Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsi jättää uskonnon
01.05.2010 |
Kysymys lähinnä uskovaisille. Itse en pysty tuomitsemaan ketään, mutta isänsä ei halua enää tunnustaa lapsekseen aikuista poikaa,joka on jättänyt uskonnon harjoittamisen. Ei siis ole eronnut yhteisöstä, mutta ei harjoita mitenkään uskontoa.
Tosi vaikea tilanne.
Kommentit (10)
koko poika, suljetaan ulkopuolelle. Samalla voisi miettiä mitä on itse tehnyt kun poika noin käyttäytyy ja tehdä tarvittavat johtopäätökset. Vittu mitä hihhuleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi esimerkki siitä, miksi uskovaisten perheiden lapset voivat niin pahoin :(
Aika sekopäistä toimintaa jos uskonnonharjoittaminen (tai harjoittamatta jättäminen) on tärkeämpää kuin vanhemmuus, rakkaus omaan lapseen.
muuttaisi mitenkään sitä, että rakastaisin häntä ja rukoilisin hänen puolestaan jatkossakin. Isä tekee tuossa väärin.
Järkyttävää, että uskonto on tärkeämpää kuin oma lapsi.
aihetta antaa isukille papukaijamerkki hyvästä vanhemmuudesta... Hitto mitä hihhuleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lakkaisi tietenkään rakastamasta lasta, enkä muutenkaan sulkisi ulkopuolelle. En toisaalta myöskään käyttäytyisi itse vähemmän uskovaisesti lapsen läsnäollessa, vaan niin kuin ennenkin. Isälle voisi sanoa, että Kristuskin rakasti pahantekijöitä, vaikkei vastarakkautta välttämättä tullutkaan ja niin myös isän tulisi rakastaa perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä on kristinuskon joku haara, tilanne on lähinnä henkilökohtainen perhetragedia.
Jos taas kyseessä on islam, hylkääminen saattaa olla merkki siitä, että tilaisuuden tullen lähdetään toteuttamaan uskonnon määräystä tappaa tai tapattaa uskonnon hylännyt henkilö. Tai sitten lasta suojellaan sillä hylkäyksellä, etteivät uskonveljet saisi asiaa selville. Vaarallisempi tilanne kuitenkin on.
mutta rakkaus on se mikä voittaa, ei viha