Lapset hoitoon syksyllä: silloin 2V & 7KK
Eli olen nyt vietellyt äitiyslomaa ja satuin pääsemään sisään opiskelemaan KTM:ksi mihin en todellakaan uskonut pääseväni sisään. Koulu alkaa syksyllä ja lapseni ovat silloin 2v ja 7kk ja äitiysloma ehtii juuri loppua. Siksi näin varhain koska aloitin äitiysrahan 50p ennen ja vauva syntyi 2vk myöhässä.
Kuinka pahasti tuomitsette tämän? Tosin meillä menee niin että miehellä työaika 10.30-18.30 joten hoitopäivä olisi luultavasti lapsilla aikas lyhyt (yliopistolla tuskin klo.16 pitempiä päiviä?) ja laitan ne perhepäivähoitoon. Eikai päiväkotiin uskalla 7kk ikäistä? Ja se vähän lohduttaa kun esikoinen on seurana ja kotonakin se "hoitaa" vauvaa: käy jatkuvasti halaamassa ja antamassa tuttia.
Kommentit (53)
olen mennyt perhepäivähoitoon 9kk ikäisenä ja aina on äiti ollut rakkain lapsena ja musta on tullut erittäin sosiaalinen ja rohkea ihminen
ikäisinä jonkun "supermamma"-Angelina Jolien lapset ovat menneet hoitoon?
yhtä hyvin kuin nykyisin, tai ei lainkaan. Syynä oli silloin ehkä todennäköisemmin taloudellinen pakko palata töihin äitiysloman jälkeen eikä se että vanhempia ei vaan kiinnosta lapsensa.
olen mennyt perhepäivähoitoon 9kk ikäisenä ja aina on äiti ollut rakkain lapsena ja musta on tullut erittäin sosiaalinen ja rohkea ihminen
ikäisenä minunkin esikoiseni on tarhaan mennyt, ja tämä toinenkin tulee menemään. Ihan puhtaasti rahan takia. Tiedän, että kh-tuella voisin jäädä kotiin vielä vaikka miten pitkäksi aikaa, mutta tosiasia on, että kaikkine lisineen kh-tuki on minulla siinä 400€, as.tuki toiset 400€, lapsilisät ja elarit sitten sen 600€. Olen yh. Rahaa siis tulisi taloon alle 1500€, jos jäisin kotiin. Asumme rivarikolmiossa vuokralla, vuokra 750€, vakuutuksiin, sähköön, puhelin- ym laskuihin menee kuukaudessa n.350.400€. Tähän päälle bensat, ruuat, vaatteet ym. niin tyhmempikin ymmärtää ettei minulla yksinkertaisesti ole varaa jäädä kotiin.
Eri juttu sitten, jos sen vuoden kotonaolon takia haluan luopua autosta (kuitenkin tarvitsen sellaisen heti kun palaan töihin), muuttaa halvempaan ja pïenempään asuntoon (tässä ihanan isot omat pihat, ja lapsilla tutut kaverit), luopua turhsta vakuutuksista (se auto, lasten sairasvakuutukset ym.), lopettaa puhumasta puhelimeen, telkkarin katselun ja tietokoneen käytön samoin. Näin voisimme ainakin syödä ja mahdollisesti ehkä kirpparilta jopa ostaa jotain vaatteita. Ja näin tehden lapseni siis saisivat huimasti onnellisemman lapsuuden ja paremmat eväät elämään, olenhan tosiaan ollut vuoden pitempään kotona...?
Kiitos, mut ei kiitos, lapseni menevät hoitoon, elämämme pysyy samanlaisena kuin tähänkin asti ja minä teen töitä. Niin se vaan menee...
"sitten kun on 7 lasta".
t. 5 lasta ja kuudetta ei vain tule vaikka kuinka yritetään..
Älä pidä ikinä itsestäänselvyytenä että lapsia vaan tulee kun niitä jo on.
eri asia jos lapset ei tykkäis olla hoidossa. Itse epäilen että tykkäävät. Ja ei heille tod.näk tule kuin n.6 tunnin päiviä joista he nukkuvat vielä montakin tuntia! Ja eihän yliopistolla edes välttämättä ole 5 päivänä viikossa tunteja. Sitten kun on jotain 7 lasta niin voisin harkita jääväni ns. pysyvästi kotiäidiksi kun saattaisi olla liian rankkaa kuskata lapsia hoitoon ja kotityöt.
Asumme rivarikolmiossa vuokralla, vuokra 750€,
Täysin aiheen vierestä mutta mitä järkeä asua vuokralla? Me asutaan helsingissä arvostetulla alueella rivarissa jossa 3 makkaria ja lainanlyhennyksiin korkoineen menee 900 e kuussa. Maksetaan sentään omaa.
minulla ei ole mahdollisuutta asuntolainaan, koska ei ole takaajia, ja vaikka olen käytännössä viimeiset kymmenen vuotta työskennellyt samassa paikassa, ei minulla ole vakituista työpaikkaa vaan pelkkiä pätkätöitä. Olen kyllä säännöllisin väliajoin kysellyt pankista lainamahdollisuutta, mutta tuohon ne haaveet aina kaatuu...
Nyt olen ajatellut vaihtaa alaa saadakseni vakituisen työn juuri tuon asuntoasian takia, olisihan se tosiaan hienoa maksella omaa asuntoa, kun summat pysyvät kuitenkin samoina... (jännä, että pankin mielestä en ole kykenevä maksamaan lainanlyhennystä 700€kuukaudessa, mutta silti olen sujuvasti maksanut kymmenen vuotta miltei saman suuruista, suurempaakin, vuokraa...)
Ja vaikka pääsisinkin työelämään vasta myöhemmin (esim.40v) niin olisihan siltikin 25v työaikaa jäljellä.
ja on ilman työkokemusta seuraavat 15-20 vuotta, niin ei ole todellakaan helppo päästä "oman alan" töihin.
siitä erillisvalinnasta! Pelkkä provo.
sis olen tradenomi joka on päässyt yliopiston erillisessä maisteritason erillisvalinnassa opiskelemaan KTM:ksi. Eli trade-opinnot on vielä tuoreessa muistissa.
Kuulostaa hyvältä, että haluat opiskella ja huolehdit myös itsestäsi. Yliopisto-opinnot ovat kuitenkin melko vapaasti järjestettävissä, kaikilla luennoilla ei ole pakko käydä, vaan voi tenttiä kirjoja jne.
Ei lapsillesi tule kuitenkaan kovin pitkiä hoitopäiviä. Ja sittenhän tulet kuitenkin pian olemaan taas äippälomalla kotona lasten kanssa. Ja kyllähän se mieskin hoitaa lapsia ja on heille tärkeä.
Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä: vaihtoehdot eivät todellakaan ole koulutus ja työ tai sitten kotona lasten ehdoilla siihen saakka, kun nuorin on kolme vuotta (ja äiti katkeroitunut ja tylsistynyt).
terv. yksi, joka on viety hoitoon kahden kk iässä, ja silti uskoisin, että kiintymyssuhteeni tyyppi on turvallinen.
Vaikka aloittaisi opinnot ilman tradenomin pohjia, on täysin realistista valmistua esim. HKKK:lta alle kolmessa vuodessa.
Pidä vaavi kotona, lue tentteihin kotona ja jätä joutavat luennot väliin. Hyvin pyyhkii, kunhan valitset aineyhdistelmät niin että ovat sinulle helppotajuisia...
Jos on ihan pakollisia harkkatöitä, niin ota vauva mukaan kiljumaan (voit varmaan lähteä aika pian assarin suostumuksella :-))
elämässä siinä vaiheessa kun niitä on 20 syntynyt liukuhihnalta eikä viimeistä viittätoista ole enää lainkaan toivottu mutta vähän surkeaa jos jo ensimmäisten lasten kohdalla elämää järjestellään sen mukaan että kohta meillä tulee olemaan ihan liikaa lapsia eikä jakseta niitä hoitaa.