Vaikea suhde siskoon

En usko että siinä on totuutta kuin nimeksi. Ja se kateus paistaa kyllä noista kirjoituksista kauas.

mutta juttelemme usein, mitä olemme tehneet viime päivinä (näemme kerran,pari viikossa). Usein jos puhumme esim puhelimessa, on siskoni ostoksilla/menossa tai tulossa. Lisäksi ostaa paljon juttuja, joita esittelee minulle usein.

Ihan totta on joka sana. En siis sano, ettenkö olisi mistän siskolleni kateellinen, mutta lähinnä ahdistaa hänen tyylinsä ja se, että on jotekin tottunut olemaan kaikessa 'parempi' kuin minä, ja minä taas näen hänet toisessa valossa, ainakin tässä asiassa. t. ap

Kaikki muu on pääsi tuotetta, omia päätelmiä ja johtopäätöksiä?



Mitähän pahaa on siinä, että lapset opettaa olemaan asiallisesti kaupassa? Tai siinä että kun lapset näkevät tätinsä kerran viikossa, äiti on aikuinen, eikä hösää päättömänä lastensa kimpussa sitä kyläreissua?

Jos kuitenkin oletetaan, että nämä on faktoja, siskon toiminta on tuomittavaa. Siitä ei pääse mihinkään, olkoon kateutta tai ei.

Mikä tulkinta! Itselleni omat siskoni ovat todella läieisiä ja rakkaita. Ei tulisi mieleenikään arvostella heitä kuten sinä teet omaa siskoasi kohtaan. Myös ystävilläni ovat hyvät, lämpimät ja arvostavat välit sisaruksiinsa. Omassa tuttavapiirissä kimurantit siskossuhteet ovat kyllä harvinaisia! Ja jos niitä on, ovat ne aiheutuneet kateellisuudesta, kuten tekstistäsi paistaa. Kasva aikuiseksi, anna siskosi elää omaa elämäänsä, rentoudu itsekin ja löydä omasta elämästäsi ne heikot puolet, joita voit arvioida ja kehittää! Älytöntä panettelua ja arvostelua, kun perustelutkin ihan olemattomia!

että itse kerrot että olet päätellyt asiat. Et sinä elä kärpäsenä siskosi katossa.



Ja juuri tuo, että sinulla on jokin ihme käsitys siskosi paremmuudesta jne. kyllä paljastaa myös sen, millä "sävyllä" niitä harvoja havaintoja ja päätelmiäsi teet.

kerran viikossa.



Jos sisko silloin opettaa lapsiaan käyttäytymään asiallisesti kaupassa tai seurustelee aikuisvieraan kanssa, eikä keskity lapsiinsa, se on ainoastaan hyvää vanhemmuutta!



Ihan kaikki muu on ap:n aivojen tuotosta, eikä mitään faktaa.

kuin minun anoppini vastaavat.



Anopin suvussa kiertää tieto (siis ehdoton fakta), että minä EN KOSKAAN laita ruokaa, mieheni on nälkäkuoleman partaalla ja minä kulutan KAIKKI MIEHENI RAHAT ravintoloihin.



Oikeasti tilanne on se, että me viemme appivanhemmat ulos syömään, kun tulevat käymään meillä. Kyllä, tosiaan, ainakin kaksi kertaa vuodessa.



Muuten me syömme kyllä yleensä ihan kotona. En vain jaksa kuunnella appivanhempien loputonta arvostelua ruuista ja jatkuvaa vertailua anopin pöperöihin. Ja siksi heidät kärrätään ravinteliin.



Että näin ne jutut yleensä syntyy, kun pahaa tahtoa ja kaunaa ja kateutta on tarpeeksi.

jos te kerran viikossa tapaatte, miksi hän koko ajan hössöttäisi ja keskittyisi lapsiinsa sen ajan? Todella mukavaa, että hänen lapsensa jaksavat olla mukava kauppareissuilla. Harmittaisi kovasti, jos lapseni eivät viihtyisi hetkeäkään missään ja juoksisivat kuin päättömät kanat..



Kun syksyllä jään äitiyslomalle, toivon juuri tuollaista elämää kuin siskosi viettää. Silloin kun päivällä joskus saa jonkun kylään ja juttuseuraksi, on mukava että lapset osaavat olla keskenäänkin eivätkä koko ajan vaadi tauottomasti huomiota..

kerran viikossa. Jos sisko silloin opettaa lapsiaan käyttäytymään asiallisesti kaupassa tai seurustelee aikuisvieraan kanssa, eikä keskity lapsiinsa, se on ainoastaan hyvää vanhemmuutta! Ihan kaikki muu on ap:n aivojen tuotosta, eikä mitään faktaa.

Eikö ole aivan normaalia, että jos joku on vierailulla niin silloin lapset touhuavat omiaan?

Jos meillä on vieraita niin en todellakaan leiki silloin lasteni kanssa vaan olen vieraiden kanssa.



Toisekseen minäkin käyn lasten (3 alle kouluikäistä) kanssa kaupassa ainakin pari kertaa viikossa. Mikä siinä on ihmeellistä ja miksi niin ei saisi tehdä? Itse hoidan ruokaostokset mielummin päivällä niin illat saamme sitten olla rauhassa perheen kesken, tavata ystäviä tai käydä harrastuksissa. Onko tässäkin nyt jotain väärää?



Luulen, että taidat olla vain kateellinen siskollesi, koska et itse jaksa opettaa lapsiasi käyttäytymään kaupassa.

,joka ei osaa olla lasten kanssa, tapaa hänet sitten joka päivä tai kerran kuussa. Tiedän monta äitiä, jotka eivät ota kontaktia lapsiin. Ei omiin, ei vieraisiin. Lapset vain häiritsevät aikuisten kanssakäymistä ja ne pitää saada hiljennettyä dvd:n eteen, omaan huoneeseen, iskemällä karkkia eteen, keinolla millä tahansa, että aikuiset saa puhua/shoppailla. Se on muka sitä hyvää käytöstä lapsilta.



Omassa ystäväpiirissäni on suurin osa onneksi äitejä, jotka pystyvät juttelemaan keskenään ja silti ottamaan lapset huomioon ja menemään heidän ehdoillaan. Lapset otetaan mukaan keskusteluun ja vaaditaan se, mitä ikätaso vaatii.



Lapset voi hyvin ottaa mukaan shoppailemaan, mutta kohtuus kaikessa. Ei lapsen tule sopeutua vanhemman elämään, vaan juuri päinvastoin.

joka luulee olevansa niin paljon parempi kuin muut, lapsenehtoinen jne. Nämä kun sitten kyläilevät, lapset tuppaavat kuin hunnilauma vaikka suuhun jotta saavat sen jakamattoman huomion johon ovat tottuneet 24/7, äiti ei puhu kuin kahden tavun lauseenaloituksia. Kauppakeskuksissa nämä äidit tunnistaa hikisistä vääristyneistä naamoista kun lapset toteuttavat itseään karkailemalla sinne tänne oudossa ympäristössä.



Ennen kaikkea nämä äidit tunnistaa syöpyvästä kyylän katseesta ja maiskahtelevasta suusta, kun he ympäristöään valppaasti tarkkaillen tekevät Havaintoja ja kirjaavat niitä samalla mielessään listaan, jonne kirjataan kaikki Hairahtuvaisten Epätäydellisten Äitien erheet. Revittäviksi Täydellisten Äitien seuraavassa tapaamisessa. Tosin sielläkin sitten kahden tavun lauseissa, koska kun jne.

mutta en näe tarvetta viedä heitä sinne kovin usein. Vilkas 4-vuotias poika ei esimerkiksi kovin kauaa paikoillaan viihdy, eikä kyseessä ole aina huono käytös. Hän on vilkas, eikä jaksa tylsää kauppareissua kovin hyvin (toki välillä käyn hänen kanssaan kaupassa, mutta mieluummin käyn yksin, tai sitten mieheni.



Ja tuo, että vieraiden kanssa seurustellaan eikä viihdytetä lapsia, on ihan totta. Mutta kun välillä lapset kaipaavat huomiota, heillä on esim riitoja keskenään tms, ja näihin suhtaudutaan puolivillaisesti tyyliin vähän kommentoidaan sivusta jne. Minä taas pyrin selvittämään asiat niin, että kaikille jää hyvä mieli. Välillä myös isommat lapset kaipaavat järjestettyä tekemistä, eivät voi loputtomasti keksiä sitä itse (ja välillä tosiaan aikuisen ohjaus auttaa,jos on jotain kinaa tms.



Ja siskoni ei siis seurustele kanssani mitenkään koko aikaa, vaan touhuaa koko ajan jotain. Ompelee verhoja, laittaa tavaroita myyntiin nettiin, ottaa tavaroista kuvia jne. Ja lapset haahuilevat ympäriinsä, siis myös tämä puolitoistavuotias. Kun yrittää saada huomiota, ei välttämättä sitä saa (muuta kuin negatiivista). Esim kerran lapsi tuli siskon syliin istumaan ja alkoi potkia tietokonetta, sisko huusi lapselle, eikä tajunnut laittaa konetta pois ja antaa lapselle aikaa. :(



Eli myös minä vieraana koen hänen käytöksensä välillä ikäväksi ja epäkohteliaaksi. t. ap

Jätä siskosi rauhaan ja lakkaa kyläilemästä!

Ei tässä kukaan ole esittämässä täydellistä äitiä. Ja miksi koko ajan esittää täydellisiä ääripäitä? Ei kai tarkoitus ole, että kaikki pyörii vain lasten ympärillä ja maataan lattialla päivät pitkät leikkien pikkuautoilla.



Mutta silti itse tunnen surua, kun näen äidin, joka voi 1,5-vuotiaalle huutaa lapsen halutessa vain huomiota. Äidin touhutessa jatkuvasti jotain muuta.



t. ketjun 37

Kamalaa!



Ja siitä huutamisesta meillä on vain tämän ihkun ap:n kuvaus. Hän on tähän mennessä selostanut, että "sisko luulee olevansa parempi, on vanhempien lellivauva, epämiellyttävä ja ikävä" jne.



Että jotenkin näin aikuisten aivoilla varustetun on vaikea pitää tuota(kaan) havaintoa kovin objektiivisena.

jos sun sisko ajattelee että et saa villeihin poikiisi mitään otetta ja niillä ei ole mitään kuria?

Siskolla on kuin onkin jokin ylemmyyden tunne minua kohtaan. On esim sanonut joskus, että 'monien mielestä minä olen onnistunut elämässäni täydellisesti'. Isosiskolleen varmasti moni kokee jotenkin jäävänsä kakkoseksi, kun toinen on aina jotenkin askeleen edellä jne. Kaikki tämä ei tietysti ole siskon vika. Tietyllä tavalla muistan kuitenkin lapsuudesta sellaisen epäsuoran alistamisen ja 'kiusaamisen'.



Itse en koe olevani täydellinen äiti. Meilläkin katsotaan lastenohjelmia, ja lapseni osaavat leikkiä myös keskenään ja puuhailla yksin. Mutta kun lapsella on asiaa, häntä kuunnellaan, ja aina pääsee syliin kun on joku hätä. Tämän en koe toteutuvan siskon perheessä. Lapsille ollaan paikalla, ei läsnä. 1,5-vuotias tarvitsee vielä paljon huomiota ja esim sitä, että hänelle luetaan. Toki siskoni tätä tekee välillä, mutta olen nähnyt ehkä kaksi-kolme kertaa pienimmän lapsen elinaikana, että tälle luetaan tai hänen kanssaan leikitään innostuneesti. t. ap