Lapset hoitoon syksyllä: silloin 2V & 7KK

se asia ei nyt tule muuttumaan että alkaisimme säännöstelemään lasten tuloa. Tulee miten tulee.



Otin asioista laajemminkin selville kelalta ja ehdotan miehelle että jäisi isäkuukauden ja 1 vanhempainvapaakk turvin kotiin siksi kunnes vauva on 9kk.

vaikuttaako isän 2kk poissaolo töistä miten työpaikalla? Kun on nousujohteista tällä hetkellä... esimies-tehtävään siirtymässä.

vaikuttaako isän 2kk poissaolo töistä miten työpaikalla? Kun on nousujohteista tällä hetkellä... esimies-tehtävään siirtymässä.

Eikö lasten laiminlyönti ole Jumalan silmissä syntiä?

mies on tällä hetkellä ns.esimies.harjoittelija ja syksyllä jää 2kk kotiin niin voivatko evätä häneltä itse esimies-tehtävän?

ainakaan näe hoitoon viemistä lapsen laiminlyömisenä.

Kaksvuotias isosisarus lohduttaa pienempäänsä kun vanhemmille on opiskelut ja johtajanpestit tärkeämpää kuin omien lasten hoito.

Kyl tästä varmana jonkun kirkkaan kruunun saatte.

Eli olen nyt vietellyt äitiyslomaa ja satuin pääsemään sisään opiskelemaan KTM:ksi mihin en todellakaan uskonut pääseväni sisään. Koulu alkaa syksyllä ja lapseni ovat silloin 2v ja 7kk ja äitiysloma ehtii juuri loppua. Siksi näin varhain koska aloitin äitiysrahan 50p ennen ja vauva syntyi 2vk myöhässä. Kuinka pahasti tuomitsette tämän? Tosin meillä menee niin että miehellä työaika 10.30-18.30 joten hoitopäivä olisi luultavasti lapsilla aikas lyhyt (yliopistolla tuskin klo.16 pitempiä päiviä?) ja laitan ne perhepäivähoitoon. Eikai päiväkotiin uskalla 7kk ikäistä? Ja se vähän lohduttaa kun esikoinen on seurana ja kotonakin se "hoitaa" vauvaa: käy jatkuvasti halaamassa ja antamassa tuttia.

edes harkitsevat seitsenkuisen viemistä päivähoitoon maassa jossa lasten kotihoitoa tuetaan kolmevuotiaaksi.

ainakaan näe hoitoon viemistä lapsen laiminlyömisenä.

jos olisin kotona kunnes nuorin on 3v saattaisin joutua olemaan huh ties kuinka kauan... Ja hei jos nyt menee näin et jatkuvasti tulee lapsia niin tuleehan niitä 9kk äitiyslomiakin vähän väliä jolloin kotona ovat myös vanhemmat lapset. eli käytännössä näitä kuukausia jolloin pääsen työ/opiskeluelämään ei tule kyllä paljoa = enemmän kotonaoloa.

Kehityspsykologiassa lapsen varhaisimmat ajat on tosi tärkeitä.



Mielipidekysymys, mutta mun mielestä se että ehkä jonain päivänä tulee vielä 20 lasta lisää ei oikeuta kohtelemaan nykyisiä lapsia heittopusseina. Nyt niitä on vain kaksi ja teillä on kaikki mahdollisuudet hoitaa nämä kaksi hyvin.

Onneksi 7-kuisella on isosisarus, helpottaa varmasti sopeutumista. Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että olen itse ollut juurikin sen 7kk vanha, kun aloitin urani "seimessä" eli päiväkodin vauvalassa. Ihan olen ehjä ihminen ja läheisissä väleissä vanhempiini jne. Itsekin kasvatusalalla toimivana voin sanoa, että kyllä lapsi pärjää jos kotiolot ovat hyvät ja asiat kotona kunnossa, rakkautta, rauhaa ja huolenpitoa riittää kotona jne. Hoitopäivä varmasti jää aika lyhyeksi miehesi työn ansiosta, hyvä juttu. Onnea ja hyvää jatkoa!

Mitä järkeä on opiskella nyt, jos työelämään siirtyminen on jossain 20 vuoden päässä?



Ja toisaalta silloin kun perheessä on vauva ja pikkulapsia, eletään vauva-/lapsiperheen ehdoilla. Jos niitä vauvoja on koko ajan, niin vauvaperheen arki on koko ajan läsnä.



On täysin oma valinta jättää ehkäisemättä, ja sen valinnan kanssa täytyy elää. Se voi rajata elämää jollain saralla, ja toisella saralla taas antaa enemmän.

eihän vauvojeni tarvitse rajoittaa elämääni opiskelun suhteen koska hoitoon vieminen 9KK on mahdollista!



Siis voi olla mahdollista että pääsen työelämään vasta 40 mitä tosin epäilen koska ainakin lyhyitä aikoja voisi olla välillä. Ja siksi nyt opiskelemaan kun entiset opinnot on vielä tuoreessa muistissa ja tuskin opiskelupaikkaa voi ikuisuuksia pitää! Varsinkaan tuollaista 2.5v maisterilinjaa. Eikä se odotteleminen ratkaise välttämättä mitään kun voi tulla lisää vauvoja ja sittenhän se on vielä rankempaa!

niin silloin pitäis myös hyväksyä se, että vauvoilla on tarpeita jotka muuttavat vanhempien elämää. Musta on täysin vastuutonta pykätä 1, 2 tai 18 lasta sillä asenteella että minähän en elämääni rajoita enkä mieskään kun nämä vauvat voi aina viedä jonkun muun hoidettavaksi 9-kuisena. Antoiko Luoja nämä lapset teille sitä varten että voisitte viis veisata heidän hyvinvoinnistaan?



Mitäs jos nämä kaksi lasta jäävätkin teidän ainoiksi? Harmittaisiko sitten että kaikki muut asiat oli niin tärkeitä heidän vauvaiässään että piti viedä yhdeksänkuinen muiden niskoille?

eri asia jos lapset ei tykkäis olla hoidossa. Itse epäilen että tykkäävät. Ja ei heille tod.näk tule kuin n.6 tunnin päiviä joista he nukkuvat vielä montakin tuntia! Ja eihän yliopistolla edes välttämättä ole 5 päivänä viikossa tunteja. Sitten kun on jotain 7 lasta niin voisin harkita jääväni ns. pysyvästi kotiäidiksi kun saattaisi olla liian rankkaa kuskata lapsia hoitoon ja kotityöt.

välitän lasteni hyvinvoinnista. En vain koe että hoidossa oleminen huonontaisi sitä. En esimerkiksi lähtisi viikoksi ulkomaille ilman lapsia tai muuten olemaan pitkiä aikoja erossa. Jotenkin tuntuu että jos jäisin kotia niin tuntisin syyllisyyttä siitä kun kotona on vielä niin helppoa 2 lapsen kanssa.

kuin äidin tai isän kanssa kotona niin onnea vaan teidän perheelle...

jos uskot että yhdeksänkuisen on ihan yhtä hyvä olla vieraalla hoidossa

että pikkuruinen vauvasi tykkää olla hoidossa?

ja noin pienelle tulee pphstä äitiäkin tärkeämpi..