Lue keskustelun säännöt.
Katkaisin välit puolison sukulaisiin
29.04.2010 |
Katkaisin välit mieheni lähisukulaisiin. Taustalla on pitkään jatkunut vihamielisyys ja epäluuloisuus, jonka tultua lopulta selkeästi esille erään tapahtuman yhteydessä päätin, että nyt riitti. Sovimme mieheni kanssa, että tästä lähtien hän hoitaa kaiken yhteydenpidon vanhempiinsa ja sisaruksiinsa sekä näiden perheisiin. Aikaisemmin yhteydenpitoa pidin pääosin minä, koska koin sen tavanmukaiseksi.
Kysymys: onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Olemme mieheni kanssa sopineet, että hän kyläilee omien sukulaistensa luona lapsemme kanssa ilman minua, ja jos miehen sukulaiset tulevat meille kylään, laitan ruoat valmiiksi yms. ja lähden sitten kyläilyn ajaksi pois.
Miten olette itse asioita ko. tilanteessa käytännössä hoitaneet?
Olemme myös mieheni kanssa sopineet, että lapsellemme puhumme kaikista sukulaisista aina myönteiseen sävyyn, ja tämän olemme myös pitäneet. Jos lapsi joskus kysyy, miksi äiti ei tule johonkin tilaisuuteen mukaan, kerromme suoraan, että äiti ja NN eivät ole ystäviä ja aikuisten elämässä on joskus sellaisia tilanteita (tai jotain vastaavaa).
Tilanteen taustasta vielä: olen aikaisemmin pitänyt aktiivisesti yhteyttä mieheni sukulaisiin, ja vain ihmetellyt joitakin asioita ja tapahtumia. Joitakin viikkoja sitten kävi ilmi, että he panettelevat keskenään minun perhettäni ikävällä tavalla. Sellaisella tavalla, jota en tässä viitsi edes kuvata. Siksi tämä välien viileneminen.
Kommentit (17)
mutta nostan hattua! Kuvauksesi perusteella vaikuttaa siltä, että tilanne vaati jonkin ratkaisun, ja tämä on hyvä yritys. Kuulostaa hienolta, että olette kyenneet miehesi kanssa sopimaan yhdessä keinot, joilla yritätte parantaa tilannetta.
Erinomaista ratkaisukeskeisyyttä, pisteet siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ymmärrän täysin sinua.
Meillä vähän samankaltainen tilanne,emme ole lapsille sanoneet mitään erityistä syytä,eivätkä ole kyselleet.
Samoin mekin puhumme myönteisesti/neutraalisti kyseisistä ihmisistä heidän kuullen.
Joskus vaan on pakko viilentää välit,ettei tilanne riistäydy käsistä.
Ja olen voinut paljon paremmin,kun verenpainetta nostattavat henkilöt ovat poissa näköpiiristäni.
Tulevaisuudesta en osaa sanoa,lämpeneekö vai jatkuuko tilanne.
Ainakaan minun mieheni ei ikinä suostuisi tuollaiseen pelleilyyn. Mikään asia ei ole niin mahdoton, ettei sitä pystyisi keskustelleen selvittämään. Ihmiset antavat murhaajillekin anteeksi. Et sinä itsekään voi olla mitenkään sosiaalisesti taitava ja fiksu ihminen, jos et pysty kasvotusten keskustelemaan sinua loukanneiden ihmisten kanssa. Minä ainakin menisin juttelemaan asianosaisten ihmisten kanssa ja keskustelisin asiat läpi.
Mieti seuraavia asioita:
- Oletko itse täydellinen ihminen?
- Ovatko omat sukulaisesi niin täydellisiä, että eivät varmasti koskaan sano mitään väärää?
- Mitä jos miehesi päättää, että ei haluakaan nähdä enää sinun sukulaisiasi?
- Miten ajattelit toimia tulevissa perheenne juhlatilaisuuksissa, rippijuhlissa, häissä yms.?
- Oletko ajatellut, että pian miehesi vanhemmat eivät taatusti kohta toivo teidän olevan enää naimisissa ja vaikka tässä vaiheessa miehesi yrittäisi olla sinun puolellasi, voi hänen mielensä muuttua, kun sukulaiset alkavat ihmettelemään outoa käytöstäsi.
- Uskotko Jumalaan? Tiedätkö mitä Jeesus opetti kuinka tällaisessa tilanteessa tulisi toimia?
Minulle itselleni tämä aihe on raskas, koska joudun katsomaan samanlaista käytöstä lähipiirissä, ystäväni perheessä. Se on mielestäni todella outoa. Ehkä ihmiset pääsevät nykyään liian helpolla elämästä, kun ei ole sotia eikä muuta kärsimystä, kun pitää tehdä pikku asioista isoja. Ihmiset rakastakaa, antakaa anteeksi ja täyttäkää elämänne ilolla vihan ja kaunan sijaan!!!
Meillä on itsestäänselvää, että kumpikin hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa, se jos mikä on tavanmukaista. Ei mies tarvitse minua sihteerikseen onnitellakseen äitiään tai muistaakseen veljensä syntymäpäivän.
Meillä ei ole mitään riitoja sukulaisten kanssa, mutta en silti yleensä heidän luonaan vieraile vaan mies menee lasten kanssa. Ihan samoin minä ja lapset käymme minun sukulaisillani, eikä kukaan ole koskaan ihmetellyt, että missä se mies on.
Mikä muuten on se "minun perheeni", jota miehesi sukulaiset panettelevat? Eikö se olekaan miehesi perhe?
mä en koskaan ole ollut miehen sukulaisiin,siis kenenkään miehen kenen kaa ollu,yhteyksissä...
ei kuulu mulle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys: onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Olemme mieheni kanssa sopineet, että hän kyläilee omien sukulaistensa luona lapsemme kanssa ilman minua, ja jos miehen sukulaiset tulevat meille kylään, laitan ruoat valmiiksi yms. ja lähden sitten kyläilyn ajaksi pois.
Tätä minä en ymmärrä, että miksi sinun pitää OMASTA KODISTASI lähteä evakkoon miehen sukulaisten takia?
Kun ethän sinä ole enää yhteyksissä miehen sukulaisiin ja mene heidän luokse enää vierailemaan niin miksi sinun pitää päästää miehen sukulaiset teille vierailulle?
Minun mielestä tuo on aika epäoikeudenmukaista sinua kohtaan.
Kun kerta panettelevat sinun perhettäsi sinun selkäsi takana - ei heillä ole silloin oikeutta tulla teidän kotiinne JOSSA SINÄ MYÖS ASUT!!
Ei heillä ole mitään oikeutta tulla vierailemaan, kun kerran harrastavat paskanpuhumista sinusta ja sukulaisistasi. Ei mitään kunnioitusta niin silloin ei heillä ole myöskään asiaa kotiin jossa sinä ap asut.
Ja ei kannata välittää noista v***-maisista vastauksista! Joskus tilanne vaatii tuollaisen ratkaisun. Minä nostan myös hattua ja odotan innolla lämpenevätkö meidän välimme appivanhempiin vai olenko aina kynnysmaton asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta toi on hyvin kypsää käytöstä. Kyse on siitä, miten ja kenen seurassa haluaa vapaa-aikaansa viettää ja miten sen halunsa saa sovitettua muihin asiaan vaikuttaviin seikkoihin, esim. miehen ja tämän sukulaisten välien ja yhteydenpidon säilymiseen. Ikävien ihmisten kanssa ei kuitenkaan tarvitse olla tekemisissä ehdoin tahdoin mieltään pahoittaakseen.
t. ehkä 3 tms.
ja viimeiset kuukaudet erinäisten hyökkäysten jälkeen len aina koettanut ajtkaa fiksulta, positiiviselta ja asialliselta pohjalta harventunutta kanssakäymistä. Vaan turhaan. Turpiin tulee siltä puolelta joka kerta, joten nyt olen tekemisissä sen pakollisen, mutta that's it.
JA sille, joka epäili avioliiton kariutuvan moiseen: Saattaapa hyvin kariutuakin, mutta minä en suostu enää pahoinvoivan suvun henkisen väkivallan kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että myös sukulaisten (kuten muidenkin ystävien/kavereiden tms.) on ansaittava oma paikkansa. Ei se riitä, että kun on vain sukua, niin ollaan tekemisissä ja tykätään toisista. Ihan niinkuin ystävienkin kanssa, "paskasakki" lajitellaan mappiin ö! Näin se on.
t. 15 vuotta panettelua ja vittuilua/ilkeilyä kuunnelleena voin tämän viimein sanoa!
on TÄYSIN samaa mieltä minun kanssa ja tukee minua. Eihän hän minun mieheni olisikaan, jos antaisi kenen tahansa ihmisen minua kiusata syyttä suotta.
Semmoinen mies pellolle, joka ei vaimoa oikeudenmukaisesti tue!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on mies äitsykkänsä vietävissä, ja juuri siksi harkitsen avioeroakin.
miehesi sukulaisille!! Nyt se panettelu vasta alkaakin. Minulla on ollut samantyyppinen tilanne, mitä veemäisempiä minua kohtaan olivat, sitä ystävällisemmäksi muutuin, aivan piruuttani. Vein kakkua ja pullaa anopille vaikka ratkutti selkäni takana mitä. En provosoitunut koskaan. Ajattelin, että olen todellakin tässä asiassa heidän yläpuolellaan ja katselen heitä säälien alaspäin. Ja kappas, tilanne rauhoittui. En ole kuullut enää vuosiin, että minua haukuttaisi. Miehen sukulaiseet pitävät minua ihan hyvänä tyyppinä nykyään, itse tulen pitämään pienen ystävällisen kohteliaan etäisyyden aina. Elämä on kyllä helpompaa, kun ei tarvitse hautoa sitä katkeruutta ja pelätä missä kekkereissä seuraavaksi törmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaisin tökerön käytöksensä anteeksi, sillä moukat on moukkia, ei ne tajua, joten miksi alentua samalle tasolle heidän kanssaan. Olisin ystävällinen ja kohtelisin heitä (omassa mielessäni) hyväntahtoisen alentuvasti, niin kuin esim. ymmärtämättömiä pikkulapsia kohden käyttäydytään.
Miehen perhe on todella "dysfunctinal" ja heilla on paljon omia ongelmia. Mina sain kokea selan takana panettelua ja ihan suoraakin vittuilua ja haukkumista, kunnes lopuksi tajusin laittaa valit poikki. Helpotti paljon kun ei tarvinnut enaa olla siina hulluudessa mukana. Kuten sina, en tehnyt asiasta mitaan numeroa, en vaan enaa ollut heihin missaan yhteydessa. Myos miehen yhteydenotot harvenivat huomattavasti vaikka perheensa juoksi pitkaan hanen perassaan (puhumme vuosikausista). Nyt, vuosien tauon jalkeen, valini miehen perheeseen ovat taas jotakuinkin kunnossa, mutta pidan kanssakaymisen taysin minimina, taysin hyvaa paivaa-mita kuuluu-linjalla, en siis puhu enka kysele enka ota osaa minkaanlaiseen henkilokohtaiseen keskusteluun. Olen kohtelias mutta kylma. Vieraillaan siella pari kertaa vuodessa, jos on joku isompi juhla tai tilanne..meille en heita kutsu.
"Uskotko Jumalaan? Tiedätkö mitä Jeesus opetti kuinka tällaisessa tilanteessa tulisi toimia?"
Kerropa meille mitä Jeesus opetti.
Kyllä uskovakin saa joskus puolustaa itseään. Vai saako? Suomessa monesti tuntuu, etteivät uskovat puolusta omia oikeuksiaan: luovutaan koulun ja päiväkodin joulunäytelmistä ja ruokarukouksista, kristillisistä aamunavauksista puhumattakaan "kun ei haluta loukata ketään". Tarvitseeko uskovaisen olla kynnysmatto, jonka yli kävellä ja johon pyyhkiä jalkansa?
Itse olen uskovainen, tai ainakin haluan olla. Minun Jumalallani on oikeustaju. Minun Jumalani ei varmasti hyväksy minuun kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Minun Jumalani on nähnyt, miten se on minua rikkonut. Mitä kristillistä siinä on, että minä voin huonosti, jotta joku ei-uskossa oleva voi purkaa minuun kaiken kiukkunsa ja raivonsa?
Minkä ohjeen Jeesus antaa opetuslapsilleen, jos heitä ei jossakin kaupungissa/kylässä oteta vastaan? Muistelen, että käskee pyyhkiä tomut jaloista je mennä toiseen kylään/kaupunkiin. Korjatkaa jos olen väärässä. Ei Jeesus käskenyt opetuslapsia jäämään kylään/kaupunkiin muiden kiusattavaksi.
Millainen Jumala vaatii lastaan suostumaan muiden kiusattavaksi ja pilkattavaksi? Raamatussa puhutaan pilkasta uskon tähden. Siinä lienee eroa onko kiusattu uskon tähden vai suvun häiriintyneisyyden tähden?
En ole kovin pitkälle edennyt uskossani. Mutta haluan edetä. Kerro siis sinä, jos olet pidemmälle uskossasi edennyt, miten Jeesus neuvoo suhtautumaan kiusaamisen kohteena olemiseen (kun ei ole kysymys kiusaamisesta uskon tähden vaan kiusaamisesta kiusaajan häiriintyneisyyden tähden).
Jos suku ei avoimesti sinua pilkkaa tai kiusaa, voisitko olla tekemisissä harvakseltaan esim. juhlissa tai kun he kyläilevät teillä, vaikka et muuten yhteyttä pitäisikään?
jota ei sukulaiset panettelisi...
Sitä en ymmärrä miksei miehesi ole alunperinkin hoitanut yhteydenpitoa.
Ja toinen juttu on sitten se, että mitä sukulaisille alkujaankaan kertoo.