Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä en sopeudu työelämään?
23.01.2009 |
Tottuuko tähän työssäkäyntiin ja sen sovittamiseen muun elämän kanssa yhteen?
Olen palannut tauon jälkeen työelämään, eikä se ole ollut mikään hyvä kokemus. En ole mitenkään urakeskeinen ihminen, jolle työ itsessään toisi suurta tyydytystä, se on minulle vain keino hankkia leipää pöytään ja toisaalta myös olla kontaktissa muuhun maailmaan. Nyt työhön paluun jälkeen elämä tuntuu pelkältä työnteolta. Aamulla aikainen herätys 5.45, pikaiset aamutoimet ja TYÖmatkalle. Päivä TÖITÄ. Illalla bussilla kotiin TÖISTÄ n. 17.30. Joskus vasta klo 18. Siinä jää pari tuntia aikaa olla lasten kanssa, mutta mitä siitäkin tulee kun pitää tehdä ruoka, pestä pyykit, täyttää/tyhjentää astianpesukonetta, silittää, katsoa päivän postit, milloin mitäkin. Suurin osa kotihommista jää tekemättä, kun ehtii vaan ne aivan pakolliset. (Missä vaiheessa kävisin viemässä postiin kummipojan synttäripaketin? Missä vaiheessa pääsisin pankkiin keskustelemaan korkoasiasta? Missä välissä pääsen päiväkodin kehityskeskusteluun ja milloin omaan hammaslääkäriin? En milloinkaan, koska arkipäivinä virka-aikaan se ei vaan ole mahdollista.) Kotitöitä teen iltaisin sen minkä ehdin, ennen kuin on kiiruhdettava iltapeuille ja nukkumaan jotta jaksaa herätä seuraavana aamuna TÖIHIN.
Harmittaa kun ei ole enää aikaa olla lasteni kanssa!!! Oikeastaan vain viikonloppuisin on oikeasti mahdollisuus heidän kanssaan jotain tehdä, muutakin kuin syödä yhdessä 15min ja tehdä iltapesut yhdessä kuten arki-iltoina. Viikonloput taas kuluu asunnon siivoamiseen ja niihin kotihommiin, joita en sittenkään ehtinyt arki-iltoina tekemään. Ja sunnuntaina täytyy taas asennoitua huomisiin TÖIHIN.
Tällaistako tämä oikeasti on?? Ihanko totta ihminen voi elää näin vuosikausia, vuosikymmeniä? Olen varmaan laiska ja asenne on täysin väärä kun en haluaisi uhrata elämääni ja etenkin sen parhaita vuosia (kun lapset on pieniä), työnteolle. Elääkin haluaisin. Voi kun olisinkin uraihminen ja saisin parhaan tyydytykseni työnteosta, sellaisille ihmisille tämä järjestely on paratiisi.
Ruokatunti meni, ei kun TÖIHIN.
Kommentit (52)
Mulla vähän samoja fiiliksiä aikoinaan. Vaihdoin sitten työpaikkaa, joka on kotia lähempänä. Olisiko sinulla mahdollisuus tehdä lyhennettyä työpäivää?
Olen varmaan tosi törkeä, mutta olen ollut "sairaana" välillä töistä, ja keskittänyt pakollisia menoja tuohon päivään.
Hanki ehdottomasti siivooja. Tuntuu kalliilta, mut vaikka joka toinen viikko auttaa kummasti eikä oikeasti ole kauhean kallista. Tingit sitten jostain muusta. Rahaa sen vaan on. Sillä saat vähän säästettyä itseäsi.
Yksi ystävä tympääntyi niin, että irtisanoutui, mietti hetken mitä tehdä ja perusti oman yrityksen, jossa tekee vaan puolipäiväisesti työtä.Ei rikastuta, mutta antaa aikaa lapsille. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on. Itse olen opettaja, joten pystyn paremmin säätelemään työaikoija.
miettinyt siis oman yrityksen perustamista, mulla on aika pitkälle viety suunnitelmakin jo.
Lopputilin ottamista olen hautonut jo, monta kuukautta
Musta tuntuu usein, etten sovellu nyky-yhteiskuntaan, kun en ole tarpeeksi tuottava. En yksinkertaisesti jaksa, joka ikinen ilta olen niin väsynyt, että itkettää. Ja olen nuori vielä, joten ajattelen kauhulla tulevia vuosia. Välillä tuntuu, että mitä jos vaan lopettaisin työnteon jne, mutta enhän minä voi! Ei ole tämä aikuisen elämä niin mukavaa kuin mitä sitä teininä ajatteli. Kun aikuisena muka saa päättää omista asioistaan... Heh.
Ehkä tämä on asenneongelma, mutta minä en pysty asennoitumaan siihen, että tässä tämä elämäni nyt on. Minulla on tasan yksi elämä enkä varmasti aio kuluttaa sitä tekemällä työtä, josta en pidä. Rupean sitten vaikka huonopalkkaiseksi tutkijaksi tai joksikin, joka saa sentään päättää, että milloin työnsä tekee. Kellokorttielämä on ainakin minulle yhtä helvettiä!
Pitäisi kai vaihtaa alaa, mutta onko olemassakaan sellaista työpaikkaa, jossa oikeasti jaksaisi ja haluaisi olla. Elämä tuntuu aika synkältä kun ajattelen niitä seuraavia 40 vuotta, jotka minulla vielä olisi edessä. Ja nyt jo alkaa masentamaan, että kohta on viikonloppukin ohi..
Saadaan pidettyä lapsetkin kotona. Ja jää aikaa heillekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Suomi ollut mikään kotiäitiyhteiskunta silloin(kaan). Nyt taidatte ajatella vaan jotain jenkkien kiiltokuvaidylliä, joka sielläkin koski vain pientä vähemmistöä.
Useimmat 50-luvun äidit olivat Suomessa maatalon emäntiä, siinä sitä hommaa riitti aamuviidestä iltamyöhään. Sitten oli myös 6 päivää viikossa töitä tekeviä tehdastyöläisiä jne.
Sinulla on nyt monta asiaa pielessä: liian pitkät työmatkat ja liikaa työtunteja viikossa ja työ, jossa et viihdy.
Itse palasin töihin parin vuoden kotiäitiyden jälkeen ja täytyy sanoa, että nautin nyt elämästäni enemmän kuin kotona ollessani. Minulla on kiinnostava työ, josta pidän todella ja tosi mukavat työkaverit. Työmatkoihin menee alle tunti päivässä ja lapsille on kotona hoitaja, joka myös siivoaa ja laittaa ruokaa. Lisäksi teen lyhenenttyä viikkoa 4pv/viikko. Tämä systeemi todella toimii niin äidin, kuin lastenkin kannalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teen vain 3 päivää viikossa, jää aikaa olla ja elää.
enkä ole vieläkään löytänyt sitä työtä jonne ois kiva mennä ja jossa viihtyisin.
Ja ammattejakin olen vaihtanut tuhkatiheään
Mä en ole nyky-yhteiskuntaan sopeutuvaa ihmistyyppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätti 50-luvulla äitini yksin kotiin nelivuotiaasta, kun oli pakko mennä töihin tehtaaseen, minkä kemikaalit lopulta aiheuttivat syövän, johon hän kuoli. Eli ei ollut elämä kaikille helppoa 50-luvullakaan.
Luppoaikaa sinulla näyttää olevan töissä kun av:lle ehdit, joten ehkä lyhyempi työpäivä riittää töittesi tekemiseen, ehkä kannattaisi ottaa pomon kanssa puheeksi työajan lyhennyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole nyky-yhteiskuntaan sopeutuvaa ihmistyyppiä
Voi, jos tätä yhteiskuntaa vois muuttaa.
Mieluisa työ tekisi päivistä varmasti helpompia, mutta ei sekään poistaisi sitä faktaa että kotona viihtyisin parhaiten. Kotiäitiys on unelmatyöni.
t.eräs työssäkäymistä inhoava
Sinulla on nyt monta asiaa pielessä: liian pitkät työmatkat ja liikaa työtunteja viikossa ja työ, jossa et viihdy.
Itse palasin töihin parin vuoden kotiäitiyden jälkeen ja täytyy sanoa, että nautin nyt elämästäni enemmän kuin kotona ollessani. Minulla on kiinnostava työ, josta pidän todella ja tosi mukavat työkaverit. Työmatkoihin menee alle tunti päivässä ja lapsille on kotona hoitaja, joka myös siivoaa ja laittaa ruokaa. Lisäksi teen lyhenenttyä viikkoa 4pv/viikko. Tämä systeemi todella toimii niin äidin, kuin lastenkin kannalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tosiaan kaipaisi olla kotiäitinä siinä ajassa ilman pesukoneita ja imureita.
Ei Suomi ollut mikään kotiäitiyhteiskunta silloin(kaan). Nyt taidatte ajatella vaan jotain jenkkien kiiltokuvaidylliä, joka sielläkin koski vain pientä vähemmistöä.
Useimmat 50-luvun äidit olivat Suomessa maatalon emäntiä, siinä sitä hommaa riitti aamuviidestä iltamyöhään. Sitten oli myös 6 päivää viikossa töitä tekeviä tehdastyöläisiä jne.
Me ollaan tehty se valinta, että työmatka ei saa kestää kummallakaan 30 minuuttia pidempään. Se on absoluuttinen maksimi. Sillä tavalla lasten hoitopäivät pysyvät kohtuumittaisina ja itse nähdään lapsia. Voidaan vielä itse joustaa työajoissa. Lapset hoidossa 8.30-15.30, äiti vie lapset ja isä hakee.
Me siis olemme vaihtaneet asuntoa niin, että työmatkat pysyvät kohtuullisina. Samoin olemme kummatkin osaltamme kieltäytyneet eri työmahdollisuuksista, koska se aika on lapsilta pois. Mulla olisi ollut tarjolla merkittävä ylennys ja vielä merkittävämpi palkankorotus, mutta olisin joutunut matkustamaan 2-3 päivänä viikossa.
Työssäni näen maahanmuuttajia, joissa äiti on kotona vauvan kanssa, ja isän pitäisi olla kielikurssilla 14.30 saakka. Isä sitten kertoo päiväkodissa neljän aikoihin, miten kurssilla menee pitkään, eikä ehdi hakea lapsia päiväkodista.
Ja isä lähtee kurssilta klo 13!!!
Kaiken lisäksi äiti voisi hyvin viedä ja hakea lapset (2), ja isä keskittyä kielikurssiinsa, jota hän todella tarvitsee. Että kyllä joillakin kansanryhmillä voi asiat olla paremmin :-(
niin mitä valitat? Se on ihan sun valinta. Sun valinta.
musta tuntuu ihan samalta, etten sovellu yhteiskuntaan. en jaksa oravanpyörää eikä mun terveyskään kestä sitä. selkä on jo ihan paskana ja antibioottikuureja on noin 5 per talvi, mikä aikuiselle aika paljon. olen ihan tuusana. nyt teen neljäpäiväistä viikkoa ja se vähän helpottaa. mieheni jaksaa paremmin töissä joten hän tienaa suuremman osan tuloista ja minä "harrastelen" töitä.. koita löytää työnantaja joka olis vähän joustavampi.
-Ap, sulla on tosi pitkät työpäivät matkoineen.
-voisitko tehdä lyhempää päivää? esim. mulla työpäivä 8,5h matkoineen, teen osa-aikatyötä.
-missä mies? eikä hänestä ole apua?
Veit sanat suustani, tarkalleen.