Siis miksi miehen on niin vaikea muistaa äitienpäivänä?

Kuten sanoin, se on äitiEnpäivä. Päivän aikana kunnioitetaan ja juhlitaan kaikkia äitejä siitä työstä, mitä he lastensa ja perheensä eteen tekevät.

Ja TIETENKIN miehen kuuluu erityisesti kunnioittaa ja juhlia niitä oman lähipiirinsä äitejä, varsinkin omien lastensa äitiä, joka näkee valtavasti vaivaa ja tekee työtä 24/7 juuri hänen lastensa hyvinvoinnin eteen.

Minä en koskaan ole suuttunut miehelle siitä, että muistaa minua juhlapäivinä VÄÄRIN. Sen sijaan minua loukkaa, jos hän unohtaa merkkipäiväni kokonaan. Minusta sellainen on osoitus siitä, että mies ei arvosta minua sillä hetkellä kuten pitäisi.

Juu: totta kai se on perhe-, suku-, ja kansallisuuskohtaistakin se, miten mies/kuka tahansa on tottunut juhlia noteeraamaan. Ja ensin (ennen kuin loukkaantuu) kannattaa miehelle kertoa, mitä toivoo. Mutta jos senkin jälkeen siippa viisveisaa toiveista ja yhteisistä, yhteisesti tunnustetuista perinteista - siitä sopii jo loukkaantuakin

Ei kotona oleminen, lastenkasvatus ja kotiaskaret ole työtä. Jos ne mielestäsi ovat työtä, on jotain mennyt pieleen.

Ja miksi hoet tuota äitienpäivää? Kyllä minä tiedän sen "tarkoituksen" mutta tiesitkö sinä että äitienpäivän alkuperäinen tarkoitus oli muistaa kuollutta äitiä eikä tämä ihminen olisi halunnut siitä yleismaailmallista hulabaloopäivää?

Suomessa on omituinen tapa nostaa äityis jalustalle. Vaikka kotimaassani äidit ovat suuressa arvossa, ei kukaan meistä näe äityittä työnä. Enkä minäkään näe sitä työnä, että kasvatan lapsia, siivoan tai teen ruokaa, se on osa minun arkeani. Itse työt on sitten asia erikseen.

Eikö miehesi kunnioita sinua muina päivinä? Eikö hän tee mitään perheesi eteen? Miksi äitejä ja isiä pitäisi muistaa vain yhtenä päivän vuodessa?

Nuo "juhlapäivät" ovat yhtä turhia kuin ystävänpäiväkin.

Suomalaiset ovat muutenkin omituisia juhliensa kanssa. Ensin sanotaan että ei tarvitse mitään erikoista vaikka syntymäpäivänä ja sitten suututaan jos vain onnitellaan.

Kaikki tuntemani äidit vain valittavat elämästään. Miehistään ja lapsistaan. Koskaan ei kukaan tee mitään oikein. Mistä tulee suomalaisten katkeruus?

3

Katsokaapa rikkaita miehiä: siinä missä naisilla on kenkiä, laukkuja ja vaatekaappi täynnä, miehillä on 20-100 AUTOA ja kaikkea turhaa hilavitkutinta vaikka muille jakaa!! Perusperheessäkin mies on se, joka ostelee ruokarahoilla pelikoneita, tuunausautoja ja tilaa jotain typerää lehteä. Jännä että naisten "kotkotukset" eli meidän kulttuurimme on "tyhmää", mutta eivätpä miehet yhtään sen fiksumpia ole..! Siinä missä naiset shoppailevat, miehet käyvät ajelemassa. Yhtä tyhmää periaatteessa molemmat!



t. femakko

rationaaliset ihmiset lataavat tällaisiin merkkipäiviin.



Ja nämä merkkipäivät toistuvat, ja niitä tulee vielä koko ajan lisää. On suorastaan mahdotonta olla näkemättä miten nämä toistuvat pettymykset, joissa mies ei ole osannut lukea ajatuksianne johtavat väistämättä hallitsemattomaan psykoosiin ja parisuhteen rappeutumiseen.



Lasketaanpa nyt; meillä on siis joulu, äitienpäivä, hääpäivä, naistenpäivä ja ystävänpäivä. Kaikkina naisen tulisi saada lahja, kukkapuska tai vähintäänkin uusi osa nomination-ketjuunsa. Siitähän tulee siis jo muutamassa vuodessa lannekoru.



Sitten pitää tietysti muistaa, että herrasmies muistaa silloin tällöin kukilla myös arkena ihan vain koska tahtoo ilahduttaa vaimoaan, joka ei tietenkään aseta liikaa paineita miehelleen näistä pikku huomionosoituksista.



Vai?

Unohdit syntymä- ja nimipäivät!

Kuten sanoin, se on äitiEnpäivä. Päivän aikana kunnioitetaan ja juhlitaan kaikkia äitejä siitä työstä, mitä he lastensa ja perheensä eteen tekevät. Ja TIETENKIN miehen kuuluu erityisesti kunnioittaa ja juhlia niitä oman lähipiirinsä äitejä, varsinkin omien lastensa äitiä, joka näkee valtavasti vaivaa ja tekee työtä 24/7 juuri hänen lastensa hyvinvoinnin eteen. Minä en koskaan ole suuttunut miehelle siitä, että muistaa minua juhlapäivinä VÄÄRIN. Sen sijaan minua loukkaa, jos hän unohtaa merkkipäiväni kokonaan. Minusta sellainen on osoitus siitä, että mies ei arvosta minua sillä hetkellä kuten pitäisi. Juu: totta kai se on perhe-, suku-, ja kansallisuuskohtaistakin se, miten mies/kuka tahansa on tottunut juhlia noteeraamaan. Ja ensin (ennen kuin loukkaantuu) kannattaa miehelle kertoa, mitä toivoo. Mutta jos senkin jälkeen siippa viisveisaa toiveista ja yhteisistä, yhteisesti tunnustetuista perinteista - siitä sopii jo loukkaantuakin

Ei kotona oleminen, lastenkasvatus ja kotiaskaret ole työtä. Jos ne mielestäsi ovat työtä, on jotain mennyt pieleen. Ja miksi hoet tuota äitienpäivää? Kyllä minä tiedän sen "tarkoituksen" mutta tiesitkö sinä että äitienpäivän alkuperäinen tarkoitus oli muistaa kuollutta äitiä eikä tämä ihminen olisi halunnut siitä yleismaailmallista hulabaloopäivää? Suomessa on omituinen tapa nostaa äityis jalustalle. Vaikka kotimaassani äidit ovat suuressa arvossa, ei kukaan meistä näe äityittä työnä. Enkä minäkään näe sitä työnä, että kasvatan lapsia, siivoan tai teen ruokaa, se on osa minun arkeani. Itse työt on sitten asia erikseen. Eikö miehesi kunnioita sinua muina päivinä? Eikö hän tee mitään perheesi eteen? Miksi äitejä ja isiä pitäisi muistaa vain yhtenä päivän vuodessa? Nuo "juhlapäivät" ovat yhtä turhia kuin ystävänpäiväkin. Suomalaiset ovat muutenkin omituisia juhliensa kanssa. Ensin sanotaan että ei tarvitse mitään erikoista vaikka syntymäpäivänä ja sitten suututaan jos vain onnitellaan. Kaikki tuntemani äidit vain valittavat elämästään. Miehistään ja lapsistaan. Koskaan ei kukaan tee mitään oikein. Mistä tulee suomalaisten katkeruus? 3

Luepa wikipediasi kunnolla. Päivän tarkoitus oli alusta alkaen kunnioittaa äitejä yleensä. Päivän keksijä muisti paitsi omaa, kuollutta äitiään, myös muita.

"Toukokuun 2. sunnuntaihin vakiintuneen äitienpäivän vietto alkoi Yhdysvalloista. Anna Jarvisin äidin kuolema vuonna 1905 sai Jarvisin ajattelemaan, ettei yhteiskunta ottanut huomioon äitien asemaa kansakunnan teollistumisen ja lasten kasvatuksessa. Jarvisin ehdotuksesta 12. toukokuuta 1907 järjestettiin muistojuhla kaikille äideille Andrewsin metodistikirkossa. Seuraavana vuonna äitienpäivän muistojuhlaa vietettiin Jarvisin kotikaupungissa Philadelphiassa. Vuonna 1914 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson julisti äitienpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi, jota juhlittaisiin toukokuun toisena sunnuntaina.

Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1918. Äitienpäivän toi Suomeen kansakoulunopettaja ja kansanedustaja Vilho Reima. Aluksi päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina, mutta vuonna 1927 päiväksi vakiintui nykyinen käytäntö." (sitaatti http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84itienp%C3%A4iv%C3%A4)

Ja joka tapauksessa NYT sen päivän tarkoitus on naistenpäivän tyyliin kunnioittaa laajempaa joukkoa kuin pelkästään omaa äitiä. Juuri sen tähden "äidit" ovat päivän nimessä on monikossa ja sen tähden äitejä juhlitaan ympäri maata, ml. presidentinlinnassa.

Jos sinusta lastenhoito ja kodinhoito EI ole työtä, niin jo olet sovinistisen aivopesun uhri. Mitä se sitten on, jollei työtä? Pikku harrastus ja puuhastelua, vai! Totta kai myös palkaton työ on työtä, siitä vain ei saa palkkaa. Ja juuri sen vuoksi siitä olisi kiva saada edes joskus pieni kiitos.

Missä muuten olen sanonut, ettei mieheni osallistu perheen arkeen ja lastenkasvatukseen? Sekin on työtä ja sitä juhlitaan puolestaan syksyllä, tänä vuonna 14.11....

Ja totta kai juhlia voi aivan yhtä hyvin muulloin. Hyviin tapoihin kuuluu kuitenkin juhlia MYÖS juhlapäiviä ja antaa kiitos arvokkaasta työstä. Ei suuni siitä kulu, että onnittelen tai kiitän.

Minä muuten en ole mitenkään katkera tai vihaa miehiä, ainoastaan oion omituista käsitystäsi äitienpäivän merkityksestä

Jos naiset eivät olettaisi että heidän miehensä käyttäytyisivät kuin täyspäiset, aikuisen tavalla käyttäytyvät yksilöt (= juhlisi juhlapäivinä, antaisi huomionosoituksia säännöllisesti jne.), eipä tarvitsisi myöskään pettyä. Miehiäkään ei sitten varmaan haittaa jos isänpäivät jätetään välistä ja mitäpä sitä turhia miehen synttäreitäkään juhlimaan. Kaupallista hapatusta kaikki! ;)



Ps. 3, lakkaa huoraamasta miesten hyväksyntää neuvostoaikaisilla mielipiteilläsi. Yrität vaan saada muut huokailemaan ihastuksesta kun väität ettei kodinhoito, lastenhoito jne. ole työtä. Kyllä se kuule vaan on työtä; jos joku muu kuin sinä tekisi sen, hän saisi siitä palkkaa!

ja olen aina sellaisen saanut. Kortti on ollut aina kerhossa tehty.

Syntymäpäiviäni en ole juhlinut sen jälkeen kun täytin 18, ja olen jo ihan oikea aikuinen.

t. mies

Miehiäkään ei sitten varmaan haittaa jos isänpäivät jätetään välistä ja mitäpä sitä turhia miehen synttäreitäkään juhlimaan. Kaupallista hapatusta kaikki! ;)

!

Ja joka tapauksessa NYT sen päivän tarkoitus on naistenpäivän tyyliin kunnioittaa laajempaa joukkoa kuin pelkästään omaa äitiä. Juuri sen tähden "äidit" ovat päivän nimessä on monikossa ja sen tähden äitejä juhlitaan ympäri maata, ml. presidentinlinnassa.

Jos sinusta lastenhoito ja kodinhoito EI ole työtä, niin jo olet sovinistisen aivopesun uhri. Mitä se sitten on, jollei työtä? Pikku harrastus ja puuhastelua, vai! Totta kai myös palkaton työ on työtä, siitä vain ei saa palkkaa. Ja juuri sen vuoksi siitä olisi kiva saada edes joskus pieni kiitos.

Missä muuten olen sanonut, ettei mieheni osallistu perheen arkeen ja lastenkasvatukseen? Sekin on työtä ja sitä juhlitaan puolestaan syksyllä, tänä vuonna 14.11....

Ja totta kai juhlia voi aivan yhtä hyvin muulloin. Hyviin tapoihin kuuluu kuitenkin juhlia MYÖS juhlapäiviä ja antaa kiitos arvokkaasta työstä. Ei suuni siitä kulu, että onnittelen tai kiitän.

Minä muuten en ole mitenkään katkera tai vihaa miehiä, ainoastaan oion omituista käsitystäsi äitienpäivän merkityksestä

Miksi se on teille työtä? Jos olisit lapseton, mutta sinulla olisi mies, olisiko kodinhoito sinulle silloinkin työtä?

Vai että olen sovinistisen aivopesun uhri. Ehkä meillä mies päättää asioista ja tuo rahan kotiin, mutta minä olen se, joka sanoo viimeisen sanan. Niin minut on kasvatettu, _naisen_ toimesta. Ei meillä isä puuttunut lastenkasvattamiseen, kyllä hän leikki ja kuritti, mutta ajatusten mallin olen saanut äidiltäni ja isoäidiltäni.

Miksi minä kokisin kodin ja lastenhoidon työnä, kun kerran olen kotona ja mies töissä, enkä muuten tekisi mitään jos en siivoilisi tai touhuaisi lasten kanssa. Se on elämää, ei työtä.

Et sanonut ettei osallistu, kysyin sitä koska nuo arjen asiat osoittavat sitä kunnoitusta ja arvostusta, Rakkautta ylipäätään.

Äitien, isän-, ystävän-, naisten-, kirjan ja ruusunpäivät ovat nykyään vain kaupallisia höpötyksiä. Meidän perheemme kunnioittaa ja muistaa toisiaan joka päivä pienillä teolla, kuten sanomalla kiitos kun lähtee ruokapöydästä tai halaamalla ennenkuin menee nukkumaan.

Minä saan kiitosta ja arvostusta joka ikinen päivä. En todellakaan tarvitse siihen yhtä turhaa päivää vuodessa.

Millä oikeudella sinä sanot mikä on "höpötystä"? Omassa perheessäsi halaaminen ennen nukkumaanmenoa voi tuntua monelle suomalaiselle muka-hienolta jenkkitouhulta ;). Äitienpäivä on kuulunut kulttuuriimme jo useita vuosia, joten siitä on muodostunut perinne vaikket sinä sitä juhlisikaan.

Kyllä minuakin suututtaisi. Meillä on vasta alle 1v vauva ja mieheni oli hommannut siis kakun sekä lahjan ja toi aamiaisen petiin. Kyllä se minusta on kiva ele, vaihtelua arjesta. Ja tiedän, että mieheni odotti viime isänpäivänä malttamattomana "päiväänsä", vaikka vauva oli vasta syntynyt. Ja kyllähän minäkin vauvamme puolesta miestäni muistin.



Mutta luulen tosiaan, että taitaa olla kotoa opittua usein nämä äitien- ja isänpäivät sunmuut, koska meidän molempien vanhemmat ovat myös aikoinaan ko päivät muistaneet lasten apuna:)

mutta vietän silti äitienpäivää ja kunnioitan muitakin äitejä. Kaikissa perheissä näin ei nimittäin ole.



Osaan ajatella muitakin kuin itseäni ja meidän perhettä ja opetan tämän myös lapsilleni.