Linda kertoo hirveästä synnytyksestään - peräänkuuluttaa parempaa huomioonottoa

Onko se opittu tapa vai joku biologiasta kumpuava?

Jos oikein ymmärsin, niin Lindan synnytys oli melkein kuin omani: pitkään kivuliaita supistuksia jotka eivät avaa kohdunsuuta ja viimein keisarinleikkaus. Imetysongelmatkin kuulostavat tutulta, samoin tuo baby blues.



Hyvä että Linda puhuu näistä asioista. Sekin on totta että se kohtelu mitä sairaalassa saa, vaikuttaa synnytysmuistoihin tosi paljon.

tuolla pistämisellä. Oma synnytykseni kesti myös yli vuorokauden ja sen ajan oli kipeitä tiheään tulevia supistuksia.

Minulle myös laitettiin tuo tehostava tippa ja olin siinä vaiheessa niin kipeä ja väsynyt jo ettei tuollaista toimenpidettä edes kyennyt pelkäämään, kun vaan yritti tajuissaan kivun vuoksi pysyä. Olen itse myös piikki kammoinen. Eihän se pistäminen voi sattua enempää kuin ne helvet... supistukset.



En ymmärrä miksi opiskelijoita saa olla ilman lupaa paikalla. Meillä oli onneksi vain yksi kätilö välillä paikalla ja lääkäri kävi myös.



Onneksi tokan synnytys sujui hyvin, niin ei jäänyt mitään kammoa ja traumoja.

Kaikki palaa aina lapsuuteen :D Ei siellä tarvitse olla kuin yksi paha, traumaattinen kokemus, jota ei välttämättä edes muista, mutta joka aiheuttaa voimakkaan muutoksen psyykeessä, että neula = VAARA, VERI, TUROVTUS, MUSTELMA, HIRVEÄ KIPU, VÄKIVALTA. Neulan nähdessään tulee pienoinen pakokauhu, vaikka järjellisesti tietää, ettei ole mitään hätää.

miten ne opiskelijat oppivat mitään jos eivät saa olla seuraamassa "elävää elämää"? Kaikkea ei voi lukea kirjasta.

joku TÖYKEÄ nainen lähestyy KAMMOTTAVAN piikin kanssa ja tunne sanoo, että tuo TAPPAA! Tosi kärjistettyä, mutta pahalle piikkikammoiselle oikea tunne, vaikka järki sanoisi muuta. Neulannäkeminen jo aiheuttaa OKSENNUKSEN tunteen ja sitten sillä ollaan vielä PISTÄMÄSSÄ. Ja TÖYKEÄ hoitaja PISTÄÄ MOTNA KERTAA kun ei osaa pistää yhdellä kertaa ja lopulta aikoo PISTÄÄ PUUDUTTAMATTOMAAN KÄTEEN APUA APUA APUA!!! :DDDDD

"älä nyt viitti", "ei tää voi sattua noin paljoo" "älä ylireagoi"

Siitä syystä joskus on mhdotonta pistää suoneen, jonka päällä emla on ollut. Tulee vain turhan monta pistoyritystä, jso ei heti osu neula paikoilleen. Mielestäni helpompaa on, että laitetaan puuduttamattomaan suoneen ja kanylointi onnistuu silloin varmasti kertapistolla.

Niin, itsellenihän yleensä käy niin että heti kun hoitaja vaan vilauttaa neulaa/ruiskua niin minä pyörryn. En pelkää sitä kipua mutta jostain syystä neulat ahdistavat kauheasti.



Tämän vuoksi hoitavalle henkilökunnalle on kerrottava ennakkoon että neulat pelottavat(?) sillä vaikeampi tilanne on se että ihan yht´äkkiä kesken näytteenoton potilas makaakin pitkin pituuttaan lattialla.

mutta ihan pakko on myöntää, että kun kertojana on Linda, niin tulee olo, että hän olisi järkyttynyt jo ihan tavallisesta synnytyksestä. Jotenkin tuntuu, että ko. henkilö on muutenkin jo neuroottinen ja hysteerinen kukka kämmenellä kasvanut nainen, siis prinsessa-tyyppiä.



Itse asiassa esikoisesta itse sain epiduraalin ja synnytys oli paljon kamalampi (myös olo sen jälkeen), kuin mitä se oli kuopuksesta, joka syntyi "luomuna". Jotenkin jäi ajatus, että jos olisin esikoisen aikana vielä hieman enemmän jaksanut, eikä epiduraalia olisi tarvittu, synnytys olisi ollut helpompi. Mene ja tiedä....

Siitä syystä joskus on mhdotonta pistää suoneen, jonka päällä emla on ollut. Tulee vain turhan monta pistoyritystä, jso ei heti osu neula paikoilleen. Mielestäni helpompaa on, että laitetaan puuduttamattomaan suoneen ja kanylointi onnistuu silloin varmasti kertapistolla.

Enpä ole kenenkään ammattilaisen sanovan, että ilman emlaa kanylointi onnistuu varmasti kertapistolla. Anestesilääkäriltäkään ei aina onnistu ekalla kertaa. Emla toki vaikeuttaa asiaa, mutta ei tee siitä mahdotonta.

Itselläni ei ole paha kammo, mutta haluan aina emlan ja etukäteen kysyn mihin pistetään. Tuon jutun mukaan sairaalassa on tiedetty Lindan neulakammosta ja hänelle on ennen pistoa ennalta laitettu emlat, mutta harmiksi hoitajaksi on syystä tai toisesta valikoitunut joku harjoittelija, joka ei ole osannut tuossa tilanteessa toimia ihan asiallisesti, mikä taas pahentanut synnytyskokemusta entisestään. No onneksi Lindakin vaikuttaa, että on nopeasti kuitenkin osannut keskittyä olennaiseen eikä mieti turhia noita kokemuksia.

mulla oli vielä paljon vaikeampi synnytys :( Opiskelijoita oli paikalla paljon, mutta kun äiti ja lapsi taistelevat hengestään, on se ihan yksi lysti onko siellä ylimääräisiä ihmisiä ja kuinka paljon.

Kylla minua olisi risonut opiskelijat ja eri toten jos olisin julkisuuden henkilo ja niita olisi siina ravannut kuin jossain hemmetin asemalla..



Nostan hattua etta Linda uskaltaa julkisesti kertoa huonosta synnytys-kokemuksesta. Useimmat naiset kokevat vain yhden tai kaksi synnytysta ja kylla se on sellainen tilanne etta siina taytyisi synnyttajan toiveet olla ylimmaisena, oli se sitten piikkikammoon liittyva asia tai epiduraalin haluaminen.



Arsyttaa naiset jotka eivat ole tarpeeksi empaattisia ymmartaakseen etta ihmisilla on erilaisia kokemuksia ja myos kokevat kivun eri tavalla. Synnytys on naisen elaman isompia kokemuksia. Itsellani on takana seka kamala synnytys etta unelma synnytys, joten tiedan mista puhun.

Toisilla tulee yks kaks kesken rutiinikäynnin :D

että Linda kertoo tästä. Vaatii kuitenkin määrätynlaista rohkeutta, synnytys on niin henkilökohtainen ja herkkä asia.



Erilaisia raskaus-, synnytys- ja vauvakokemuksia kaipaisi muutenkin enemmän julkisuuteen. Muitakin kuin näitä "kaikki menee tosi hienosti" -juttuja.

Oliko Lindalla happiviikset? Vai oliko Linda hengityskoneessa?

joiden mielestä erittäin ikävästä ja tuskallisesta synnytyksestä ei saisi puhua, kokemusta on!



Ei se todellakaan ole läheskään aina helppo juttu ja jos niistä huonoista synnytyksistä puhuttaisiin enemmän ja avoimemmin, niin sellaiseen joutuminen ei lamaannuttaisi ja olisi välttämättä niin kauhistus ja shokki, jos pääasiassa on kuullut, miten hyvin kaikki kuitenkin aina menee.

että tämän piikkikammoisen "luomusynnyttäjän" olisi kannattanut valita sektio.

Linda sanoo, että hän oli Olivian syntyessä hengittänyt ilokaasua kymmenen tuntia.



Jutussa hypitään vähän sinne tänne tuosta synnytyksestä kerrottaessa ja jos ei osaa ruotsia niin hyvin ja lukee huolimattomasti silmäillen, niin voi ymmärtää niin, että synnytyksen jälkeen Linda saa jotain kaasua (happea?) kymmenen tuntia.