onko teillä ollut mielestänne synnytys maailman karmein kokemus?

Ilman miestä en olisi kyllä selvinnyt :))

ap

mutta omani ei ainakaan ollut niin kamala kuin "puhutaan".

Kolme synnytystä ja jokainen omalla tavalla ihana ja kamala.



Eka oli kamala, kun avautumisvaihe oli täyttä tuskaa ja en osannut aavistaakaan sitä kivun määrää joka paheni vain supistusten tihentyessä. Epiduraalin jälkeen kaikki meni hyvin, ponnistin n. 10 minuutissa ja kaikki sujui muutenkin ok.



Tokassa tiesin jo, mitä tapahtuu, joten mikään ei sinällään päässyt yllättämään. Kipu oli juuri niin kamala kuin muistinkin :) Kaikki meni siis ihan hyvin.



Kolmannessa kaikki meni niin paljon nopeammin, että jos tämä olisi ollut eka synnytys, olisi luultavasti jäänyt traumoja. Avautumisvaihe kesti vain muutaman tunnin ja ponnistin parissa minuutissa ilman kivunlievitystä (en ehtinyt saada). Sanoin miehelleni synnytyksen jälkeen, että tämä oli elämäi kamalin kokemus. Sitä se oli, mutta voisin tehdä sen hyvinkin uudestaan, ellen olisi jo päättänyt, että lapsiluku on täynnä.

Vaimo ponnisti ja itse katsoin vieressä.

selvittää synnytyksen kivunlievitystä. Suomessa ei edes mietitä, että joku tuntee muka kipua.

Karmein kokemus oli keskenmeno, henkisesti:(

Kyllä se kauheinta kipua ja kärsimystä oli noin fyysisesti, mitä olen koskaan kokenut.

juuri näin, 2 kertaa ja missään tapauksessa ei enää ikinä, valitettavasti :-(

siihen, kun vauva oli syntynyt. Sen jälkeen tikattiin 1.5 tuntia...Puhumattakaan repeämien aiheuttamista kivuista seuraavina päivinä. Uskalsin uudestaan ja toinen synnytys olikin ihan kiva kokemus.

Kolme synnytystä ja jokainen omalla tavalla ihana ja kamala.

Eka oli kamala, kun avautumisvaihe oli täyttä tuskaa ja en osannut aavistaakaan sitä kivun määrää joka paheni vain supistusten tihentyessä. Epiduraalin jälkeen kaikki meni hyvin, ponnistin n. 10 minuutissa ja kaikki sujui muutenkin ok.

Tokassa tiesin jo, mitä tapahtuu, joten mikään ei sinällään päässyt yllättämään. Kipu oli juuri niin kamala kuin muistinkin :) Kaikki meni siis ihan hyvin.

Kolmannessa kaikki meni niin paljon nopeammin, että jos tämä olisi ollut eka synnytys, olisi luultavasti jäänyt traumoja. Avautumisvaihe kesti vain muutaman tunnin ja ponnistin parissa minuutissa ilman kivunlievitystä (en ehtinyt saada). Sanoin miehelleni synnytyksen jälkeen, että tämä oli elämäi kamalin kokemus. Sitä se oli, mutta voisin tehdä sen hyvinkin uudestaan, ellen olisi jo päättänyt, että lapsiluku on täynnä.

Koko ajan ajattelin, että kuinka suureksi kipu tulee. sitten, kun en enää kestänyt, en ehtinyt saada mitään. Ehkä se helpotti, etten tiennyt epiduraalin vaikutusta. Seuraavissa synnytyksissäkään tuskin mitään lievityksiä tarvitsen (olen siis ensisynnyttäjä). Ihmiset on kuitenkin erilaisia, minulla on tosi matala kipukynnyts hampaissa!!

se on selkeästi ollut karsein kokemus, henkisesti rankka, mutta ei kamala. Kipuasteikolla 1-10 synnytyksen kipu oli noin 12.

jolloin ei ainakaan Kätilöopistolla tarjottu kipuihin mitään lievitystä.



Ensimmäinen synytys oli kivulias ja pitkä, mutta koska halusin lapsia niin en kipujen antanut olla esteenä. Seuraavatkin oliva kivuliaita ja avautuminen on kestänyt aina kauan.



Aajattelin että muutenhan en niitä saa jos en varaudu myös kipuihin. Aina toivoin synnyttämään mennessä että ehtisin olla mahdollisimman vähän aikaa ennen vauvan syntymistä...



1980-luvun puolen välin jälkeen synnytin vielä kaksi lasta ja varauduin kipuihin...halusin lapsia. Ilokseni sainkin apua kipuihin j mietin että kunpa olisin ensimäisiin synnytyksiinikin saanut lievitystä jos on tarve.



Mutta olen selvinnyt synnytyksistä ilman kivunlievitystä eikä mieskään ole ollut mukana.

että ihanimpia kokemuksia. Voisin synnyttää uudestaan, jos haluaisin lisää lapsia.

Kesti 34h vesien menosta. Ensin oli perse ruvella (niin että itketti!) jatkuvasta paskomisesta, jonka peräruiske aiheutti. Sitten tajuton väsymys, kun ennen tätä 34 tuntia olin nukkunut vain 4h. Sitten tajunnan räjäyttävät supistukset, jotka eivät edes saaneet mitään aikaan. Jos jotain troppia lisää ja kolmeen piuhaan kiinni makaamaan kellon ympäri. Sitten kuume 39 astetta. Ponnistaessa eppari melkein perseeseen asti. Verenhukkaa paljon. Vauva heti pois, takaisin ja kohta viikoksi teholle tulehduksen takia. Minä rullatuolissa pari päivää. Viikon kävelin "seiniä pitkin" ja pari viikkoa olin ihan vitivalkoinen.



Seuraava synnytys ei pelottanut ja meni paljon helpommin ja nopeammin, mutta verenvuotoon meinasin kuolla. Nyt kolmanteen synnytykseen täytyykin kysellä pelkopolikäyntiä :(

ponnistusvaihe 55 minuuttia, koska lapsi oli väärässä tarjonnassa. koko ajan kammottava tunne siitä, että paikat repeävät (ja niin repesivätkin). avautumisvaihe noin 12 tuntia.



lapsi syntyi aamulla ja ensimmäinen päivä meni ihan kamalissa tuntemuksissa. ihmeen nopeasti sitä kuitenkin toipui ja nyt uudelleen raskaana.

Jos synnytys on elämän pahin kokemus, niin vähällä olette päässeet. Ihan riippumatta synnytyksen kestosta tai tikkien määrästä.



Minulle lapsen kuolema on elämän pahin kokemus.

3 nelikiloista synnytetty helposti. Synnyttäisin vaikka joka viikko. Hammaslääkärissä paljon ikävämpää.

kuitenkin myönteinen kokemus kivusta huolimatta. Fyysinen kipu oli kuitenkin kovinta, mitä olen koskaan perusterveenä ihmisenä tuntenut. En ole ollut esim. missään leikkauksessa koskaan, joten en pahempaa kipua tiedä. Ponnistusvaihe kesti 2h, ja oli ensisynnyttäjälle ihan karmeaa. Mutta se oli vain fyysistä kipua, palkinto on niin ihana että vieläkin päivittäin itkettää onnesta.



Osanotto lapsensa menettäneelle, sellaista kipua on mahdoton edes kuvitella :(

eikä se, että yritettiin välilihaa leikata liian tylsillä saksilla ilman minkään laisia puudutteita tai lääkkeitä.



näin jälkeenpäin ajateltuna ei ainakaan, voi olla, että näin tärkeässä tapahtumassa aika kuultaa muistot ja jos mieheltä kysyttäisiin niin pitämäni äänen perusteella olisi eri mieltä.



Itselleni kamalempaa oli esim isovarpaan kynnen leikkaamisesta toipuminen (leikattiin siis molemmat puolet auki ja kynnestä molemmin puolin isot palat juuresta päähän asti pois) hoitaessa samlla kahta alle kaksi vuotiasta touhukasta muksua



tai esikoisen odotuksen aikainen pahoinvointi jota kesti putkeen lähes kaksi kuukautta niin etten oikein mitään ruokaa saanut pysymään sisällä.

Jos synnytys on elämän pahin kokemus, niin vähällä olette päässeet. Ihan riippumatta synnytyksen kestosta tai tikkien määrästä.

Minulle lapsen kuolema on elämän pahin kokemus.

kiitän luojaani etten ole itse tätä kokenut ja toivon, etten joudu kokemaankaan.

t 32

Jos synnytys on elämän pahin kokemus, niin vähällä olette päässeet. Ihan riippumatta synnytyksen kestosta tai tikkien määrästä.

Minulle lapsen kuolema on elämän pahin kokemus.

kiitän luojaani etten ole itse tätä kokenut ja toivon, etten joudu kokemaankaan.

t 32