Lue keskustelun säännöt.
Mihin kaatui ensimmäinen seurustelusuhteesi?
Kommentit (40)
päivänä mies rupesi ärsyttämään minua kauheasti ja päätin lopettaa jutun. Oltiin oltu yhdessä siis joku kolme kuukautta. Kerroin päätöksestäni sähköpostilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin (ja olen) siis absolutisti ja paheksuin hänen alkoholinkäyttöään...
Ja muutenkin ehkä liian hiljainen.
Varsinaisesti en tiedä, se selitti jotain kiinnostuksen lopahtamisesta. Ehkä johtui siitä, ettei saanut, vaikka yritys oli kova. Olin kuitenkin vielä neitsyt ja mies reilusti vanhempi.
18-vuotiaina seurusteltiin. Sen kova kännääminen oli sitten se viimeinen tikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rajavartiostoon. Oli niin innoissaan unelmansa toteutumisesta, että minä en enää mahtunut kuvioihin (hyvä niin).
Me oltiin eri elämänvaiheissa. Vaikka poikaystävä ei ollut kuin 2 vuotta mua vanhempi, niin hän oli selvästi enemmän tosissaan kuin minä. Oltiin parikymppisiä, ja hän oli etsimässä vaimoa ja perustamassa perhettä. Mulla taas oli halu elää ensin nuoruutta eikä mennä lukiosta suoraan naimisiin.
Mua alkoi sitten tuntumaan, että en voi vielä tietää, että onko hän mulle se oikea vai ei, että haluan vähän kalastella niissä treffailuvesissä ennen vakiintumista.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Molemmilla on perhe ja molemmat elävän onnellisina tahoillaan. Mutta näin 15 vuotta myöhemmin "tiedän", että ei se pieleen olisi mennyt, vaikka olisin sen miehen kanssa jäänyt yhteen loppuiäksi. Hän oli todella sopiva minulle ja hänellä tulee aina olemaan paikka minun sydämessäni. Kukaan muu poikaystävä ei päässyt lähellekään samaan ennen kuin tapasin mieheni. Mieheni on yhtä välittävä ja kiltti kuin tuo ensimmäinen poikaystäväkin. Mutta lisäksi miehelläni on sitten vielä ihana huumorintaju, eikä hän ole ihan niin vakavamielinen. Eli nyt olen tyytyväinen, että meni näin, vaikka jossain matkan varrella meinasi jo uskonpuutekin tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä juhlin liian railakkaasti ja esitin kovaa partyprinsessaa kun luulin et sellaisista ne pojat tykkää, vaikka olinkin se kiltti ja arka tyttö =)
poika pelästyi ja jätti ja mursi mun sydämen...
alunperinkään en ollut niin superkiinnostunut, mutta jannu vaati antamaan tilaisuuden. Lopulta hän petti minua koska arveli minunkin tekevän niin. Muutoinkin suhde oli pelkkää mustasukkaista epäilyä ja olemattomista riitelyä.
Sen jälkeen päätin pitää joka ainoasta kriteeristäni kiinni enkä anna mitään tilaisuuksia, ja hyvä valinta tuli tällä tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut tarpeeksi edustava vaimokandidaatti hänen pojalleen. Onnistui tuhoamaan suhteemme ja myöhemmin myös välit poikaansa.
sain vasta jälkikäteen tietää kun olivat jo alkaneet seurustella. Tuntui aika kamalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivänä mies rupesi ärsyttämään minua kauheasti ja päätin lopettaa jutun. Oltiin oltu yhdessä siis joku kolme kuukautta. Kerroin päätöksestäni sähköpostilla.
kun itse seurustelin, ei ollut sähköposteja keksittykään. Meillä oli yksi lankapuhelin, joka oli eteisessa ja kaikki kuulivat, mitä puhuttin.. ;))
...ollaan edelleen yhdessä. Tavattiin 2000, kun itse täytin juuri 18 ja mies oli 19. Onnellisesti naimisissa ja toinen lapsi haaveissa. :) Jotenkin sitä vaan tiesi, että tästä tulee jotain. En ollut aiemmin tavannut sellaista miestä, jonka kanssa olisin halunnut seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä vieläkään syytä. Meillä ei ollut ollut yhtään kunnon riitaakaan. Luultavasti poikaystäväni vain ei halunnut sitoutua vielä - olimme toisillemme ensimmäiset, vaikka jo täysi-ikäisiä molemmat. Olimme yhdessä puolitoista vuotta ja poika jätti minut perinteisellä selityksellä: ei se johdu sinusta - haluan vain olla yksin. Kaveripiirin tietojen mukaan kuvioon ei liittynyt ketään kolmatta, vaikka poika muutaman kuukauden nähtiinkin uuden tyttöystävän kanssa.
seurustelusuhde kesti 5v eli 19v-25v. Tätä ennen oli toki useita parin- kolmen kuukauden "seurustelusuhteita" yläasteella ja lukiossa, mutta minusta niitä nyt ei voi laskea varsinaisiksi rakastumisiksi...
Suhde loppui kun minulle tuli vielä tarve katsella maailmaa ja punnita vaihtoehtoja. Poiikaystäväni olisi halunnut naimisiin, olimmehan juuri valmistuneetkin molemmat. En kuitenkaan ollut valmis vielä avioliittoon ja perheeseen, joten erosimme.
Jälkikäteen ajateltuna tein kannattomattoman ratkaisun, sillä suhde oli kaikinpuolin tyydyttävä ja mies ihana... No, aina ei voi voittaa!
Eipä tuo nykyinenkään mies huono ole;)
se oli just vieraan ja LIHAVAN muijan kanssa suihkussa... Mutta en surrut yhtään, olin helpottunut.
suhde päättyi siihen, kun kyllästyin siihen ainaiseen riitelemiseen. Suurin osa riidoista johtui kyllä musta ja siitä, että olin ihan kakara vielä (alettiin seurusteleen 16-vuotiaina ja erottiin mun ollessa 18). En juuri tuntenut itseäni ja siitä, mitä on olla nuori. Erottiin ja opin tuntemaan itseni. Kasvoin ja nyt olen löytänyt hyvän miehen. =) Tämä entinen taas tietojeni mukaan elää edelleen "villinä ja vapaana" tarkoittaen siis ryyppäämistä ja juhlimista, koheltamista ja itsensä telomista.
Tätä ennen seukkailin joskus yläasteella jonkun toisen kanssa, mutta sitä en laske kunnon suhteeksi. 13-vuotiaana tosiaan vaan "ollaan yhdessä", ei seurustella. Ainakaan mun kohdallani. =)
Onneksi petti nykyään spurguna vanhassa kotikaupungissa.
Poika oli minua sentin lyhyempi, mutta älyllisesti täysi kääpiö. Seksikään ei sujunut, koska eihän sitä voinut ottaa tosissaan.
Olin seiskalla ja poika lukion ekalla.
Vasta vähän jälkeenpäin tajusin, mistä oli kysymys.
Minä raukka en ymmärtänyt ollenkaan ensin niitä vihlailuja.. =D