Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä en sopeudu työelämään?
23.01.2009 |
Tottuuko tähän työssäkäyntiin ja sen sovittamiseen muun elämän kanssa yhteen?
Olen palannut tauon jälkeen työelämään, eikä se ole ollut mikään hyvä kokemus. En ole mitenkään urakeskeinen ihminen, jolle työ itsessään toisi suurta tyydytystä, se on minulle vain keino hankkia leipää pöytään ja toisaalta myös olla kontaktissa muuhun maailmaan. Nyt työhön paluun jälkeen elämä tuntuu pelkältä työnteolta. Aamulla aikainen herätys 5.45, pikaiset aamutoimet ja TYÖmatkalle. Päivä TÖITÄ. Illalla bussilla kotiin TÖISTÄ n. 17.30. Joskus vasta klo 18. Siinä jää pari tuntia aikaa olla lasten kanssa, mutta mitä siitäkin tulee kun pitää tehdä ruoka, pestä pyykit, täyttää/tyhjentää astianpesukonetta, silittää, katsoa päivän postit, milloin mitäkin. Suurin osa kotihommista jää tekemättä, kun ehtii vaan ne aivan pakolliset. (Missä vaiheessa kävisin viemässä postiin kummipojan synttäripaketin? Missä vaiheessa pääsisin pankkiin keskustelemaan korkoasiasta? Missä välissä pääsen päiväkodin kehityskeskusteluun ja milloin omaan hammaslääkäriin? En milloinkaan, koska arkipäivinä virka-aikaan se ei vaan ole mahdollista.) Kotitöitä teen iltaisin sen minkä ehdin, ennen kuin on kiiruhdettava iltapeuille ja nukkumaan jotta jaksaa herätä seuraavana aamuna TÖIHIN.
Harmittaa kun ei ole enää aikaa olla lasteni kanssa!!! Oikeastaan vain viikonloppuisin on oikeasti mahdollisuus heidän kanssaan jotain tehdä, muutakin kuin syödä yhdessä 15min ja tehdä iltapesut yhdessä kuten arki-iltoina. Viikonloput taas kuluu asunnon siivoamiseen ja niihin kotihommiin, joita en sittenkään ehtinyt arki-iltoina tekemään. Ja sunnuntaina täytyy taas asennoitua huomisiin TÖIHIN.
Tällaistako tämä oikeasti on?? Ihanko totta ihminen voi elää näin vuosikausia, vuosikymmeniä? Olen varmaan laiska ja asenne on täysin väärä kun en haluaisi uhrata elämääni ja etenkin sen parhaita vuosia (kun lapset on pieniä), työnteolle. Elääkin haluaisin. Voi kun olisinkin uraihminen ja saisin parhaan tyydytykseni työnteosta, sellaisille ihmisille tämä järjestely on paratiisi.
Ruokatunti meni, ei kun TÖIHIN.
Kommentit (52)
Tällainen vanha ketju tuli eteen ja pakko kommentoida kun on niin samat tuntemukset työelämää kohtaan, vaikkei lapsia olekaan. Tuntuu kuin olisi vankina sermikarsinassaan, ei vapautta koskaan, ei aikaa eikä energiaa tehdä mitään kun työ vie kaikki mehut ja itkettää jo lauantaisin kun tuntuu että mitättömän lyhyt viikonloppu on ohi. En saa työstä mitään tyydytystä, en sitten niin yhtään. Ihan uskomattoman hirveetä miettiä että tässä se elämä nyt on, tätä yhtä ja samaa kunnes kuolee, ei mitään kivaa koskaan, pelkkää ankeaa, masentavaa työtä työtä työtä jota on rahan takia pakko tehdä. Ja sitten lopulta mitä sillä rahalla tekee kun on työn takia liian väsynyt tai masentunut mihinkään muuhun kuin makselemaan asuntolainaa. Eli loppujen lopuksi uuvutan ja masennan itseni vain syytääkseni palkkani korkoina pankille :( Tässä oravanpyörässä sitä sitten pitäisi ravata nelisenkymmentä vuotta, eikä se ainakaan helpommaksi muutu kun ikää tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko ajan, kun pitää laukata kellon perässä töihin. Sitten se vinkuu kun pitäisi olla rahaa matkustaa ja matkustaa ja matkustaa ja rakentaa taloa ja ostaa sitä ja tätä...
Ette ole vielä hoksanneet, että elämiseen tarvitaan rahaa ja jos ei ole syntynyt kultalusikka suussa, niin sitä rahaa omaan ja lasten elämiseen saa siitä työstä. Miten sitten suu pantaisiin, kun ei olisi töitä?
Säkin olet kuin mun ENTINEN kaveri, joka vaan laukoo omahyväisiä kommentteja kun omasta mielestään työ on ihanaa ja yhteiskunta toimii. Luepa viestini, niin huomaat että olen hoksannut nimen omaan että työtä on tehtävä RAHAN takia. Se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi tästä faktasta tykätä tai jopa nauttia. Mutta nautiskele sä toki ihanasta työnteosta, väsymyksestä ja vapaa-ajan puutteesta sitten meidän muidenkin edestä.
Säkin olet kuin mun ENTINEN kaveri, joka vaan laukoo omahyväisiä kommentteja kun omasta mielestään työ on ihanaa ja yhteiskunta toimii. Luepa viestini, niin huomaat että olen hoksannut nimen omaan että työtä on tehtävä RAHAN takia. Se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi tästä faktasta tykätä tai jopa nauttia. Mutta nautiskele sä toki ihanasta työnteosta, väsymyksestä ja vapaa-ajan puutteesta sitten meidän muidenkin edestä.
ole vapaa-ajasta puutetta. Työ on kivaa ja liksakin hyvä.
Ole sitten onnellinen ja tee sitä ihanaa työtäsi äläkä roiku foorumeilla! Tämä ketju ei taida olla sun paikkasi =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole sitten onnellinen ja tee sitä ihanaa työtäsi äläkä roiku foorumeilla! Tämä ketju ei taida olla sun paikkasi =)
Peikkohan se siellä taitaakin kurkkia luolastaan =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... mitä hel*ettiä? Tervetuloa elämään! :D
jos et mahda työmatkoillesi mitään, niin sitten on keksittävä muita ratkaisuja.
- sunnuntaina teet ison satsin pataruokaa, mitä syötte viikolla niin pitkään kuin sitä riittää
- oikaiset siivoamisessa, jos on aina tapana esim. pestä myös lattiat, niin jatkossa vain imuroit, peset lattiat sitten joskus
- einekset pelastavat joskus päivän
- laitat miehesi kotihommiin hoitamaan oman osuutensa.
Minä kuulun taas siihen osaan äitejä, joilla työnteko ei tee todellakaan tiukkaa. Herään klo 7, isompi lähtee kouluun, pienemmän vien 8 tarhaan. (Mies on lähtenyt töihin ennen seitsemää, jotta ehtii hakea tarhalaisen ajoissa). Siitä töihin, töissä n. 8.30 - 16.30, tarvittaessa pidän etäpäiviä. Kun tulen kotiin klo 17 maissa/jälkeen mies on hakenut ja syöttänyt lapset, itse teen kotihommia jos niitä on rästissä, tai sitten tehdään lasten kanssa jotain mukavaa. Harrastusiltoina vien lapsia harrastuksiin. Ei ole kiirettä, ei stressiä, ehdin hyvin illalla tehdä omia juttuja kun lapset nukkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika loppuun palaneelta ja ahdistuneelta vaikutti aloittaja. Saikulle mars vähän miettimään asioita ja sitten uudella jalalla eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten kun ovat täysi-ikäisiä...
Tervetuloa oravanpyörään ap. Sitten helpottaa kun lapset on isoja.
Mä ajattelin, että helpottaa kun lapset ovat isoja. Joo helpotti tietyllä tavalla, mutta teinit syö valtavasti. Kaupassa joutuu ravaamaan useammin. Aina on jääkaappi tyhjä. Urakalla saa veivata ruokaa. Ehkä sitten helpottaa, kun muuttavat kotoa..
Mulla ihan täsmälleen sama tilanne, paitsi että herään 6.15 ja olen ollut töissä jo 2,5 v. Koko ajan entistä enemmän harmittaa tilanne. Nyt olenkin vaihtamassa lähempänä olevaan työpaikkaan, mistä seuraa se, että olen kotona jo n klo 16, aamulla kuitenkin lähdettävä samaan aikaan kuin nyt, kun työt alkaa aiemmin. Uudessa työssä myös mahdollisuus tehdä osaviikkoa. Matka kuitenkin sen verran pitkä, ettei kannata tehdä 6h päivää, vaan tosiaan mielummin osaviikkoa. Unelma olis työ, johon voisi mennä kävellen/pyörällä ja tehdä sen 6h/pv, muttei sellaista ole nyt lähialueilla tarjolla =(