Elätkö helppoa vai raskasta elämää tällä hetkellä?

Kuopuksen kuolemasta 7 kk ja huomenna äitienpäivä.

Hoidan kotona kolmea alle kouluikäistä lasta mutta alkavat olla niin isoja että ei tarvi kokoaikaa vahtia ja hoivata. Lisäksi lasten sairaudet on aikalailla hanskassa (ruokavaliot, lääkitykset) joten ne huolet ovat helpottaneet. Talous ja parisuhdejutut hyvällä mallilla. Työelämä murroksessa ja epäselvää mutta ei siitäkään paineita.



Parivuotta sitten elämä oli tosi raskasta mutta onneksi silloin jaksoi sinnitellä vaikka pahimmillaan vain tuntikerrallaan mutta lopulta helpotti.

Terveet lapset ja elämäni mies puolisona, mukava koti, raha-asiat reilassa, opinnot toiseen ammattiin valmiit, mielekäs työ, lomamatka edessä.



Välillä havahdun tunteeseen, että onpa minulla asiat todella hyvin. Siitä kertoo myös se, että suurin murhe tällä hetkellä on päästä kesäksi bikinikuntoon. BMI on opintojen aikana livahtanut normaalin ylärajalle, joten olisi mukava päästä takaisin entisiin mittoihin. (Mitään en tosin ole asialle vielä tehnyt.)

...olen työelämässä, lapsia on kolme, neljätta odotan. Kaksi lapsista on jo koululaisia ja nuorin on nyt 4-v. Mies on ihan jees, olemme aika sopuisa pari loppujen lopuksi. Ystäviä meillä on paljon, sukulaisiin lämpimät välit. Elämme ihan tuiki tavallista, arkista elämää ja koen kyllä että perheemme on ihan onnellinen. Rahaa saisi riwtysti olla enemmän, mutta toimeen silti tullaan. Talo on oma tai pankin ja remppaa riittää, mutta toisaalta en kaipaa kuuta taivaalta. Terveinä ollaan saatu olla koko porukka, mitä nyt normi flunssat yms sairasteltu.



En tosiaan koe että raskasta olisi, mutta ehkä helppo ei ole oikea sana, hyvä elämä paremminkin, olen oikeasti ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Murheitakin on, mutta niistäkin selvitään :)

Aviero vireillä, mies jättänyt vastuun kahdesta pienestä lapsesta kokonaan minulle ja on muutenkin huono tukiverkosto.



Tiedän onneksi että kun lapset tuosta vähän kasvavat ja saan välillä vähän levättyäkin niin eiköhän se aurinko paista minullekin.

Teen 12-16h töitä päivässä, kotona odottaa 8 -vuotias lapsi joka joutuu olemaan hirvittävän paljon yksin koska mä olen aina töissä. Toinen lapsi asuu muualla koska en pysty kuskaamaan häntä hoitoon epäsäännöllisen työn takia. Velkaa on liikaa, rahaa ei jää yhtään yli, menee miinukselle joka kk. Mitään omaa elämää ei työn lisäksi ole, koska sille ei jää aikaa.



Jatkuvasti kiemurtelen syyllisyydessä siitä että nuorempi lapsi ei voi täällä ja olen melko varma että kuolen sydänkohtaukseen ennenkuin täytän 40. Mikä ei oikeastaan enää vaikuta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta. Siinäpä ne tärkeimmät. Päivä kerrallaan.