ihan upea kokemus, mutta varmaan joskus ihan jotain muutakin.
Kaipa sitä pitäisi alkaa päivän askareisiin: pesukonetta päälle, paikat kuntoon ja pihalle. Tuolla olisi vaikka kuinka pihahommia, mutta kun joka välissä saa juosta lasten perässä naapureiden puolella, niin mieluummin tekee ne haravoinnit rauhassa lasten mentyä nukkumaan ja päivällä keskittyy pelkästään lasten kanssa leikkeihin. Monta päivää vaan nuo lehtikasat odottaneet kärräämistä...
Maanantaina poksui kympit, toivottvasti viimeiset. :o)
Ihanaa loppu viikkoa kaikille! Nautitaan näistä upeista ilmoista!
Elisabet ja typsykkä 30+3
Kela on nyt alkanut jakamaan vuoden 2010 äitiyspakkausta! Itselle kävi vähän hassusti... Luulin hakuajan menevän umpeen kun rv32 täyttyy, mutta se meneekin umpeen lasketun ajan mukaan eli mulla la 8.7 niin viiminen hakupäivä 8.5 (huomioikaa nyt kaikki tämä!). Vein hakemuksen Kelaan siis kaksi päivää myöhässä, virkailija sanoi siinä tuskin olevan mitään ongelmaa, mutta sieltä ollaan yhteydessä, jos käsittelijällä tulee jotakin kysyttävää. Kelan sivuilta näin, että siellä mun tiedoissa luki vanhempainpäivärahahakemuksen saapuneen, mutta ei lukenut eriteltynä äitiyspäivärahaa, äitiysavustusta, lapsilisää tai vanhempainrahaa. Päätös kai tulee parissa viikossa.
Eilen neuvolassa terkkari ei moittinut painonnoususta vaan sanoi, että toivotaan kilojen lähtevän sitten synnytyksen jälkeen pois. Mulla on tähän mennessä tullut jo 15 kiloa, eli aika paljon! Hemoglobiini oli noussut 116sta 126een, rautaa saan vielä syödä, mutta ei kuulemma haittaa, jos joskus unohtaa ottaa.
Juteltiin eilen miehen kanssa, että vaikka vauvanhuone alkaa olemaan valmis ja muutenkin ollaan valmistauduttu vauvan tuloon, niin ehkä sen todellisuuden tajuaa vasta sitten kun se vauva on sylissä. Nyt tuntuu jotenkin niin epätodelliselta, vaikkakin hienolta ja jännittävältä, että meille oikeasti on tulossa vauva! Katselen välillä omaa mahaani ja mietin missä välissä se on kasvanut niin isoksi :D Kaippa odotusaika on mennyt nopeasti, vaikka alussa tuntuikin siltä, että odotti vaan viikkojen kuluvan ja odotti tiettyjä etappeja kuten ensimmäistä ultraa ja rakenneultraa. Kohta meillä kaikilla heinäkuisilla on oikeasti ne pienet nyytit sylissä! Ja voihan olla, että joillakin jo kesäkuun puolellakin...
Fanni rv32!
En ole kovin aktiivisesti kirjoitellut, mutta meidän heinäpoika syntyi sektiolla 2.5. rvlla 28+5 pahan raskausmyrkytyksen vuoksi.Painoa pienellä 960g ja pituutta 36,5cm. Vauvaa hoidetaan lasten teho-osastolla, päivä kerrallan eletään.
Ihanaa loppuraskautta kaikille.
t.Asteri ja pikkuinen 11vrktta
Alotin taas uuden pinon ja laitoin sen 2 viikoksi eteenpäin :)
Mites meni äitienpäivä? Saitteko aamiaista sänkyyn tms.? :) ensvuonna on sitten munkin eka äitienpäivä :) Tulevalla isillä on 1 isänpäivä enemmän! Pöh! :D
Mä tunsin eilen vauvelin jalan masun läpi ku se puski sitä tonne kylkeen, se oli
aika friikin tuntusta :)