Nolottaaa kielitaidottomuuteni

Kun mieheni ja miehen sisko juttelevat, he viljelevät paljonkin englanninkielisiä fraaseja.

Minä en koskaan.

Joskus töissä on pakko puhua enkkua, mutta onneksi harvoin (n. 3 kertaa 2 vuoden aikana ja silloinkin vastapuolena on ollut venäläisiä jotka eivät itsekään osaa kovin hyvin).

Olen käynyt lukion ja AMK:n ja silti mun englanti on ihan luokattoman heikkoa!

Sisko ja kaverit aina ihmettelee, et miten joku voi puhua niiiin huonoa enkkua (olen siis todella yrittänyt)! Mun on myös ihan äärettömän vaikea erottaa useita sanoja toisistaan, joten puheen ymmärryskin on heikkoa. Lisäksi yritän kääntää lauseita päässäni suomesta englanniksi ja niistä tulee sitten ihan älyttömiä. En kuitenkaan itse pysty huomaamaan niissä virhettä - siis jos joku kysyy mikä meni väärin, niin en osaa sanoa?



Tästä huolimatta pystyn ymmärtävästi lukemaan vaikeaakin englanninkielistä kirjallisuutta.



En tajua mistä tämä voi johtua? Tosin suomeksikin ajatukseni hyppii ja varmaan ulosantini on melko sekavaa.. Jos jollain on jotain vinkkiä, miten oppia englantia niin kertokaa ihmeessä.

että sinulla on ns. oppimisvaikeuksia jollain osa-alueella. Esim. lyhytkestoisessa muistissa painaa mieleen sanoja. Tai kuullun ymmärtämisessä. Näitä pieniä häikkiä on paljon, mutta niitä ei tutkita ja ei ole tutkittu ainakaan meidän ikäpolvella. Mutta siten vain ihmetellään, miksi muuten kympin oppilas ei opi matikkaa ja kieliä.

Näissä on vain käytettävä erilaisia oppimistapoja. Jollekin toiselle voi olla apua muistisäännöistä tai kirjoittamisesta tms.

Kaikkien oppimiskyky eri osa-alueilla ei ole samanlainen ja sen kans on vain elettävä.

Olen käynyt lukion ja AMK:n ja silti mun englanti on ihan luokattoman heikkoa!

Sisko ja kaverit aina ihmettelee, et miten joku voi puhua niiiin huonoa enkkua (olen siis todella yrittänyt)! Mun on myös ihan äärettömän vaikea erottaa useita sanoja toisistaan, joten puheen ymmärryskin on heikkoa. Lisäksi yritän kääntää lauseita päässäni suomesta englanniksi ja niistä tulee sitten ihan älyttömiä. En kuitenkaan itse pysty huomaamaan niissä virhettä - siis jos joku kysyy mikä meni väärin, niin en osaa sanoa?

Tästä huolimatta pystyn ymmärtävästi lukemaan vaikeaakin englanninkielistä kirjallisuutta.

En tajua mistä tämä voi johtua? Tosin suomeksikin ajatukseni hyppii ja varmaan ulosantini on melko sekavaa.. Jos jollain on jotain vinkkiä, miten oppia englantia niin kertokaa ihmeessä.

kerro # 20 meille tyhmillekin, mitan tuota kielen oppimista voidaan sitten tukea?



Enkä muuten usko, että on olemassa erityistä "kielipäätä". Kaikki oppivat, ehkä jotkut tarvitsevat vain erilaisia metodeja.

ja olemme saaneet ulkopuolista apua ja siksi kielet sujuu. Mutta luontaista kielen oppiminen ei ole. Erilaisten testauksien kautta on saatu selville heikot kohdat ja näissä on tuettu.

Mutta ihmisten kyky oppia eri asioita on erilainen. On vain tosiasia, että toisilla esim. matemaattiset asiat on helpompi ymmärtää ja isot kokonaisuudet ja esim. kielten sanojen muistaminen on vaikeaa.

Näissä täytyy käyttää erilaisia oppimismetelelmiä, mutta lähtökohta tällaisella ihmisellä kielen oppimiseen on erilainen.

kielen oppimista ja lasta niissä läksyissä.

Se on meinaan ensiarvoisen tärkeää, jos lapsella ei ole ns. kielipäätä.

Ja kyllä se on oikeasti pökerryttävää, että joku tahkoaa vaikkapa 7 + 3 vuotta englantia (jota pursuaa kaikkien arki kaikkialla maailmassa), eikä silti osaa sitä.

Matikka ja kielelliset lahjat ovat muuten sidoksissa. Minulla oli aina kielet ja matikka kympppejä - ja lasteni kielikoulussa on matikkapainotus.

kielellisesti lahjakkaat eivät pärjänneet matematiikassa ja toisin päin. Tietenkin on näitä yleisneroja, jotka pärjää kaikissa.

Mutta miksi esim. tavallisessa luokassa on aina pari, jotka saa kymppejä englannista lukematta niitä ja on muutama, jotka menee rimaa hipoen, vaikka kuinka lukisivat.

Aivojen toiminta on kaikilla erilainen ja oppimiskyky erilainen ja lahjakkuudet eri asioihin erilaiset.

kielen oppimista ja lasta niissä läksyissä.

Se on meinaan ensiarvoisen tärkeää, jos lapsella ei ole ns. kielipäätä.

Ja kyllä se on oikeasti pökerryttävää, että joku tahkoaa vaikkapa 7 + 3 vuotta englantia (jota pursuaa kaikkien arki kaikkialla maailmassa), eikä silti osaa sitä.

Matikka ja kielelliset lahjat ovat muuten sidoksissa. Minulla oli aina kielet ja matikka kympppejä - ja lasteni kielikoulussa on matikkapainotus.

Että kielen oppiminen olisi sanalistoja ja pikkunäpräämistä.



Kielellinen lahjakkuus on nimenomaan isojen kokonaisuuksien hahmottamisen kykyä - siis sitä, että hahmottaa miten kukin kieli toimii.



Ei se ole sanalistojen pänttäämistä.

Minä olen yleisnero ja muut on noloja. Minulla ja lapsillani on kaikki aineet olleet kymppejä ja muut on noloja. Me olemme fiksuja ja muut on tyhmiä.



Olisi ollut kiva käydä asiasta asiallista keskustelua ja jakaa vinkkejä erilaisiin oppimiskeinoihin. Mutta nähtävästi se ei taas onnistu näiden yleisnerojan ansiosta, joilla on näitä kympin lapsia.



Sääli.

perusteella mitään päätellä.



On muuten tutkittu juttu sekin, että tytöt eivät edes halua olla hyviä matikassa - se kun katsotaan epätyttömäiseksi ja -naiselliseksi, eikä tyttöjä rohkaista matikkaan... Kielten katsotaan sopivan tytöille paremmin.

et ollut oikeasti ollut kielissä hyvä koskaan. Itse pystyin seuraaman elokuvia ja ohjelmia jo lukiossakin ilman tekstityksiä varsin hyvin ja lukemaan "kunnon" kirjoja jne. jne. Ei tarvinnut asua Englannissa sitä varten

että jos kirjoittaa jostain kielestä ällän, osaa tuon kielen. Tai osaa sanoa sillä kielellä yhtään mitään. Itse olin kirjoittanut englannista ällän ja ollut kielissä tosi hyvä koko kouluajan, mutta silti piti asua Englannissa monta vuotta ennen kuin pystyin seuraamaan esim. komediaohjelmia tai poliittista debattia niin että mitään tärkeää ei mennyt ohi. Turistin ohjaaminen vessaan nyt ei ole kovin vaikeaa, eikä sitä vielä oikein voi kielitaidoksi sanoa. Osaisin kyllä opastaa ihmisen vessaan vaikka swahiliksi, jos body languagea saa käyttää.

Olen lukion ja AMK:n läpikäynyt ja en osaa englantia juuri nimeksikään (saati sitten muita kieliä). Matemaattiset aineet ovat aina taas olleet helppoja. Joo ja kielitaito nolottaa...

Ja parasta tässä on se että lapseni ovat kielikylpykoulussa. Eli kun eivät jotain koulutehtävää osaa, niin en minäkään paljo voi auttaa. Mutta olen siitä ylpeä että lapseni puhuu jo nyt kahta kieltä..

ennen koulun alkua.



Ei muuten ole herkkua, jos äiti ei osaa ko. koulun kieltä, eikä esimerkiksi auttaa läksyissä lainkaan.

ainoastaan suomalaiset, jotka eivät osaa omaa äidinkieltään. Otetaan esimerkiksi yhdyssanat: Kirjoitatko veron palautus vai veronpalautus? Se ei ole lainkaan samantekevää...

minä olen kouluaikanani pärjännyt kielissä hyvinkin, kirjoittanut ällän saksassa, ruotsissa, englannissa ja venäjässä. mutta puhua en ole uskaltanut, muistelen kouluajoiltakin sen, että jos joutui vastaamaan jotain ääneen, en todellakaan uskaltanut sitä tehdä. jälkikäteen olen ajatellut tuon johtuvan siitä, että kuvittelin kieltä niin paljon kuulleena - ja nyt kyse englannista ja saksasta - että minun täytyy osata lausua täydellisesti, jotta minulla olisi oikeus puhua noita kieliä. no, en osannut, enkä takuuvarmasti osaa vieläkään, vaikka nykyään puhun ruotsia lähes päivittäin (veljeni vaimolle helpoin näistä vieraista kielistä, hän kun on asunut ruotsissa vuoden vaihto-oppilaana), englantia vähintään viikottain, koska mieheni ystävän vaimo on filippiineiltä, eikä vielä puhu kunnolla suomea ja saksaa aina silloin tällöin, jos veljen vaimon sukua on täällä käymässä. enää en vain suostu tuota asiaa nolostelemaan, alkuun ikäänkuin "astuin" itsestäni ulos, jotta en jatkuvasti miettinyt, että voieivoiei, tuokin kuulosti ihan väärältä.



omien ongelmieni takia oma tyttäreni on kolmena kesänä ollut kielikurssilla, yhden kesän saksassa ja kaksi englannissa. ja hänkin jostain ihme syystä arastelee puhua näille sukulaisillemme ja ystäville heidän omalla kielellään.