Olen vieläkin exään rakastunut

Ei se missään naissa oo ollut. Miestäs on nyt läväytetty sillä kuuluisalla lekalla päähän ja kuohittu henkisesti. Jos haluaa kostoksi mennä naisiin (eikös se oo nuorempien heiniä?), niin sen aika ei kyllä ole vielä. Oletan, että kunhan kanuunasta tokenee, niin alkaa raivo ja ripustautuminen. Ei oo hääviä ei. Nyt ymmärrät miestäs ja koitat tukea, miten parhaiten osaat. Muista, että hän ei edelleenkään ole syypää tähän ja sokkitilassa ihmiset on kummallisia.

Tsemppiä.

M31

en ole jaksanut lukea koko ketjua.

että mä tuhlasin aikaa häneen.

Onhan meillä yhteinen lapsi, jota mieskään ei pois antaisi.

ap

Hän tuhlasi elämästään aikaa sinuun ja joutuu nyt aloittamaan alusta.

tai kenenkään munan koosta oo kyse.

ap

kanssa, miehesi oli oikeassa. Eihän siinä mitään. Koska haluat sitä niin paljon, sekä asia mennyt näin pitkälle, niin seuraava askel on käytännön toteutus!

Orgasmin jälkeinen krapula. Oliko tämä nyt kaiken väärti? Ei se niin suuri ollutkaan kuin muistin. Hitto! Aika paska pano. Antaakohan nykyinen ex anteeksi?

ei tätä mihinkään pedofiliaan voi verrata. Ex on ihan aikuinen mies, jota ei pakoteta mihinkään, eikä muakaan kukaan pakota mihinkään.

Meillä ei oo seksisuhdetta, vaikka mies luuleekin niin. Lähetti kivoja tekstiviestejä tuossa mulle. Mm. että tulee kotiin jos tulee vasta yöllä, joudut nyt perumaan kiimahetkesi sen paskan kanssa. Enpä viitsinyt edes vastata. Ei mulla ollut mitään tapaamista sovittuna.

Onneksi en elä missään nyrkin ja lieden välissä hunnutettuna.

ap

Oletteko niin kateellisia kun haukutte ap:ta Ei tunteilleen ja oikeille haluilleen mitään voi!

Järjellähän ei voi tunteitaan estellä mitenkään.

Tämän takia naiset hunnutetaan lähi idässä, kun eivät voi himoilleen mitään. Siksi heitä on parempi pitää kotonaan suljettuna.

Huhhuh, tälläistä ei voi verrata pedofiliaan. Pitäisi helvetti ap:n mietti loppuikänsä "miksei" ja kaihoilla exää?

Ehkä teidän täydellisessä vitun maailmassanne vitun perfecton ja AINA OIKEIN TEKEVÄT mammat!

vai oliko se isän nimitys exälleni. Kysyin itsekin mitä se tarkoittaa. Ei oo tullut vastausta. Mulla tulee tuosta mieleen Jim Carrey joka vääntelee naamaansa elokuvissaan. Ei oo yhtään exän näköinen tai oloinen.



ap

Oliko tyytyväinen vai mitä sanoi?

enkä toivo että menee nyt hakkaamaan eksää. Ex kyllä tietää, koska soitti mulle aamulla ja sanoin että mitä kerroin miehelle.

Mitä tuo joku muu kirjoitti aiemmin kuinka kiero olen, kun olenpuhunut yhteenmuuttamisesta. Mä en oo puhunut, ex on sanonut että haluaisi että muuttaisin hänen luokseen takaisin. Itse sanoin siihen että juuri nyt haluan vaan jutella enkä hätiköidä.

Mitä tulee siihen että osaanko olla ilman miestä. Olen ollut, mutta siitä on aikaa. Olin ennen exää noin 1,5 v sinkku ja sitä aiemmat seurustellut jostain 14-15-vuotiaasta ja suhteet on kestäneet vaihtelevasti noin vuodesta pariin vuoteen.

ap

Että oppisi pysymään omalla puolellaan. Miehesi on yllättävän nössö. Eihän siitä tiedä mitä hän suunnittelee. Ei miehet kerro naisilleen tappeluistaan.

Luonnollisesti mies lähtisi nyt puolustamaan perhettään ja tekisi selväksi exällesi pelin säännöt.

Jännä juttu todellakin. Aivan kuin eläisitte sarjassa Tunteita ja tuoksuja.

enkä toivo että menee nyt hakkaamaan eksää. Ex kyllä tietää, koska soitti mulle aamulla ja sanoin että mitä kerroin miehelle.

Mitä tuo joku muu kirjoitti aiemmin kuinka kiero olen, kun olenpuhunut yhteenmuuttamisesta. Mä en oo puhunut, ex on sanonut että haluaisi että muuttaisin hänen luokseen takaisin. Itse sanoin siihen että juuri nyt haluan vaan jutella enkä hätiköidä.

Mitä tulee siihen että osaanko olla ilman miestä. Olen ollut, mutta siitä on aikaa. Olin ennen exää noin 1,5 v sinkku ja sitä aiemmat seurustellut jostain 14-15-vuotiaasta ja suhteet on kestäneet vaihtelevasti noin vuodesta pariin vuoteen.

ap

Että oppisi pysymään omalla puolellaan. Miehesi on yllättävän nössö. Eihän siitä tiedä mitä hän suunnittelee. Ei miehet kerro naisilleen tappeluistaan.

Luonnollisesti mies lähtisi nyt puolustamaan perhettään ja tekisi selväksi exällesi pelin säännöt.

Jännä juttu todellakin. Aivan kuin eläisitte sarjassa Tunteita ja tuoksuja.

Ex oli noin 27-30 v kun seurusteltiin. Voi musta kypsymistä miehessä tapahtua tuonkin jälkeen. Niin isyyden kuin muidenkin asioiden suhteen.

ap

"Ex oli aika mustasukkainen, hiukan ylimielinen luonne, ei näyttänyyt selvästi tunteitaan (joita kumminkin oli)... Tuntui ettei päässyt lähelle vaikka kuitenkin olin lähellä. Vaikeaa selittää, mutta jotenkin esitti saavuttamattovampaa vaikka kumminkin oli mun kanssa ja vahtikin välillä kuin haukka. Eli toisaalta näki että rakastaa ja kuitenkin halusi olla jotenkin suojassa. Oli välillä helvetin ilkeä. Eksä oli ikäisekseen epäkypsä silloin, oli ehkä itse niin epävarma ja esitti vähän vaikeaa tapausta.

-- En tiedä mikä muutti,jos muutti. Ikä, lapsi, mikä lie."

Ja hän oli kuitenkin jo kolmekymppinen tässä vaiheessa? Vaaran merkki. Ota vakavasti, pyydän. Kuvauksesi exän luonteesta kuulosti pahalta.

Sulla on nimittäin nyt sellainen käytännön riski valintaa tehdessäsi, että exäsi ei kenties ole kykeneväinen täysipainoiseen intiimiin suhteeseen. Nyt teillä on se intensiteetti ja läheisyyden tunne, koska ETTE ole yhdessä. Sinä olet "saavuttamaton", koska olet naimisissa toisen kanssa. Moni todellisen läheisyyden ja jakamisen suhteen ongelmainen kykenee tuollaisessa tilanteessa "päästämään lähelle", mutta kun dynamiikka muuttuu ja varsinainen suhde alkaa, otetaan takapakkia ja nopeasti. Saatat päätyä siihen samaan jamaan hänen kanssaan kuin missä olitkin, sillä erotuksella että kuviossa on mukana myös lapsi, jonka perhe on hajonnut.

Exälläsi oli ennen vaikeuksia sitoutua omaan lapseensa; sinun lapsesi lienee hänelle nyt vain teoreettinen tekijä, ehkä hän vähn romantisoikin ajatusta. Se kun on helppoa vielä tuossa vaiheessa. Varsinaisen vanhemmuussuhteen hän näköjään pystyi luomaan oman lapsensakin kanssa vasta kun tämä oli vanhempi, tarvitsi epäilemättä vähemmän hoivaa. Sinun lapsesi on pieni. Olet tuomassa hänen elämäänsä aikamoista turvattomuustekijää.

sanoi että ehkä parempi niin ja että mä oon ollutkin aina huono salailemaan mitään. Sanoi myös että pitää katsella missä kulkee pimeällä, jos mies käy hänen kimppuunsa.

Kysyi aika tarkkaan mitä mä sanoin ja kysyi että mitä ajattelen nyt tästä.

ap

Oliko tyytyväinen vai mitä sanoi?

Anteeksi nyt, en ole seurannut koko ketjua. Kumpi on kumipää? Miehesi vai exäsi?

sanonut, että mieheni suorastaan pitää vetää exää turpaan, kun on yrittänyt mua takaisin. Ex sanoi että pitää katsella selustoja jos se sieltä tulee vihaisena. Mä epäilen että ei tuu.

Kumipääksi haukkuivat exääni.

ap

Anteeksi nyt, en ole seurannut koko ketjua. Kumpi on kumipää? Miehesi vai exäsi?

kysyin missä oli. Sanoi että baarissa ja yhden kaverinsa sohvalla ja oli kuulemma sanonut jo eilen töissä että pitää liukumavapaata. Ei kuulema ollut eilen pystynyt tekemään mitään hommiaan.



Kysyin mitä päässä pyörii. Sanoi että vituttaa niin paljon että ex aina vaan pompahtaa takaisin mun päähän. Ja enkö tosiaan tajua että mikä paska se on. Kysyi olinko tänään siellä ja sanoin että olin, otti kuvat. Kysyi että paninko sen kanssa, sanoin että en. Kysyi haluaisinko. Sanoin että on se mielessä käynyt, mutta en halua mennä niin pitkälle ennen kuin pää on selvempi.



Mä koetin olla kiltti ja pyysin anteeksi että satutan niin paljon ja että ylipäätään edes kahville exän kaa, kun kumminkin tiesin jo etukäteen etten voi olla ihan vaan pelkkä kaveri.



Mies kysyi haluanko erota. Sanoin että en tiedä, en ja haluan, en halua kun en halua rikkoa meidän perhettä ja en mitenkään inhoa miestä ja halua hänelle pahaa ja rakastan häntäkin ja meillä on lapsikin. Sanoin että haluaisin oikeasti etten tuntisi niin exää kohtaan, vaan haluaisin että voisin ihan neutraalisti ajatella häntä. Sanoin että jos aion olla exän kanssa, niin se meinaa että on pakko erota, koska en meinaa olla kummankin kanssa.

että sulla on aika paljon negatiivisia tunteita nykyistä miestäsi kohtaan. Mietin miten tietoinen mahdat niistä olla?



Loppujen lopuksi hänen tapansa suhtautua siihen, että ex vokottelee hänen vaimoana ja lapsensa äitiä, oli varsin kohtuullinen näin ulkopuolisen silmin.



Sinun kirjoituksestasi sen sijaan paistaa aika paljastava myötätunnon puute miehesi suhteen. Huom, en sano ettei sinulla olle myötäelämisen kykyä noin yleisesti ottaen - siitähän en voi mitään tietää - ainoastaan ettei sinua näytä juuri vaivaavan syyllisyys tai häpeä, vaikka ulkopuoliselle on pivänselvää, että miehesi on tällä hetkellä aika pahassa paikassa henkisesti. No, on ihan tavallista, että ihmisen myötätunnossa on sellainen "sokea piste" juuri kaikkein läheisimpien kohdalla.



Olen täällä kirjoitellut useampaan otteeseen ajatuksiani tilanteestasi, mutta taidan nyt jättäytyä ketjusta pois. Minulle on muodostumassa vahva mielikuva, että olet tietyllä tasolla jo tehnyt päätöksesi, etkä sillä tavalla ihan vilpittömästi ole kyselemässä apua tai ulkopuolisten mielipiteitä. Olet vain siinä ns. NRE (New Relationship Energy)-vaiheessa uuden parisuhteen muodostuksessaa (siihenhän tuo johtaa, kun et todella halua edes yrittää kurssiasi enää koettaa muuttaa), että arvatenkin kirjoitat täällä ihan vain siksi, että suhdemyrsky täyttää ajatuksesi ja on pakko purkautua. Ymmärrettävää, mutta eipä tässä sitten ole meillä muilla juuri muuta sanottavaa.



Edelleen suosittelen terapiaa jossakin muodossa.



Miehesi kuulostaa onneksi sen verran tasaiselta kaverilta, että toivottavasti ero järjestyy asiallisesti ja mahdollisimman kivuttomasti lapsellesi - josta, huomattakoon, olet myös kirjoittanut hämmästyttävän vähän (tämä ei syyllistämisenä, vaan koska on omaa kokemusta psyykkisestä/elämänvaiheen kriisistä, jossa lapsi jäi kovin taka-alalle).



Onnea matkaan, toivon vilpittömästi ettet päädy katumaan katkerasti tätä vaihetta elämässäsi, sitten kun asiat muuttuvat ja menneisyys näyttäytyy ihan toisessa valossa (josta siis myös omaa kokemusta).

Siis miehes ja exä ovat kumpikin olleet itsekkäitä pokatessaan sua, mutta itses jääväät tästä kuviosta pois?

Ihan tosissasi?

Ja miten niin sä olet haaskannut aikaasi mieheesi? Eihän hän ole sua pettänyt, eikä jättämässä, vai kuinka?

Mä aiemmin kirjoitin niistä papin puheista ja ap siihen totesit, ettet ole mennyt kirkossa naimisiin. No oletko kuitenkin jonkun riitin mukaan luvannut sitoutua mieheesi ja perheeseesi?

Mitä lapseen tulee, niin tottahan sitä ihminen selviää vaikka mistä, mutta miksi haluisit pistää lapses tilanteeseen, josta toivottavasti joskus toipuu tottumuksen ja turtumisen kautta?

Voin ite avioerolapsena kertoa, että kyllä systeemi vaikuttaa lapsen eheyteen ja onnellisuuteen. viikon välein koitetaan näyttää reippaalta, ottaa reppu selkään ja sanoa hei hei äidille tai isälle. Ja sä siis voit säästää lapses kaikelta tältä, ihan vaan perus tunnesäätelyllä ja kärvistelyllä. Edelleen haluan teroittaa sitä, että perheen vuoksi oman onnen uhraamisen ei pitäis olla niin tavaton ja vieras ajatus sulle, eikä kellekkään.Mä en kelaa, että se ois mitenkään viiskyt-lukulaista. Kun on perhe, niin ei vaan voi tehdä mitä huvittaa ja siinä sivussa tulee uhrattua vaikka mitä hienoa.

Toi teidän yhtälö on sellainen, että tarjolla on tällä hetkellä vaan surua ja ikävää. Sä ap voit nyt valita, että kenen harteilla ne on.Kenen vastuu?

Koita nyt toimia oikein ja kiität meitä sitten parin vuoden päästä.

M31

sääliksi miestäsi, voin käydä lohtupanemassa sitä.

en osaa sanoa oikein miksi. Ei mulla oo mitään kummempaa kaunaa. Vähän koen että hän on koettanut liikaa ohjata mua, vähän kuin lasta. Ennen lasta ja kun olin kotona lapsen kanssa, hän soitteli päivällä kysyäkseen olenko syönyt mitään, kuin ekaluokkalaiselta lapselta kysttäisiin oletko ottanut välipalaa.

En jaksa nyt ihan kaikkea kirjoitella tästä viimeisestä 5 vuodesta, mutta hyvin paljon on ollut tuollaista vähän alentuvaa suhtautumista, ihan kun en hänen mielestään olisi täysin kykenevä huolehtimaan asioista. Esim. kysellään kymmenen kertaa maksoinko jonkun laskun (en oo ikinä jättänyt maksamatta tai ollut missään ulosotossa tms.)

Mä ymmmärrän että miehellä romahti maailma jollain tasolla nyt, vaikka itse olikin sen arvannut. Olen miettinyt että miettikö hänkään aikoinaan exän tunteita tai munkaan parasta silloin.

Koen myös ehkä aika epäreilustikin, että hän on osasyyllinen tähän. Toki mä oon syyllisempi, koska ei hän pakottanut mua lähtemään matkaansa.

Lapsesta oon avannut täälläkin kymmeniä ketjuja. Hän on niin pieni, että ei hänen kanssaan oikein voi asiaa käsitellä edes lapsentasoisesti. Siis että miksi isi ei nyt oo täällä. Tai jos muutetaan pois niin miksi. Toivon että jos tästä seuraa ero, hän ei mua liikaa tuomitse. Ja että mies ymmärtää pitää yllä suhdetta lapseensa, vaikka vihaisi mua. Olen tässä koko ajan leikkinyt hänen kanssaan ja laittanut leikkiä käyntiin. Välillä hän leikkii hetken itsekseen.

Missä mies on, en tiedä. Ex veikkasi jotain baaria, mä myös. Iskeekö jonkun naisen kostoksi, ehkä. Mietin että miltä se multa tuntuu, jos on nyt jonkun naisen kanssa, niin ei juuri miltään. En tiedä kertooko se että tunteet on niin loppuneet.

ap

että sulla on aika paljon negatiivisia tunteita nykyistä miestäsi kohtaan. Mietin miten tietoinen mahdat niistä olla?

Loppujen lopuksi hänen tapansa suhtautua siihen, että ex vokottelee hänen vaimoana ja lapsensa äitiä, oli varsin kohtuullinen näin ulkopuolisen silmin.

Sinun kirjoituksestasi sen sijaan paistaa aika paljastava myötätunnon puute miehesi suhteen. Huom, en sano ettei sinulla olle myötäelämisen kykyä noin yleisesti ottaen - siitähän en voi mitään tietää - ainoastaan ettei sinua näytä juuri vaivaavan syyllisyys tai häpeä, vaikka ulkopuoliselle on pivänselvää, että miehesi on tällä hetkellä aika pahassa paikassa henkisesti. No, on ihan tavallista, että ihmisen myötätunnossa on sellainen "sokea piste" juuri kaikkein läheisimpien kohdalla.

Olen täällä kirjoitellut useampaan otteeseen ajatuksiani tilanteestasi, mutta taidan nyt jättäytyä ketjusta pois. Minulle on muodostumassa vahva mielikuva, että olet tietyllä tasolla jo tehnyt päätöksesi, etkä sillä tavalla ihan vilpittömästi ole kyselemässä apua tai ulkopuolisten mielipiteitä. Olet vain siinä ns. NRE (New Relationship Energy)-vaiheessa uuden parisuhteen muodostuksessaa (siihenhän tuo johtaa, kun et todella halua edes yrittää kurssiasi enää koettaa muuttaa), että arvatenkin kirjoitat täällä ihan vain siksi, että suhdemyrsky täyttää ajatuksesi ja on pakko purkautua. Ymmärrettävää, mutta eipä tässä sitten ole meillä muilla juuri muuta sanottavaa.

Edelleen suosittelen terapiaa jossakin muodossa.

Miehesi kuulostaa onneksi sen verran tasaiselta kaverilta, että toivottavasti ero järjestyy asiallisesti ja mahdollisimman kivuttomasti lapsellesi - josta, huomattakoon, olet myös kirjoittanut hämmästyttävän vähän (tämä ei syyllistämisenä, vaan koska on omaa kokemusta psyykkisestä/elämänvaiheen kriisistä, jossa lapsi jäi kovin taka-alalle).

Onnea matkaan, toivon vilpittömästi ettet päädy katumaan katkerasti tätä vaihetta elämässäsi, sitten kun asiat muuttuvat ja menneisyys näyttäytyy ihan toisessa valossa (josta siis myös omaa kokemusta).

siksi, että ei se mieskään mikään pulmunen ole. Toki mulla oli päätösvalta.

Jos joku kirjoitti että mies on haaskannut muhun aikaa, niin enkö myös mä ole, jos miettii, että oltaisiin ehkä voitu koko tämä aika olla exän kanssa yhdessä?

Mä en nyt muista tarkkaan sitä aisteraatin kaavaa mutta en luvannut olla kunnes kuolemma erottaa. Saattoi siinä olla niistä myötä- ja vastoinkämisistä.

Mä olen myös avioerolapsi. Tosin isää näin harvoin. Isälläni on jo 3. avioliitto menossa.

ap

Siis miehes ja exä ovat kumpikin olleet itsekkäitä pokatessaan sua, mutta itses jääväät tästä kuviosta pois?

Ihan tosissasi?

Ja miten niin sä olet haaskannut aikaasi mieheesi? Eihän hän ole sua pettänyt, eikä jättämässä, vai kuinka?

Mä aiemmin kirjoitin niistä papin puheista ja ap siihen totesit, ettet ole mennyt kirkossa naimisiin. No oletko kuitenkin jonkun riitin mukaan luvannut sitoutua mieheesi ja perheeseesi?

Mitä lapseen tulee, niin tottahan sitä ihminen selviää vaikka mistä, mutta miksi haluisit pistää lapses tilanteeseen, josta toivottavasti joskus toipuu tottumuksen ja turtumisen kautta?

Voin ite avioerolapsena kertoa, että kyllä systeemi vaikuttaa lapsen eheyteen ja onnellisuuteen. viikon välein koitetaan näyttää reippaalta, ottaa reppu selkään ja sanoa hei hei äidille tai isälle. Ja sä siis voit säästää lapses kaikelta tältä, ihan vaan perus tunnesäätelyllä ja kärvistelyllä. Edelleen haluan teroittaa sitä, että perheen vuoksi oman onnen uhraamisen ei pitäis olla niin tavaton ja vieras ajatus sulle, eikä kellekkään.Mä en kelaa, että se ois mitenkään viiskyt-lukulaista. Kun on perhe, niin ei vaan voi tehdä mitä huvittaa ja siinä sivussa tulee uhrattua vaikka mitä hienoa.

Toi teidän yhtälö on sellainen, että tarjolla on tällä hetkellä vaan surua ja ikävää. Sä ap voit nyt valita, että kenen harteilla ne on.Kenen vastuu?

Koita nyt toimia oikein ja kiität meitä sitten parin vuoden päästä.

M31

Mä olen myös avioerolapsi. Tosin isää näin harvoin. Isälläni on jo 3. avioliitto menossa.

Eipä ihme, että tunnet vetoa eksääsi kohtaan. Tyypillinen lapsena hylätyn tytön kuvio. Jonnekin sitä ylipääsemätöntä kaipausta alkaa aikuisena kanavoimaan.

että kun menet kimppaan exäsi kanssa, hän kyllästyy sinuun puolessa vuodessa. Tule sitten kertomaan, olinko oikeassa. Joku syy sille oli, että erositte, eikä se syy varmasti ole minnekään kadonnut.

Ei kyllästynyt muhun ekalla kerrallakaan. Syyt oon täällä jo niin moneen kertaan kirjoittanut. Keskenmenon jälkeinen tulehtunut tilanne, noin lyhyesti. Miehen epäkypsä suhtautuminen siihen.

ap

että kun menet kimppaan exäsi kanssa, hän kyllästyy sinuun puolessa vuodessa. Tule sitten kertomaan, olinko oikeassa. Joku syy sille oli, että erositte, eikä se syy varmasti ole minnekään kadonnut.