Kerro joku kokemus kahden vuoden ikäerosta. Mikä tuli ekana mieleen?

Meillä taas lapsilla 2v. ikäeroa ja ei parempaa olisi voinut olla! Toki ensimmäinen vuosi oli rankka, mutta toisaalta niinhän se on aina vauvan kanssa, oli esikoinen minkä ikäinen tahansa..?



Nyt tytöt on 4v. ja 6v. ja toistensa ehdottomasti parhaat kaverit.



Meillä ei ollut koskaan mitään mustasukkaisuus-ongelmia, tai oikeastaan muitakaan ongelmia. Ehkä osittain siksi, että pidin todella tarkkaan huolen siitä, että esikoista huomioidaan paljon vauvan tulon jälkeen...



Omasta kokemuksestani en voi siis muuta, kuin suositella lämpimästi! :)

Ikäeroa 1v. 10kk ja molemmat oli yhtaikaa vaipoissa...

Ihan ok meni, ei kaduta. Nyt ovat hyvät kaverit keskenään ja riitelevätkin.

kun lapset ovat 2- ja 4-vuotiaat olen todella tyytyväinen tuohon ikäeroon. Tuntuihan se aluksi hankalalta, tai siis kun raskaus tuli ilmi se oli minulle kova paikka. En tiennyt miten selviän. Ensimmäinen lapsi oli todella helppo , joten johtuu ehkä siitäkin. Ja tuolla helppoudella tarkoitan että ei ollut yöheräämisiä, osasi pottatouhut, osasi puhua jne (ettei kukaan nyt loukkaannu tai saa väärää käsitystä).

ikään ja aggressiivisuuteen, ihmettelen vaan? mustasukkisuutta sisarrusten älillä varmasti on olipa se ikäero 2, 3 tai 4 tms. v.

ja itseasiassa 2 vuotta ei mitenkään "yleinen ikäero vain nykyään" vaan ennen vanhaankin smaoin kuin muutkinikäerot.Meil tärppäs tuohon 2v ikäeroon heti, kun olin lopettanut esikoisen imetyksen 1v. 3kk.n ikäisenä

Ymmärrän, että kaikki ikäerot on hyviä joidenkin mielestä, kun muusta ei ole kokemusta ja arki rullaa. Mun ajattelutapaan ei vain sovi tuo, että sisaruksista on apua vauvan/lapsen hoidossa. En halua pikkupiikoja itselleni, vaan ajattelen sisaruuden tuovan juuri jotain aivan muuta ihmisen elämään. Ja siksi haikailen pienehköä ikäeroa lapsilleni. Ja niin, siksi pyysin aloituksessani ekana mieleen tulevia kokemuksia niiltä, joiden lapsilla on KAHDEN vuoden ikäero :)



Antakaas tulla lisää! Ihan vaan ajatuksenvirtaa, nyt ei tarvi pohdiskella! Ekoja mielikuvia!



-ap

Elämän pisti uusiksi, kun kuopuksella todettiin vakava sairaus ja kehitysvamma syntymän jälkeen. Esikoisen elämä on yritetty pitää mahdollisimman normaalina sairaalassa ravaamisista ja kuntoutuksista ym. huolimatta, mutta tasaveroista leikkikaveria pikkuveljestään hän ei koskaan saa.



Kolmannen lapsen olisin halunnut samalla kahden vuoden ikäerolla, mutta sen haaveen sai unohtaa...