Olen nyt huomannut yhden puutten itsestä

Siis olen huomannut yhden puutteen itsestäni äitinä. En osaa pitää tarpeeksi oman lapseni puolia. Siis jos lapsellani on kaveri kylässä niin helposti huomaan olevani tiukempi omalle lapselle kuin vieraalle. Ja näin on melko tuttujenkin lapsien kanssa.



Miltäköhän se tuntuu omasta lapsesta kun äiti ei pidä puolia? Kai tässä on jokin pelko siitä että pelkään että lapseni jää ilman ystäviä jos komennan tms...

mutta käytännössähän tilanne on se, että sittenkun sun lapsesi TODELLA jää jalkoihin niin sustakin kyllä löytyy se leijojaemo joka pitää lapsensa puolta. Kun sitä ei ole löytynyt, ei vaan ole vielä ollut tarpeeksi tarvis.

oppii hyväksymään toisen erilaisen käytöksen. Eri asia olisi, jos kohtelet epätasa-arvoisesti sisaruksia (siis jos lapsellasi on sisko tai veli). Tietty rajo toki olla pitää ja varmasti sä puolustat lastasi tiukan tilanteen tullen.



Mun lapsella on kaveri, jonka äiti taas vaatii vierailta aivan kohtuuttomia ja jostain mystisestä mututiedosta mun lapsen esim pitäisi ymmärtää mikä lelu on kaverin kummeilta lahja, jolla vaan oma lapsi saa leikkiä. Äiti saa myös kilarit aivan käsittämättömien sääntöjen noudattamattomuudesta vaikkei ole lapselleni sanonut sääntöä etukateen. Ei mun lapsi tajunnut, ettei lastenhuoneen koristetyynyjä saa ottaa leikkiin vaikka olkkarin tyynyillä saa leikkiä. Lapseni ei kyllä enää tahdo tämän kaverin kotiin mennäkään leikkimään vaan haluaa pyytää kaveria meille vaikka minäkin olen tiukempi omalle lapselleni kuin vieraille.