Vaikea suhde siskoon
Olemme aina tulleet hyvin toimeen, sisko minua vajaat pari vuotta vanhempi. Hänellä kaksi tyttöä. Minua jotenkin ahdistaa jokin hänen tyylissään olla äiti. On poissaoleva, koko ajan touhuaa jotain tai esim lukee lehteä, ei oikein koskaan ole läsnä lapsilleen (siis sillloin kun tavataan). Lapsen saa vähän niin kuin pärjäillä, miten taitavat, että hän saa omat juttunsa hoidettua. Usein esim shoppailevat niin, että lapset on vaunuissa ja äiti katselee tavaroita, välillä ehkä antaa heille rusinoita tms, että ovat rauhassa. Itse en tällaista omien lasteni (poikia) kanssa jaksa, he viilettävät ympäri kauppaa ja ostosten teko on miltei mahdotonta.
Samoin ärsyttää vaativa asenne lapsia kohtaa. 4-vuotias on aloittamassa syksyllä kaksi harrastusta, joita on yhteensä 4 tuntia viikossa (3-4 eri kertaa). Musiikkiharrastuksesta sanoi, että 'kyllä ne konserttipianistitkin aloittavat jo tosi aikaisin soittamaan' eli ilmeisesti on pianistin ura tähtäimessä...niin pienenä jo alkaa kauheat vaatimukset.
Ehkä tämä muistuttaa omasta lapsuudestani, ja siksi ahdistaa. Harmi vaan kun ärsyttää välillä niin, että en oikein jaksa tavata siskoa. MEillä on jotenkin niin eri tyyli kasvattaa ja olla lastemme kanssa. HElpompaa oli kun lapset olivat vauvoja tai ihan pieniä, silloin ei eroja niin huomannut.
Kommentit (55)
voin myöntää aivan suoraan, etten ole varmaan koskaan lukenut lapsilleni, kun meillä on ollut vieraita.
En ole koskaan tiennytkään, että niin pitäisi tehdä.
Tai se että vieraille järjestetään "leikin innostuneesti lapseni kanssa" -työnäytöksiä.
Toisin kuin eräs, joka terrorisoi tätä ketjua. Kannattaisi nähdä metsä puilta, terroristi tarttuu vain "kerran viikossa" -teemaan eikä näe todellista pointtia. Ja oikeasti huvittavaa, että asettuu siskon puolelle ja luulee jo tuntevansa hänet pelkästään ap:n kuvauksen perusteella (samoin kuin ap:n sekä molempien lapset) :D
Ja miten sinä voit asettua ap:n puolelle pelkästään ap:n kuvauksen perusteella?
Vai oletko ap joka terrorisoi ketjua?
ja yleensä vietämme n.6-7: kin tuntia yhdessä. Näen siis paljon siskoni arkielämää. t. ap
Vaan sinä notkut pitkään siskosi vieraana.
on tärkeää, se on ihan eri asia kuin olla vaan samassa paikssa ja toisaalta se on myös eri asia kuin olla viihdytyskeskus.
Läsnäolo on erittäin tärkeää vielä murkuillekin!
jota inhoaa.
Eikö sinulla ole omia ystäviä? Omaa elämää?
Rakastan häntä, ja meillä on ollut paljon mukavia hetkiä yhdessä. Suhde on vaikeutunut lasten saamisen myötä (tai oikeastaan heidän kasvettuaan vähän isommiksi). Vieläkin saan häneltä paljon, mutta jotain on peruuttamattomasti muuttunut. Olen ehkä tiedostanut lapsuuteeni liittyviä asioita omien lasteni kautta ja se, että sisko toteuttaa näitä lapsuudenkodin käyttäytymismalleja osittain, ahdistaa. t. ap
Ja ainakaan jos olisin siskosi, en pitäisi sitä minään muuna.
Sinä projisoit siskoon omat lapsuudentraumasi ja ahdistuksesi. Mene terapiaan ja lakkaa solvaamasta muita.
Koen ahdistusta myös omaa äitiäni ja välillä myös anoppiani kohtaan. Ei ole oikein ketään, kenen kanssa keskustella näistä. t. ap
Siitä, miten ilkeitä ja tahallaan provosoivia ihmisiä täällä käy ja viitsii pilata näitä ketjuja. Saahan sillä nostettua niitä ylös, mutta lapsellisuus on eri asia. Hankkisi elämän.
Se ehkä oikeasti auttaa häntä hakemaan apua ongelmiinsa.
Jos sinä näet siskoasi silloin tällöin, et mitenkään voi tietää, millainen äiti hän kaiken kaikkiaan on. Minusta on aivan ok, että lapset saavat tehdä rauhassa juttuja, eikä nelivuotiaan pianotunti mitenkään voi olla sellainen, että lapsiparka saa burnoutin. Ja kaupassa on kyllä paljon kivempi olla, jos lapset eivät juokse ja riehu siellä pikkuperkeleinä ympäriinsä.
mutta missä sinä edes olet tässä kuviossa??
"On esim sanonut joskus, että 'monien mielestä minä olen onnistunut elämässäni täydellisesti'"
Siinä ei kyllä oikeasti puhuta sinusta yhtikäs mitään.