Onko surkeaa asua kaksiossa lapsen kanssa niin et äiti olkkarissa?

kaksi vuotta, oli aluksi ihan ok, mutta lopulta tuntui rankalta, kaipasi hieman omaa tilaa ja rauhaa. mutta siis jonkin aikaa varmasti menee.

riippuu myös lapsen iästä.

itse jaoin makkarin ensin koko perheen kanssa ja sitten aidin kanssa ihan teiniksi. nyt 4 makkarin talossa miehen ja pojan kanssa hiukka hukassa. se laheisyyden tunne etta kaikki oli lahella lapsena oli korvaamaton..

Mäkin asustelen pojan kanssa 56 neliön kaksiossa jo neljättä vuotta ja hyvin menee. Ei valittamista =)

Tekeehän moni pariskuntakin niin että nukkuvat olkkarissa.



Kyllä se musta on ihan fiksuakin, säästää hiukan rahaakin kun ei ole yhtä lisähuonetta maksettavana.



Vanhempani erosivat joskus ja muutin äidin kanssa kaksioon. Mulla oli oma huone, äiti nukkui olkkarissa ja semmosella vuodesohvassa.

poika menee eskariin syksyllä ja mä olen asunut olkkarissa jo pari vuotta. Kyllä ajoittain kaipaa omaa rauhaa, nimenomaan ekstra-huonetta johon paeta omaan hiljaisuuteen, varsinki tossa lopputalvesta ahisti tosi paljon. mutta kun tuli kevät ja alko muksu viihtyä toisella tapaa taas ulkosalla, ja ittellä tuli pihatöitä yms, niin ei tää niin paha oo :) Mietin sitä rahan säästöä, parisataa enempi maksais kolmio per kuukausi, sillä rahalla tekee kaikkee kivaa :)

Asuin äitini kanssa ikävuodet 8-18-v niin että äiti nukkui olohuoneessa ja minulla oli oma huone, asunto 44 neliötä.

Minä (äiti) ja kaksi lasta (eskari ja tokaluokkalainen) nukutaan kaikki makuuhuoneessa (alun perin ollut keittiö), johon mahtuu sängyn ja kerrossängyn lisäksi pieni pöytä, tuoli ja neljä vaatekaappia. Isossa keittiössä (entinen olohuone) on pitkä pöytä, jonka ympärillä sohva ja mukavat tuolit - täällä usein istutaan ystävien kanssa ja tässä istun minäkin nyt. Kolmannessa huoneessa (makkariksi tarkoitettu) ovat lelut, kirjahyllyt, käsityötavarat, telkkari yms. (ja tämä kannettavakin on siellä usein). Lisäksi siellä on pieni sohva ja keittiön tuolit voi nostaa sille puolelle, jos haluaa. Täällä vietetään yleensä perheen kanssa aikaa ja sinne tulevat monesti lasten kaveritkin kyläillessään.



Jos haluaa omaa rauhaa, voi vetäytyä makkariin tai keittiöön. Tai kylpyhuoneen ammeeseen. :D

Hyvä ystäväni on koko lapsen olemassa olon ajan asunut noin. Poika on nyt jo täysikäinen, ja kohta pois kotoa muuttamassa. Olen aina ihaillut tuota pikkuperhettä, jossa äiti hoitaa muutenkin äitiyden niin mallikkaasti että. :)

asuin lapsuuteni vanhempieni kanssa 50m2 kaksiossa

Kyllä tuon täytyy olla tosi surkeaa - nimimerkillä olemme muuttamassa neljästään 65m2 asuntoon!

asuin koko lapsuuteni noin, että mulla oli makkari, äidillä olohuoneesta sohvalla erotettu oma soppi. Hyvin toimi. Ei ahdistanut ainakaan minua, äitiä ehkä joskus ;-)

Me asumme 56:n neliön kaksiossa, ja meitä on 2 + 2, lapsetkin ovat jo eskarilainen ja kolmasluokkalainen (ja vielä tyttö ja poika).

Ei tunnu surkealta:-)



Tätä ennen asuimme 65m2 kolmiossa, siellä oli hulppeasti tilaa.

ja 2 lasta.

lapset oli makkarissa ja oma sänky olkkarissa.

samankokoista kaksiota, minä ja mies, yksivuotias lapsi ja pari koiraa. Nythän toki nukumme kaikki makkarissa, lapsi pinnasängyssä. Ennen asuin tässä yksin, 120 cm leveä sänky oli olohuoneen kulmassa ohuella verholla rajattuna, ja makuuhuone oli käytännössä varastotilana, eli ei juuri arkikäytössä. Varmasti pystyisin asumaan tässä samassa asunnossa lapsen kanssa joko niin että molemmat nukkuisi makkarissa, tai sitten minulla olisi sänky olohuoneessa, toisaalta miksei lapsellakin voisi olla joku kerrossänky vaikka olkkarissa, ylhäällä nukkuu ja alhaalla lelut, niin että tarvittaessa voi siihen vetää verhot eteen ja olkkari näyttää taas olkkarilta ja nukkuja ei häiriinny vaikka telkkarin valosta.

Asun pienessä kaksiossa (45m2) kahden lapseni kanssa, esikoinen (2v4kk) nukkuu omassa huoneessaan ja minä olkkarissa kuopuksen (5kk) kanssa. Sitten kun vauva kasvaa laitan hänet toisen lapsen kanssa samaan huoneeseen.

Minäkin asun lapsen 3v kanssa kaksiossa (60 m2). Nukumme samassa huoneessa, mutta jossain vaiheessa olen ajatellut "muuttaa" olkkariin ;)

Tupakeittiö ja 2 pientä mh. Mietin ekana, että vuokraan ison kaksion (55-60m²), ja vaikka maksan tästä aika paljon vuokraa (olisin saanut monta kymppiä halvemmalla kaksion), kaksi makuuhuonetta on luxusta. Oikeaan kolmioon taas ei ole varaa.

Tämä on väliaikainen ratkaisu (alle vuosi asutaan näin).

Mä asuin niin esikoisen kanssa sen jälkeen kun olin hänen isästään eronnut.



Alkuun nukuttiin samassa huoneessa, mutta aika pian jo "muutin" olkkariin. Mulla oli sellanen kokoon taitettava sänky, jota päivisin pidin vaatehuoneessa.



Hyvin mahduttiin ja ei mitään ongelmaa.



Rupesin tapailemaan erästä miestä ja lopulta seurustelemaan. Asuttiin kahta asuntoa, tulin raskaaksi ja mies muutti meille. Sen takia että mulla oli omistusasunto ja hänellä vuokra-asunto. Synnytin ja meitä asui 4 ihmistä kaksiossa. Puolvuotta mentiin niin. Olkkarissa oli iso parisänky, pinnasänky ja pikkusohva sekä kirjahylly. Jos vieraita tuli, istuttiin keittiössä. Iso porukkaa kerralla ei tietenkään voinut pyytää.



Toki me haluttiin isompaan asuntoon ja ostettiin sitten se, kaksion myin pois. Näin jälkikäteen kuitenkin se oli ihan kivaa aikaa, hyvät muistot, ei yhtään ahdista!

kun olen muuttamassa 11-vuotiaan tytön ja 8 kk pojan kanssa kaksioon ja tyttö haluaa ehdottomasti oman huoneen? Onko sietämätöntä julmuutta laittaa pikkuveljelle oma nurkka tytön huoneeseen vai onko pojalle laitettava nurkka mun nurkkaan olkkariin?