"En ole mieheni äiti, joten minua ei tarvitse muistaa " -naiset.

Mies ostaa äidilleen kukat ja lahjat ja vaatii, että käymme siellä äitienpäivänä. Oma äitini asuu niin kaukana, etten pääse sinne.



Kun lapset olivat pieniä, odotin, että mies muistaa äitienpäivänä. Mutta ei, osti vain äidilleen lahjan ja kukat. Vieläkin muistan sen pahan mielen.



Mies ei tajua millään, että minäkin kaipaisin häneltä huomiota. Hän ei osta joululahjaakaan, mutta ostaa lapsille, veljelleen ja äidilleen. Kun kuulemma hänkään ei aikuisena ihmisenä kaipaa niin en kai minäkään tarvitse.



Pätee myös syntymäpäiviin.



Kyllä joskus kirpaisee kun toiset kertovat äitienpäivien vietosta ja lahjoistaan.



Ja tuo naimisiinmeno. Mies ei kosinut ja ei pitänyt asiaa tärkeänä. Naimisiin menimme kun olin raskaana ja sanoin, että laitan lapsen omille nimille jos meillä ei ole yhteistä sukunimeä. Mies ei arvosta avioliittoa, koska vanhempansa eronneet. Isänsä kyllä on kuollut. Mutta suostui menemään maistraatissa naimisiin pienen napinan jälkeen, että saan perheelle saman sukunimen.



Muuten hyvä mies ja tunnollinen. Ei petä, ei juo, hyvä sängyssä ja tekee kotitöitä. Mutta ei koskaan osta lahjoja, koska ei hänkään niitä aikuisena kaipaa.



Olen lopettanut hänelle lahjojen oston, mutta hän ei tosiaan näytä niitä kaipaavan. Minä kaipaisin.

Toisissa perheissä, esim. omassani ei vain vietetä äitienpäivää. Ei se ole keneltäkään muulta pois. Äitienpäivä ei myöskään ole ainut päivä, kun puolisoaan tai äitiään voi muistaa. Ja jos muina päivinä kohtelee kuin liejua, niin ei se yksi äitienpäivä tilannetta korjaa.

Tästä asiasta tuntuu taas vallitseva tappelu, jonka ainut syy on täydellinen kykenemättömyys ymmärtää toisten ihmisten tapoja.

Toisissa perheissä, esim. omassani ei vain vietetä äitienpäivää. Ei se ole keneltäkään muulta pois. Äitienpäivä ei myöskään ole ainut päivä, kun puolisoaan tai äitiään voi muistaa. Ja jos muina päivinä kohtelee kuin liejua, niin ei se yksi äitienpäivä tilannetta korjaa. Tästä asiasta tuntuu taas vallitseva tappelu, jonka ainut syy on täydellinen kykenemättömyys ymmärtää toisten ihmisten tapoja.

Tarkoitin, että jos tilanne parisuhteessa on se, että toisen äitiyttä/naiseutta/olemassaoloa ei arvosteta, niin yksi äitienpäivälounas ei vaakaa plussan puolelle heilauta.



Meillä menee oikein hyvin, kiitos vaan huolenpidosta! :D