Lue keskustelun säännöt.
Mua surettaa
29.05.2008 |
Mun lapset eivät koskaan saa luotua suhdetta omiin isovanhempiinsa. Ensinnäkin asuvat kaukana (400 km), ovat jo iäkkäitä ja vanhoja. Mulla itsellään oli lapsena isän vanhemmat ihan naapureina, joten muistan, kuinka olin useasti siellä ihan ex tempore ja esim. mun ukki opetti mut ja mun pari kaveria ajamaan ilman apupyöriä polkupyörällä. Mummon kanssa kudottiin mattoja. Aina oli paikka minne mennä jos oli surua tai iloista kerrottavaa.
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan itse, miten ihana ja jännittävä serkkujen kanssa oli leikkiä aina kun nähtiin mökillä tai jouluna tai ihan muuten vaan. Onneksi omia lapsia on kolme - jos se jotenkin asiaa paikkaisi.