Masentunut äitikaveri on toivotonta seuraa.

Emmä tiä, pitäs olla empaattinen ja ymmärtää toisen masennusta, mutta kyllä masentunut kaveri vain on surkeudessaan aika inhottavaa seuraa. Peruu tapaamisia väsymyksen takia, kirjoittelee pitkiä maileja jaksamisen vaikeuksista, on kipakka ja arvaamaton.. en vaan jaksais aina sitä narinaa ja kummallista käytöstä. Ja ihmettelen, miksi lapsiakin on tehnyt jo kolme, eikö nyt ekasta olisi pitänyt tajuta, että se masennus iskee joka vauvavaiheessa yhtä rankkana.