Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät ymmärrä, että 4-5-vuotiaalle päivähoito on hyvä asia,
23.01.2009 |
vaikka äiti tai isä olisikin kotona?
Viitaten tuohon toiseen ketjuun, missä ap ihmettelee, että miten huonoja äitejä muut ovat jos eivät keksi 4-vuotiaalle virikkeitä.
Kyllähän jokainen keksii virikkeitä lapselleen jos haluaa.
Mutta, äiti ei voi korvata ikäseuraa, mikä on 4-5-vuotiaalle tärkeää jo ihan sen kannalta, että esikouluun ja kouluun sopeutuminen tulee olemaan helpompaa.
Joka paikassa ei ole kerhoja (miksi tämäkin on niin vaikea ymmärtää?) tai muutakaan ikäseuraa.
Oma 5-vuotiaani on päivähoidossa, vaikka olenkin kotona. Ikäseuraa ei löydy perhekerhoista, siellä on vain taaperoita ja vauvoja. Seurakunnalta ei tuon ikäiselle löydy omaa kerhoryhmää, vaan pitäisi osallistua pienempien ryhmään.
Ulkona ja puistoissa ei ole tuon ikäisiä, vaan pelkkiä taaperoita ja vauvoja.
Asuinalueellamme on paljon lapsia ja jopa samanikäisiä. Kaikki ovat päivähoidossa.
Kotihoidettuja lapsia haukutaan täällä sosiaalisesti rajoittuneiksi luusereiksi, jotka eivät pärjää elämässään. Ja jos lapsi taas on hoidossa vaikka äiti on kotona, haukutaan äiti laiskaksi luuseriksi, joka ei halua/ jaksa/ osaa hoitaa lapsiaan. Koittakaahan nyt päättää!
Kommentit (45)
Meidän lapsilla on useamman vuoden ikäero ja vanhempi on nyt täyttämässä viisi. Ollut ikänsä kotihoidossa, koska me vanhemmat pidetään kotihoitoa ja kiireetöntä arkea pienille lapsille tärkeänä asiana. Viimeisen vuoden sisään ollaan etsimällä etsitty lapselle kaveria, kun tarve on vaan niin kova! Lapsi viihtyy kotona, keksii itse tekemistä ja minä keksin tekemistä, tykkää touhuta pikkusisaruksen kanssa. Mutta kaverin puuttuminen on selvästi ISO asia sosiaaliselle lapselle. Olen miettinyt vakavasti, että laittaisin lapsen viimeistään ensi syksynä puolipäivähoitoon päiväkotiin. Paha äiti. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin esikouluun asti kotihoidossa, samanikäistä seuraa ei ollut lähistöllä, ainut leikkikaveri oli isoveli. Esikoulussa minulla oli suuria puutteita sosiaalisissa taidoissa, pihalla olin yleensä yksin, koska en uskaltanut ottaa kontaktia muihin lapsiin. Vasta pikkuhiljaa koulussa aloin rohkaistua, mutta suuremmissa ryhmissä olin edelleen hyvin arka.
Päiväkerhossakin kävin sentään 4-5-vuotiaana, mutta eipä siitä ollut paljon iloa, koska toiminta oli pitkälle ohjattua ja vapaan leikin aika hyvin minimaalinen. Ei siellä oppinut minkäänlaista oma-aloitteisuutta kaverisuhteiden aloittamiseen/vaalimiseen.
Äitini on vieläkin vahvasti sitä mieltä, että päiväkotihoito on pahasta, ei ilmeisesti koskaan nähnyt/ymmärtänyt minkälaisia vaikeuksia minulla oli sosiaalisesti. Muilla taidoilla kun loistin ikätovereihini nähden: luin sujuvasti 5-vuotiaana, esikoulun opet hämmästelivät piirtämistaitojani jne. Omat lapseni laitan ehdottomasti päivähoitoon viimeistään n. 3-vuotiaana.
vaikka hoidan vauvaa kotona. Poika siis ti-to päiväkodissa klo 9-15.40 välisen ajan, ja maanantaisin jo kaipaa kovasti ystäviään ja pk:n touhuja, vaikka kuinka "keksisin virikettä" hänelle kotona.
Ja tottaki kaipaa, miten tosiaan voisinkaan korvata hänelle ne muut viisivuotiaat pojat ja tytöt joiden kanssa leikkii ihania leikkejä ja kokee ryhmässä hauskoja onnistumisen ja oppimisen hetkiä. Vaikka kuinka rakastaakin kotiaan, äitiä ja isää sekä suloista vauva-pikkusiskoaan ja viihtyy hyvin myös kotona.
Olen siis varmaan tosi huono äiti kun vien hänet "pois jaloistani" näiksi kolmeksi päiväksi...
Lapseni on n.6kk vuodessa hoidossa 10pvä/kk ja n.6 kk joka päivä (pätkä työläinen olen). Tämä 10 pvä/kk on saanut paljon ihmettelyä. Mutta tuolla määrällä saan pidettyä lapsellani hoitopaikan vieressä olevassa päiväkodissa ja tuttujen hoitajie ja kavereiden luona. Sekä voin työhön hakuuun keskittyä paremmin kun lapsi on 5-6 tuntia kerralla hoidossa..Tästätnautimme kaikki ja tyttö kyselee uutta hoitopäivää koko ajajn,kavereita kova ikävä. Lapseni on 6-v ja samaa systee,iä pidetty siitä lähiten kun täytti 3-v.Ikäistä seuraa vapaa päivinä ei ole kun kaikki on jo hoidossa tai koulussa, joten vietämme aika tiivistä aikaa niinä päivinä kahden.
kuin vain 2-3 päivänä viikossa. Suositus siis päiväkodin taholta. Päivän pituudeksi suositeltiin 5-7 tuntia.
_kokopäivähoito_ jos jompi vanhemmista on kotona. Siitä ei varmasti hyödy minkään ikäinen. 2-3 lyhyttä päivää viikossa lienee suuren yleisön ja asiantuntijoidenkin mielestä ihan ok.
Pientä fanaatikkojen joukkoa ei kannata ottaa niin vakavasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kotona kolmannen lapsemme kanssa kun esikoisemme oli 5-vuotias ja keskimmäinen 3-vuotias. Otin kunnan painostuksesta heidät pois
tutusta päiväkodista, jossa olisin halunnut pitää heidät esim. 3 päivä viikossa osa-päiväisinä tai ihan miten se olisi päiväkodille sopinut. Täällä kuulemma päivähoitoa saa vain sosiaalisin perustein jos toinen vanhemmista on kotona. En viitsinyt alkaa taistelemaan subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta koska olen sopuisa ihminen ja johtaja vakuutteli hoidon järjestyvän samassa päiväkodissa.
Isot kävivät seurakunnan kerhossa 2½ h 2 kertaa viikossa. Kerho oli ihan ok, mutta enemmänkin sitä olisi voinut olla. Onneksi vanhalla asuinalueella sattui olemaan kaveriperheen äiti myöskin äitiyslomalla ja saimme välillä organisoitua yhteiset leikit. Muuten siinä lähiympäristössä ei ollut yhtä ainoaa yli 3-vuotiasta lasta kotona päivisin. Ulkoilimme autiossa puistossa ja kävimme vanhan asuinalueemme perhekahvilassa, jossa oli tuo kaveriperheemme ja vauvoja äiteineen. No, parempi kuin ei mitään.
Suuret ongelmat alkoivat, kun koitti työhön paluu. Heti alkuun tehtiin selväksi, ettei vanhaan päiväkotiin ole toivoakaan päästä ja lisäksi se, että kolmen lapsen sijoittaminen on ylipäänsäkin todella haastavaa. Meinasin alkaa kirkumaan, kun päivähoidon johtaja sanoi että jos olisi vaan tuo nuorin joka pitäisi saada mahtumaan siskojen kanssa samaan päiväkotiin, niin se olisi helppoa, mutta kun sulla on kolme joilla ei ole hoitopaikkaa. Niiiiiin, miksiköhän? Tarjottiin mitä mielikuvituksellisimpia ratkaisuja, joista hauskin oli tämä: kaksi vanhinta eri päiväkodeissa (esikoinen eskarissa) ja nuorin perhepäivähoidossa. Saimme lopulta paikan tosi kivasta yksityisestä päiväkodista kaikille kolmelle, mutta keskimmäisemme sopeutuminen oli todella vaikeaa ja aloin olla jo ihan masentunut. Onneksi lopulta asiat loksahtivat paikoilleen. Mutta todellakin, jos paikka on mukavassa päiväkodissa ja lapset sanotaan 4-5 vuotiaita, niin pitäkää paikasta kiinni.
Joillekin ihmisille ainoa asia, jossa ne voivat päteä on lasten kotihoito, josta on tehty elämäntehtävä.
Sitten monella lapset on pienillä ikäeroilla, joten on vaikea kuvitella tilannetta, jossa kotona on 5-vuotias ja vauva. Mahdollisesti omat lapset on vielä pieniä, joten ei käsityskykyä 5-vuotiaan tarpeisiin riitä.
Ylipäätään joidenkin ihmisten on hyvin vaikea ymmärtää, ettei kaikkien elämäntilanne ja olosuhteet ole samat kuin itsellä esim. juuri tuon kaveriseuran suhteen. Ja onhan lapsissakin eroja, mutta kyllä aika harvalle 5-vuotiaalle äiti, vauva ja pari kertaa viikossa jotain kerhotoimintaa on riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 4-vuotias on 3xviikossa seurakunnan päiväkerhossa, koska kaikeksi onneksi lähistöllä on sellainen. Jos ei olisi, hän olisi aivan ehdottomasti saman ajan päiväkodissa, koska ei puistoissa ja perhekerhoissa yksinkertaisesti OLE samanikäisiä ja kyllä meidän tyttö niitä kaipaa, kaikista kotona järjestettävistä virikkeistä huolimatta. Sitä olen usein ihmetellyt, miksi kukaan ei koskaan kritisoi tätä kerhossa olemista vaikka äiti on kotona, mut jos laittaisin samaksi ajaksi tohon päiväkotiin tytön niin johan olisin huono äiti...
Meillä esikoinen oli 3,5v kun pikkusisarus syntyi. Otimme pois hoidosta, jossa oli ollut 2 vuotta. Tämä tapahtui keväällä. Kesä meni hyvin ja alkusyksy. Sen jälkeen ei riittänyt SRK:n kerho 2:na päivänä, perhekahvila yhtenä eikä kaupungin kerho 2:na päivänä (jokainen kesti 2-3h). Halusi OMAN ikäistä seuraa.
Laitoimme sitten takaisin hoitoon vuoden kotona olon jälkeen ja helpotti "tuskaa". Nyt vauvan syntyessä esikoinen on 5,5v ja nuorempi vajaa 2v. Ajattelin jatkaa heidän hoitosuhdettaan 10pv/kk. Esikoinen menee eskariin ja on hyvä säilyttää suhteet kavereihin (2 samaa sukupuolta olevaa hoitopaikassa)
Ja näistä kotikasvatetuista lapsista on kokemusta kaveri/ystävä piirissä. Osa hyvin käyttätyviä, mutta kyllä sieltäkin löytyy sellaisia, jotka ei tiedä edes alkeellisimpia kätöstapoja ja sellaisia, joille päiväkotihoito tekisi niin hyvää!
Se näyttää olevan TODELLA vaikeaa toisen ketjun aloittajalle ymmärtää myös sitä, että usein hoitopaikka on se paikka, missä luodaan ne ensimmäiset kaverisuhteet. Esikoisella on 4kpl samanikäistä tuossa hoitopaikassa. Entä kun olisi ollut koko ajan kotona, ei tunne ketään ja menee ummikkona eskariin? On ihan varmasti altavastaajana...
Ja tuon ikäiset haluavat leikkiä OMAN ikäisten kanssa, ei se äiti tai isä tai mummi tai vaari osaa leikkiä sellaisia leikkiä mitä nämä haluavat. Ja meillä alkaa ainakin olemaan myös jo niitä "tyttöjen" keskinäisiä juttuja.
Luulisi, että ihmisillä olisi muutakin tekemistä kuin kytätä toisten asioita. Taitaa olla itsellä niiiin hyvin asiat, että muiden tekemisiä pitää avostella. Voi kun antaisivat ihmisten tehdä niinkuin kukin parhaaksi kokee eikä arvostelisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuon ikäiset haluavat leikkiä OMAN ikäisten kanssa, ei se äiti tai isä tai mummi tai vaari osaa leikkiä sellaisia leikkiä mitä nämä haluavat. Ja meillä alkaa ainakin olemaan myös jo niitä "tyttöjen" keskinäisiä juttuja.
Meillä kotihoidossa olevan pojan ainoa oman ikäinen kaveri tällä hetkellä on serkkutyttö, jota näkee n. kerran viikossa tai kahdessa. Viime aikoina on ruvennut puhumaan tyttöjen ja poikien leikeistä, ja harmittelee kovasti, kun serkku ei jaksa eikä halua leikkiä autoilla yms. Hyvin leikit sujuvat, mutta ne on aina sillä neutraalilla alueella, eikä poika saa leikkiä kenenkään kanssa omia mielileikkejään!
Joskus jopa kotona olemme olleet aktiivisempia kuin mitä tarhassa ovat olleet. Me olemme käyneet kirjastossa ja kävelemässä ja ihmettelemässä metsiä jne. Ulos olemme menneet säällä kuin säällä, mutta tarhassa jäädään sisälle kovien sateiden aikaan.
Meidän lapset eivät ymmärtäneet sitä, kun vein heidät tarhaan siinä vaiheessa, kun itse jäin työttömäksi, vaikka olivatkin olleet jo jonkin aikaa tarhassa. He kyselivät matkan aikana moneen kertaan, miksi he sinne menevät. Loppujen lopuksi pidin heidät kotona työttömyyden loppuun saakka. He olivat asiasta iloisia - varsinkin kun saivat nukkua aamuisin rauhassa eikä ollut minnekään koskaa kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus jopa kotona olemme olleet aktiivisempia kuin mitä tarhassa ovat olleet. Me olemme käyneet kirjastossa ja kävelemässä ja ihmettelemässä metsiä jne. Ulos olemme menneet säällä kuin säällä, mutta tarhassa jäädään sisälle kovien sateiden aikaan.
Meidän lapset eivät ymmärtäneet sitä, kun vein heidät tarhaan siinä vaiheessa, kun itse jäin työttömäksi, vaikka olivatkin olleet jo jonkin aikaa tarhassa. He kyselivät matkan aikana moneen kertaan, miksi he sinne menevät. Loppujen lopuksi pidin heidät kotona työttömyyden loppuun saakka. He olivat asiasta iloisia - varsinkin kun saivat nukkua aamuisin rauhassa eikä ollut minnekään koskaa kiire.
Ihmisiä voi tavata muutenkin kuin päiväkodeissa. Mutta se vaatii vähän viitseliäisyyttä. Päivähoitoon on niin helppo turvautua, kun se on puoli-ilmaista ja sen takia se varmasti on niin suosittua kuin on tähän turhakehoitoon.
Eskarivuoden aikana oppii kouluvalmiudet ja muodostaa kaverisuhteet koulunaloitusta varten ihan mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrys ei riitä oman navan ulkopuolelle.
MINUN hoitopaikat, MINUN paras.
Ei ajatella toisia yhtään.
Turhaan lapsiaan hoidattavat vievät hoitopaikat niitä oikeasti tarvitsevilta ja haaskaavat verorahoja.
Ymmärrys ei riitä oman navan ulkopuolelle.
4-5-vuotias kaipaa ehdottomasti virikkeitä ja kavereita. Onneksi kotiäitinä olen pystynyt niitä lapselleni järjestämään 4 v käy 2 kertaa viikossa srk:n kerhossa, kerran viikossa jumpassa, 2 kertaa kuussa käsityökoulussa aikuinen lapsi-ryhmässä.
Onneksi hän tapaa ikäisiään myös päivittäin leikkipuistossa.
5-vuotiaana hän aloittaa1 x 2 h /viikko viskarin.
Silti olen miettinyt onko minulla oikeus evätä lapseltani kokemus päiväkodista.
Minulla on onnea koska pystyn tarjoamaan lapsilleni myös kodinulkopuolisia virikkeitä.
MINUN hoitopaikat, MINUN paras.
Ei ajatella toisia yhtään.
Turhaan lapsiaan hoidattavat vievät hoitopaikat niitä oikeasti tarvitsevilta ja haaskaavat verorahoja.Ymmärrys ei riitä oman navan ulkopuolelle.
Kerho on moninkertaisesti halvempaa.
Ihmisiä voi tavata muutenkin kuin päiväkodeissa. Mutta se vaatii vähän viitseliäisyyttä. Päivähoitoon on niin helppo turvautua, kun se on puoli-ilmaista ja sen takia se varmasti on niin suosittua kuin on tähän turhakehoitoon.
Eskarivuoden aikana oppii kouluvalmiudet ja muodostaa kaverisuhteet koulunaloitusta varten ihan mainiosti.
Vai eikö teidän lapset tapaa ikinä ketään koskaan missään?
_kokopäivähoito_ jos jompi vanhemmista on kotona. Siitä ei varmasti hyödy minkään ikäinen. 2-3 lyhyttä päivää viikossa lienee suuren yleisön ja asiantuntijoidenkin mielestä ihan ok.
Pientä fanaatikkojen joukkoa ei kannata ottaa niin vakavasti!