Lahjoin lapseni lukemaan kirjoja

Tiedän, ettei lapsen kehityksessä ja kasvatuksessa voida aina nähdä selkeitä syy-seuraus -suhteita. Ei ollut myöskään tarkoitus korostaa itseäni, vaan herättää ajatuksia muissa kirjoittajissa.

Ja myönnän, lapseni ei ole vielä kouluikäinen. Olen kuitenkin tehnyt vuosia töitä kouluikäisten lasten kanssa, siihen perustan näkemykseni.

Jos kuitenkin perusta puuttuu (lapsena herätetty innostus kirjoihin ja lukemiseen), sitä on vaikea herättää myöhemminkään. Lukeminen rikastuttaa lapsen sanavarastoa hurjan paljon ja tarjoaa mukavia lapsen ja vanhemman yhteisiä hetkiä.

Lukudiplomi on hyvä keino herättää innostus kouluikäisen lukemiseen. Samoin se, että vanhemmat ovat mukana lukemassa. Joku vastaajista mainitsi, että lukee vuorotellen lapsensa kanssa.

Innostus lukemiseen lähtee jo lapsuudesta ja aikuisen esimerkistä.

Olisi tärkeää, että pientenkin kanssa katseltaisiin kirjoja ja luettaisiin. 2-vuotiaani kanssa käymme kerran viikossa kirjastossa, hän odottaa niitä reissuja kovasti etukäteen. Kirjastossa luetaan pari kirjaa ja lainataan muutama kotiin mukaan. Omia kirjoja on myös aika paljon. Joka päivä luetaan.

Luen itse myös paljon, ehkä kaksi tai kolme romaania viikossa.

Itsetehostusta ja omaa erinomaisuutta korostava, muita mollaava ja täysin hydytön kysyjälle tai kenellekään muullekaan asiaa pähkivälle. Ja lisäksi äärimmäisen ennakkoluuloinen.

Kuvitelma siitä, että kun vaan itse lukee ja lukee lapselle, lapsistakin tulee kirjatoukkia, on tyypillinen niille, joiden lapset lukevat paljon. Mutta se ei pidä paikkaansa. Minä olen aina lukenut paljon, luen suurimman osan vapaa-ajastani ja kirjoitan elääkseni. Olen lukenut myös lapselleni paljon pienestä asti. Silti hän ei lue itse asterixia kummempaa tekstiä vappaaehtoisesti. Ja itse asiassa tämä oli nähtävissä jo pienenä, jolloin hän ei useinkaan jaksanut keskittyä lukemista kuuntelemaan ja muiden kuin minun luenta ei kelvannut ollenkaan.

voisi olettaa että tällainen vanhempi on itse kiinnostunut lukemisesta ja pitää sitä sekä tärkeänä että mukavana puuhana. Joten voisi olettaa että hän myös on lukenut lapselleen jo pienestä saakka, sekä lukee itsekin.

Suosittelisin niitä pihaleikkejä ja kontaktien luomista muihin lapsiin, kuin vanhoihin muumioituneisiin kirjailijoihin.



Myöhemmin ehkä varttia vaille yli murrosiän, voisi kokeilla lukea jotain ajatuksella.

Lapsen mieli toimii aivan toisin, kuin kyynisten kirjailijoiden maailma, kirjojen aiheet saattavat hämmentää lapsen aivan tolaltaan.



Monet kirjatkin ovat k18 kamaa.



Ehkä 3 kirjaa vuodessa olisi sopiva määrä. Ei missään tapauksessa enempää. On huolestuttavaa, jos lapsi pysyy vain sisätiloissa kirjaa lukien.

Tai sitten voisi lukea vaikka joka päivä vähän niiden pihaleikkien jälkeen, vaikka iltalukemiseksi ennen nukahtamista. Ja lapset lukee lastenkirjoja, ei mitään kyynisiä K18-kirjoja!

Suosittelisin niitä pihaleikkejä ja kontaktien luomista muihin lapsiin, kuin vanhoihin muumioituneisiin kirjailijoihin. Myöhemmin ehkä varttia vaille yli murrosiän, voisi kokeilla lukea jotain ajatuksella. Lapsen mieli toimii aivan toisin, kuin kyynisten kirjailijoiden maailma, kirjojen aiheet saattavat hämmentää lapsen aivan tolaltaan. Monet kirjatkin ovat k18 kamaa. Ehkä 3 kirjaa vuodessa olisi sopiva määrä. Ei missään tapauksessa enempää. On huolestuttavaa, jos lapsi pysyy vain sisätiloissa kirjaa lukien.

Tiedän, ettei lapsen kehityksessä ja kasvatuksessa voida aina nähdä selkeitä syy-seuraus -suhteita. Ei ollut myöskään tarkoitus korostaa itseäni, vaan herättää ajatuksia muissa kirjoittajissa.

ap:ssä ja muissa kirjoittajissa, joiden kouluikäiset lapset eivät ole innostuneet lukemisesta, kirjoittamalla heille että "Jos ei ole tarpeeksi pienenä tarpeeksi luettu niin nyt on myöhäistä yrittää. LÄllälää, minäpä olenkin"? Koska tuohan sun viestisi sisältö oikeasti oli, jos sen uudelleen luet.

t 2 ja 12, joka kaipaisi vähän toteuttamiskelpoisempia ideoita kuin että "hanki aikakone ja lue lapsellesi lisää silloin kun hän vielä oli taapero"

ei 12.

Omassa lapsuudenkodissani äiti luki paljon kirjoja ja luki myös meille lapsille ääneen valtavasti mm. iltasatuja. Jokaviikkoinen kirjastokäynti oli aivan luksusta. 9-vuotiaana minä ja siskoni "sairastuimme" lukemiseen ja ahmimme kirjoja valtavia määriä. Kerran viikossa kirjastosta raahasimme kaksi kassillista kirjoja ja ne oli hetkessä luettu. Kokeet sujuivat huonosti, pihaleikit vähän paremmin, mutta lukeminen oli se ykkösjuttu. Veljeni taas ei ole koskaan välittänyt kirjoista, ei edes aikuisiällä, vaikka menikin naimisiin kirjoja rakastavan naisen kanssa. Kaikki eivät lue, vaikka kuinka siihen kannustaisi. Tai sitten aloittavat niin kuin mieheni aikuisena. Hänelle kanssa luettiin lapsena paljon mutta itse ei lukenut mitään kirjaa koko kouluaikana kuin väkisin (ehkä 1-2 kirjaa koko kouluaikana). Aikuisena luki Sinuhe egyptiläisen ja nyt on lukenut koko Waltarin tuotannon sekä PALJON muita kirjoja.

Ekaluokkalaista tyttöä ei millään meinaa saada lopettamaan lukemista. Mitenkä sen saisi välillä tekemään jotain muuta? Lukea osaa täällä myös syksyllä eskariin menevä poika, mutta hän sentään tekee lukemisen lisäksi muutakin...



Aluksi noita ei meinannut saada millään innostumaan, mutta sitten löytyi Ellat tytölle Risto Räppääjä molemmille ja Eemeli metkuineen pojalle...

Kirjoja lukeneen tunnistaa hyvin väkijoukosta. Tummat silmänaluset, tihrustava katse, huono ryhti, vähän hompsuinen olemus, hajamielinen, kantaa kirjaa mukanaan, laiha, heikot luut...



Heitä on joukossamme. Monet kaipaavat apua. Liian moni pakenee todellisuutta kirjoihin. Liian moni. Säästäkää lapset siltä.

Harrastus löytyy sekä viettäisi päivät pitkät ulkona, pyöräillen, rullaluistellen, miekkaillen jne.



Et vaikea uskoa et alkais sisällä vaan lukea kirjoja.



Tuo lukeminen mihin nyt lahjoin tapahtuu illalla ennen nukkumaan menoa. Ja tosiaan vasta ensimmäinen kirja luettu. Saas nähdä auttaako lahjonta.



Suuresti toivon, että pääsisi kirjojen maailmaan kiinni. Minusta se erittäin tärkeää. Mistä muusta sitä saisi hyvän yleistiedon ja sivistyksen.