Kerro joku kokemus kahden vuoden ikäerosta. Mikä tuli ekana mieleen?

riittämättömyyden tunne. Esikoinen olisi tarvinnut enemmän huomiota, vauva huusi koliikkia ja oli kanneltava ekat 3kk. Miehestä ei ollut apua, töissä viiletti. Nyt ovat hyvät kaverukset keskenään, ikää 2v ja 4v. Toki tappelevat jne, mutta en ole enää "rajamailla" väsymyksen ja ahdistuksen takia. Jos saat tukea mieheltäsi ja sukulaisiltasi, niin mikä ettei pientä ikäeroa : )

Silti lyhyet ikäerot pitkiä parempia!

JA meillä on kaikki hyvin, ei ole pälli levinnyt, ja pojat ( nyt kolme kpl) ovat toistensa parhaat kaverit.

ja tosi hyvä ikäero. Onhan tämä välillä raskasta, mutta eikös lapsiperheissä ole aina välillä oli ikäero millainen tahansa.



Niin tyytyväinen olen tähän ikäeroon, että haluaisin kolmannen samalla ikäerolla.

vauva ei nuku, huutaa, huutaa kovaa, esikoinen vaatii huomiota. ei apuja, mies tekee pitkää päivää. joo, omia kokemuksia...

Lapset nyt 3v ja 5v

Kaksi poikaa, iät nyt 4,5 ja 6,5 v ja ihan jatkuvaa sotaa...



Sellaista siedettävää aikaa olivat vuodet, kun kuopus oli 1 v - 2,5 v. Kunnon uhmaiän jälkeen ei ole rauhallista hetkeä näkynyt.

Hyvä ikäero enkä tuntenut sitä missään vaiheessa raskaaksi.

Meillä toisen saaminen kesti yli 3 vuotta ja ikäeroa tuli melkein 5,5 vuotta. Olen ihan kauhuissani, kuinka olisinkaan hajalla, jos esikoinen olisi pieni. Nytkin tuntuu tiukalta ehtiä huomioimaan esikoista tarpeeksi, kun vauva roikkuu sylissä koko ajan. Saati jos esikoinen olisi avuton ja pieni itsekin...

Nauti esikoisesta ja odottele kunnes mies on varma. Mitä turhaa hätiköidä?



Meillä 3 v. ikäeroa ja minusta ihanteellinen. Yksi lapsi kerralla vaipoissa, ja vauvaiän jälkeen leikkivät hyvin yhdessä.



Vaatteet saa kierrätettyä, mutta molemmat lapset saavat myös henkilökohtaista huomiota.



Malttia!

ekat vuodet oli kohtuu raskaita kun molemmat niin pieniä, mutta mitä enemmän lapsilla ikää sitä enemmän lyhyen ikäeron edut tulevat esille ja henkkoht voin suositella. Lapset ovat totaalisen erilaisia luonteiltaan sekä eri sukupuolta - siitä huolimatta ovat paitsi pahimmat riitapukarit niin myös ylimmät ystävykset. Riitelyä toki on, mutta sitä on kaikissa sisarussuhteissa. Mutta koskaan ei tartte valittaa, että on kotona tai reissussa tylsää eikä kaveria, kun muksut keksivät keskenään leikkejä. Meille tämä ikäero sopinut niin hyvin, että nyt tulossa neljäs kaveriksi nuorimmalle samalla 1,5 v ikäerolla. Vanhimmat lapset jo koulussa ja kokemuksesta tiedän, että se raskas aika on kuitenkin suhteellisen lyhyt ;-)

1v. 3kk. ja ihan hyvä juttu. Ensin tuntu nopeelta et nyt jo mut itseasiassa hyvä.En osaa ajtella mitenkäään egaiivisesti tuota.ihan hyvä ikäero.

meillä on kahdella vanhemmalla tuo ja oli mielestäni juuri hyvä. Ovat hyviä kavereita keskenään.

Lapset nyt 5v ja 7v. Esikoinen oli hyvin kiltti ja rauhallinen, nukkuin yönsä hyvin. Kakkonen olikin sitten kaikkea muuta. Univelkaa tuli loppuelämäksi ja sen vuoksi pinna on ollut usein kireällä. Lapsista on paljon seuraa toisilleen vaikka ovatkin tyttö ja poika. Tappelevat kyllä myös lähes koko ajan jostakin.

Jouduin pitkään miettimään, tunnenko ketään, kenellä olisi lapsilla suunnilleen 2v ikäeroa. Kaikilla tutuilla kun tuntuu olevan paljon enemmän tai sitten vaan reilu vuosi. Sitten muistin (nolona), että siskollahan on lapset 2v 4kk ikäerolla ja muutamalla mammatutulla suunnilleen kahden vuoden ikäero. Siskon lapsista en osaa sanoa, kun toinen on vasta kuukauden. Noiden mammatuttujen lapset on kyllä tosi eri tavoin. Yhdellä on itse asiassa kolme lasta (1v p, 3v p ja 5v t) ja kaksi vanhinta leikkivät ihan nätisti keskenään, toki joskus on riitaa. Yhdellä tutulla ikäeroa 1v 7kk ja lapset (4v t ja 5v t) koko ajan toistensa kimpussa. Kolmannen mammatutun lapset suunnilleen myös kahden vuoden ikäerolla (5v t ja kai 7v p) eivät juuri riitele keskenään, mutteivat myöskään leiki, vaan molemmilla on omat kaverit.



Meillä on kaksi lasta ja kolmosen yritys aloitettiin, kun kakkonen oli reilun vuoden, mutta jouduttiin harjottelemaan melkein vuoden verran ennen kuin tärppäsi, joten ikäeroa tulee tällekin parille tirppasen päälle kolme vuotta. Ihan ok sekin.

Pienillä kaikki tarttuu niin helposti ja nuhakuumeita oli jatkuvasti. Siis jompi kumpi lähes aina sairas ja kohta vuorostaan toinen... Vesirokossa meni kuukausi ihan kotona.

Nyt iltatähti sairastelujen puolesta selkeesti helpompi, mutta koko ajan pitäis leikittää, kun ei ole oman ikäistä seuraa...

Mulla syynä olis, että



a) 2v ikäero olis sopiva, mulla ja siskolla 4 vuotta ja se on liian pitkä (monessa ikävaiheessa!)

b) haluan "kaks lasta putkeen" eli ei töihin välissä, enkä kuitenkaan haluaisi olla kotona mitään kuutta vuotta (jos nyt tärppäis suht nopeesti...)

c) haluaisin elää tän pikkulapsivaiheen "kertarysäyksellä" ohi (kauheen itsekkäältä kuulostaa...)



Ja lisäks musta on niin ihana katsoa kun esim mun miehellä ja sen 2v nuoremmalla pikkuveljellä on vieläkin samat kiinnostuksen kohteet ja kaverit (nyt kolmikymppisiä), ei mulla ja mun siskolla oo noin...



-ap

Ei kannata!!! Odottakaa puoli vuotta.

Nauti esikoisesta ja odottele kunnes mies on varma. Mitä turhaa hätiköidä?

Meillä 3 v. ikäeroa ja minusta ihanteellinen. Yksi lapsi kerralla vaipoissa, ja vauvaiän jälkeen leikkivät hyvin yhdessä.

Vaatteet saa kierrätettyä, mutta molemmat lapset saavat myös henkilökohtaista huomiota.

Malttia!

Mä tosin suosittelen vieläkin vähän pitempää ikäeroa, meillä on lapset 10v., 5v. ja 1v. Hyvin leikkivät keskenään, mutta minä en ole onneksi koskaan ollut ihan puhki, kun uusi vauva on tullut. Aina on ollut esikoisesta/vanhemmista lapsista jopa vähän apua vauva-arjessa. On täyttä puppua, että "sisaruksista ei tule läheisiä, jos ikäeroa on yli 2v." Mulla ja veljelläni on melkein 8v., ja ollaan tosi paljon tekemisissä ja läheisiä. Joten malttia! sanon minäkin. :)

ja nyt lapset 5 ja 6 vuotiaita. ikäero on ollut meille passeli. lapset ovat kuin paita ja peppu ja ovat sitä aina olleet. tietysti riitojakin on, mutta silti ovat toistensa läheisimmät. suosittelen.