"KISSANKULMAN NAISET"2010&2011

Ihanaa äitienpäivää kaikille!!

Mamiof4, kuulosti mahtavalta tuo eilinen äiteen käsittely!!

Imetyksestä jos puhutaan, minä olen ollut oikea kone... olen imettänyt yhteensä 5 vuotta! Tyttöjä molempia vuoden ja poikia molempia 1.5 vuotta!! Meillä ei ole tutit ja pullot kelvannut, joten tissiä on nassutettu... Pitää miettiä tarkkaan tämän iltatähden kanssa, mihinkä omat rahkeet riittää.

Mulla tultt tosiaankin olemaan sektio, joten tiedän jo mitä odottaa. Kaksi sektiota takana. Jälkeenpäin on vaan niin helkatin kipee, mutta kipu unohtuu kun kattoo sitä nyyttiä!

Minä sain lahjaksi tietenkin ihania askarteluja ja kortteja, kahveet tottakai sänkyyn ja mieheltä sellasen ihonhoitosarjan sekä rahua uuden auton ostoon, joka mulla on ens viikolla edessä...



Nauttikaa päivästä!



DolceVita 6+3

Jos minäkin uskaltautuisin tälle puolelle ensimmäistä kertaa :) Kiitos kaikille toisella puolella onnitelleille. Tämä tyyppi halusi selvästi Lahjaksi, niin äitienpäivänä, kuin syntymäpäivänäkin (toivottavasti sinne päästään). Minullahan oli nuo edelliset menkat hiukan epämääräiset, alkoivat 5.4., ja vuoto loppui seuraavana päivänä kuin seinään- vain alkaakseen 7.pv uudestaan. Eli menkkojen olisi minusta pitänyt alkaa viimeistään tiistaina 5.5., vaan kun oireet oli ihan jotain muuta, tein hätähoisuna maanantaina r-testin, tuloksena ihan tyylipuhdas nega. Oireet jatkui edelleen (siis järkyttävä rintojen aristus, joka tosin mulla kuuluu menkkaoireisiinkin, mutta loppuu aina vuorokausi ennen menkkojen alkua), ja perjantaina sitten uskaltauduin tekemään toisen testin. Joka sitten olikin plussaa. Äitienpäivälahjaksi hän siis vain halusi :) Joten la on kaiketi viisain laskea tuosta keskiviikosta 7.4., jolloin se menisi 12.1.01, ja minä täytän 36 15.1. :)

No ikuisena pessimistinä odotan nyt tietysti keskenmenoa tjtn, koska suunnillene kaikki raskauteni ovat sujuneet pääosin normaalisti. Suvussa kuitenkin lähes jokaisella naisella on ollut ainakin yksi keskenmeno- paitsi minulla. Tai onhan minulla ollut yksi puolikas keskenmeno, tyttöä odottaessani. Hänen kaksosensa meni ilmeisesti kesken rv 10, ja tyttö syntyi ennenaikaisena rv 36. Mutta katsellaan nyt sitten :)



Meillä on siis ennestään 4 lasta; 16-, 14- ja 6- vuotiaat pojat sekä 11- vuotias tyttö. Ja kyllä, saman miehen kanssa kaikki, olemme olleet yhdessä hamasta teini-iästä, tänäsyksynä tulee täyteen 20 vuotta :) Ja naimisissa siitä 17 vuotta. Miehellä on ikää 38 vuotta. Perhettä rikastuttaa lisäksi labradosinnoutaja-vanhus, sekä hiirikissa.

Työasiaa joku kyseli.. minä olen työelämässä, toimin sairaanhoitajana, yötyössä kuntoutusvuodeosastolla.



Sitten pari kysymystä; koska työnantajalle pitää kertoa raskaudesta, ts koska äitiysloma pitää anoa? Ongelma on siis siinä, että kotiosastoni on juhannuksesta eteenpäin 5 vk kiinni, ja minä olen kesä-heinäkuun "lomittajana" toisella osastolla, eri sairaalassa. Elokuun olen lomalla, ja kun palaan kotiosastolle, on raskaus toivottavasti edennyt rv 21-22 asti. Pitäisikö äitiyslomat anoa ennen raskauden puoliväliä, vai riittääkö että pistän paperit menemään tuolloin? Vitsi on nimittäin se, että olen vuosia vannonut työpaikalla, että meille ei yhtään lasta enää tule, ja toisinaan olen ollut ihan valmis heivaamaan nuo teinitkin hevon kuuseen (heillä ottaa teini-ikä aika koville, ja kielellisten ongelmien takia koulu takkuaa pahasti). Joten tämä raskauteni tulee olemaan pienehkö pommi töissä. Ja pommina sen mieluusti säilyttäisinkin :D :D



Toinen kysymys: onko neuvolalääkärin todettava raskaus (kelan sivut antavat ymmärtää, että th:n toetama raskauskin kelpaisi)? Eli onko neuvolalääkärille pakko mennä? Itse en halua rutiinilääkärintarkastuksia, mm siksi ,että tyttö syntyi muutama päivä ko tarkastuksen jälkeen (jossa ei siis todettu uhkaavaa ennenaikaisuutta), eikä noista tarkastuksista ole ikinä ollut mitään hyötyä minulle. Kuopus syntyi ruotsissa, siellä näin lääkärin loppuraskaudessa 2 kertaa, koska tarvitsin sairaslomaa. Yhtään sisätutkimusta ei tehty koko raskausaikana! Mikäli tuo alkuraskauden lääkäri on välttämätön äitiysavustuksen saamiseksi, voi sen kai todeta yksityinen gynekin (samalla voisin mennä ultraan ,ja koko jutussa olisi jotain "järkeä")?

Viikonlopun pimennosta palattu... Hauvavauvat nähty ja ihania palleroitahan ne olivat. Silmät vielä tiukasti kiinni. Kolme tyttöä ja poika, eli Minni meille sitten tulee. Tyttö päätti nimestä heti, kun koiranottamisesta päästiin sopuun... Poika olisi sitten ollut Simo (tuota nimeä halusi jo pikkuveljelle)



Andrea: Ihsnss, että sinäkin uskaltaudut tälle puolelle... Ja lääkäreistä, eiköhän yksityinen käy yhtä hyvin kuin neuvolalääkäri...

Sisätutkimuksista: Tuntuu aika hurjalta tuo, ettei koko raskausaikana tehtäisi sisätutkimusta! Itse pidän vieläkin kakkosen keskosuuden (rv31+1 syntyi tuo poika) syynä ainakin osittain sitä, että minulle tehtiin vain alkuraskaudessa sisätutkimus ja kohdunkaulan pehmenemistä ei siten havaittu - myöhemmissä raskauksissahan minulla sisätutkimuksissa havaittiin tuo asia ajoissa ja osasin toimia tilanteen mukaan. Minulla kun tuo tapahtui salakavalasti ilman supisteluja enkä millään voinut tietää, että jotain olisi pielessä... Tässäkin aion vaatia tarkkailua (ja varmasti neuvolasta siihen kehoitetaankin.) Jos vain olisi mahdollista niin mieluiten kävisin ultralla tarkistuttamassa kohdunkaulan tilannetta muutamaan kertaan, mutta koska kaksi edellistä ovat kuitenkin olleet täysaikaisia (rv37+3 ja 37+0) niin tuskin pääsen taysin tarkkailun piiriin.



Tuosta raskaudesta kertomisesta vielä, en muista olenko aiemmin sanonut, mutta en aio kertoa KENELLEKÄÄN (paitsi lapsille on jossain vaiheessa pakko ja sittenhän tietää heti koko maailma...) Olisi aikomus katsoa kuinka pitkälle päästään ennen kuin ihmiset alkavat utelemaan - ihanko saisin vauvan kainaloon ennen huomaamisia (tuskin tällä turvotuksella).



Pitäisi alkaa kohta herätellä tyttöä, meidän kun pitäisi viedä nuorimmainen hammastarkastukseen aamupäivällä.



Katjalah+Papu5 rv8+4

Andrea: Teretulemast! Kyllä siihen kelaa varten kelpaa yksityinen lääkäri. Kunhan raskaus on "oikeaksi todettu" joltain taholta. Minäkin olen muuten koulutuksetani sh, psykiatrian puolelle erikoistunut. En vaan ole sitä hommaa tehnyt 6 vuoteen. Olen tehnyt toista ammattiani, liikunnanohjaajana. Tarkotus on kyllä tämän pienen jälkeen palata pitkästä aikaa takaisin:)



Katjalah: Pussaa munkin puolesta pieniä karvalapsia, on ne niin ihania:))



Jaahas- pitää taas alkaa pukea puistoa varten- ensi viikolla ihan eri arkea, kun tyttö menee pph:lle:))



mami 7+3

katjalah; sellainen pikkujuttu tuosta pienestä sepustuksestani jäi pois, että tyttö syntyi siis rv 36, ja itse pidän osasyyllisenä tuota nla-lääkärin tutkimusta. Mitään poikkeavaa ei siinä todettu, mutta jotain tapahtui niinä parina päivänä, kun synnytys siis käynnistyi. Tuo oli omista synnytyksistäni vaikein, tytöllä oli alkuun ongelmia, ja minulla melko paha synnytyksen jälkeinen masennus kaikesta tuosta johtuen. joten jos sen vaan voi välttää, niin hyvä :)



Muuten ei mitään uutta auringon alla.. pari vapaata vielä olisi ja keskiviikkona kutsuu taas työ. Esikoisen kouluasioita tässä vieä pohditaan tämä viikko, ja toisikkoa koitan prepata, että ei saisi ehtoja.



Mitäköhän tämän viestin lähetys nyt takkuaa?! pahoitteluni jos onnistun saamaan tämän nyt sitten useampaan otteeseen perille.. ;D

Kiva, ku Andreakin tupsahti tänne, onnee vielä kerran :)



Mie oon voinut ihmeen hyvin *kopkop* ja nyt osaan huolestua jo siitä. Sit pelottaa, et onkohan tuolla ketään, vai onko tää jotain hämäystä (ku en voi uskoo, et näin pian kierukan jälkeen tärppäs, vaikka onneksi Andreakin on täällä todistamassa!)..



Meidän odotuksesta taitaa tietää jo kaikki, eiköhän anoppi ole pitänyt siitä huolen :/ Paitsi lapset, kai. Yleensä ollaan muksuillekin kerrottu sydänäänien kuulemisen jälkeen.



Painosta: mulla on kyllä noussut reippaasti, esikoisesta 14kg, sitä seuraavista sitten aina +2kg eli nuorimmasta sen 20kg. Turvotus on ollut karsee riesa loppuajan. Ja nytkin on varmaan heti lähtenyt nousuun, en oo vaa'alla tohtinut käydäkään. Viime vuonna pudotin painoa 11kg ja painoin ihan sopivasti (172cm/69kg), jännästi se osaa tuleva painonnousukin harmittaa.



Nää kaks viimesintä on ollut isoja, tyttö 4730g ja poika 4446g. Pojan aikaan vasta loppuajasta muistivat koko sokerirasituksen, siinä oli keskiarvo hitusen koholla, joten loppuodotuksen otettiin sormesta sokerit aina nla käynnillä eikä niissä ollut vikaa. Mut vauvoilla on sit sokerit olleet saikulla ok.



Onnee Katjalahille karvapalleroista!



Menen pelastamaan isosiskot pikkuveljen kovakouraisesta käsittelystä, läpsii siskoja taikasauvalla.



Rv:t 8+1

Sen verta vielä niistä rutiinitutkimuksista, että niistä tosiaan voinee olla sekä haittaa että hyötyä... Aika harvinainenhan tuo minun tapaukseni on, että kohdunkaula kypsyy ilman mitään havaittavia merkkejä - onneksi - on keskolarumba sellainen tanssi ettei siihen kovin monen tahtoisi joutuvan, jos sn vain estämään pystyy tavalla tai toisella.



Minä pääsin eilen viimein tuulimunapeloistani, nimittäin sykemittarin avulla metsästin alavatsalta n. 200-sykkeen! Eli joku siellä oleilee.



Ananasmehu: Minäkin kuvittelin turvotukseni vuoksi, että painoa olisi tullut lisää ja kun vielä olen syönytkin paljon....... Ihmetys olikin suuri, kun sunnuntaina kävin vaa'alla ja painoa oli kilo vähemmän kuin ennen raskautta. Edellisessä raskaudessa paino nousi 15kg noin puoliväliin mennessä! Siihen se sitten jäikin ja loppuraskaudesta, kun iski oksentelu ja pahoinvointi niin kokonaispainonnousu oli n.12kg. (koko aikana ei terkka jostain ihme syystä painoasiaa kommentoinut, vaikka jossain vaiheessa hänelle tuskittelin sen mahdotonta kertymistä). En ole koskaan ollut sokerirasituksessa, viimeksikin vain sanottiin että kun lähtökohtana oli niin alhainen painoindeksi (18,7) eikä aiemmissa raskauksissa ole ollut sokeriongelmia niin ei tarvitse. Mitenhän tällä kertaa...



Jokohan tyttö kohta heräilee, pitää ainakin lähteä nuorimmalle etsimään muuta aamupalaa kuin pikkulegoja!



Katjalah+Papu5 rv8+5



Himpura, miksi tästä viestin lähettämisestä on tehty näin vaikeaa!!!!!!

No joo, voihan paino. Minulla on tullut joka raskaudessa ihan reippaasti painoa, tytöstä 18 kg (raskaus tosin jäin kuukauden verran vajaaksi) ja esikoisesta 25 kg (11 pv yli), lopuista jotain tuolta väliltä. Tätä viimeistä lukuunottamatta kaikki kilot on kyllä lähteneetkin, vikasta jäi joku reilu 5 kg.. ja kun siihen on vielä tullut pikkuisen lisääkin, niin lähtöpaino on nyt kyllä reippaasti enemmän kuin koskaan ennen. Voi masennus! Koitan toki skarpata, ettei tulisi sitä 25 kiloa tällä kerralla.. mutta olen maailman huonoin painonvartija :(

Minula on lisäksi nuo lapset olleet ihan reipapan kokoisia (4,9kg, 4,4kg, 3,8kg ja 4,7kg) joten sokerirasitus on kutsunut kahdella kerralla. Eipä niissä mitään ole ollut.. ja lisäksi vauvoilta on tietty seurattu koon vuoksi sokereita syntymän jälkeenkin. Vain tytöllä (eli tuo pienin :D) sokerit heitti, ja mm sen takia oli tehoseurannassa alkuun. Mutta eipä noiden vauvojen kokoon ole mitään muuta selitystä löytynyt, kuin geenit... mun isä on ollut 5,5 kiloinen syntyessään :D Minä olin pienempi, muttä äiti on tupakoitsija...



Aika hassulta kyllä tuntuu, että näin nopeasti tuon kierukan poiston jälkeen tärppäsi. Toivottavasti nyt vaan pysyy matkassa mukana! Mies on veljelleen jo asiasta kertonut (ja koska veljensä on aikamoinen hölö, tietää sen puolen sukukin varmaan jo), minä en ole asiaa vielä kenellekään kertonut. Lapsille ajattelin että kerrottaisiin, kun sydänäänet kuuluu, tai muuten on varmaa, että jouku tyyppi tuolla elelee.



Ja sitten joskus pitäisi varmaan jotain vauvakamojakin alka ahaalimaan.. meillä kun ei ole enää yhtään mitään jäljellä :D Viimeiset vaatteet meni miehen siskolle viimekesänä.



Työpaikan terveysliikuntapäivä kutsuisi tänään. Kun vaan muistaisi mihin aikaan tuo alkaa :D Mäntti keli, metsäkävelylenkkiä olisi tiedossa. Mutta eipä voi mitään.

TOsitosi myöhäsytneet äitienpäivä onnittelut teille kaikille! Ootte niin kovia raataamaan etten pysy perässä ollenkaan! :)



Onnea Andrealle plussasta, en varmaan vielä ole onnitellut!



Ja Katjalahille tietty kans karvapallerosta onnea, aivan ihania pikkuisia!! Näin kuvan tuolla toisella puolen :)



Mami: voi vitsi mää oon ihan vihreänä kateudesta! Aivan ihanan illan tytöt sulle järjesti! Mää en voisi kuvitella ikinä saavani tuollaista kohtelua...niin meillähän kaikki muut talossa ovat miehiä



Leanna: ei tuo minusta tunnnu niin isolta tuo 10kg tuossa vaiheessa...mää oon tosi onnellinen jos mulla ois ton verran vaan tuossa vaiheessa tullu...(kuten alapuolelta voit lukea) mutta ainahan sitä ite paremmin tuntee ja tietää ja joka kilohan on meille naisille jo ihan hirveetä :) mutta tosiaa sehän voi olla niin ettei sulle enää loppuraskaudessa tuu yhtään!



DolceVita: onnea uuden auton ostoon! Mää sain kans aamiaisen sänkyyn ja pari lahjaaki!



Ananasmehu: meillä ei tiedä vielä kukaan jos ei sitte esikko 15v ku mun koneella käy netissä surffailemaas ku on tää aina tässä auki ja tietty mulla on auki näitä vauvasivuja eli jos ei ihan tumpelo ole arvaamaan niin kyllä tietää jo =D ja tää on kyllä ihan välkky poika :) ei kyllä ole kehannu kysyä mitään..



ON: Pääsin sitten eilen käymään yksityisellä ultrassa. Mulla on siellä mun gynenä sellanen täti joka on ekspertti näissäkin hommissa. Vauva oli jo niin iso että siirryttiin heti kokeilun jälkeen masun päälle ultraamaan. Eli vauvan koon puolesta mennään 12+4-13+1 ja menkkojen mukaan vasta 11+5 viikolla. Mää olen laskenut tuon alkuraskauden ultran laskurin mukaan eli nyt mentäis 12+1. Tosiaan vauvalla kaikki tosi hyvin! Pää-perämitta oli jo melkein 6cm, kuvissa näkyi hyvin aivojen ja sydämen lohkot, virtsarakko, selkäranka ja nenuki. Niskapoimua oli alta 1mm.

Mutta sieltä masustahan löytyi sitten hematooma aika iso sellainen joka kuulemma tulee vuotamaan vielä viikkoja sillä noin puolet siitä oli "läpinäkyvää" eli jo vuotanu pois. Hematooma on ihan kohdunsuun reunalla ja istukka onneksi toisella puolen kohtua ja aika ylhäällä joten muuten siitä ei pikkuiselle haittaa ole. Nyt hätä onki sellanen että mun masu on tosi arka kosketukseen ja kävelessäkin kipua tuntuu eli kun sieltä kohdusta jotaki vuotaa niin tulehusriski on koko ajan päällä. :( Eli nyt oon yrittäny kuumeisesti soitella neuvolaan jotta pääsis noihin kokeisiin tulehuksien varalta..Keskenmenon riski on päällä niin kauan ku vuotaa ja jos tuo nyt pääsee tulehuksen päälle tekemään niin aika huonosti siinä voi sitte käydä ;(

Syksyllä saa kuulemma varautua sairaslomiin ku helposti aiheuttaa ennenaikasen syntymän ja ku meilläki on yks keskonen taustalla niin se kuulemma vielä lisää riskiä...Eli en pääse vieläkään nauttimaan tästä raskaudesta, täytyy yrittää päivä kerrallaan jospa tuo hematooma ottais ja vuotais äkkiä pois..huoh



Sokerirasitukseen meen 1.6. joka raskaudessa siinä oon käyny kertaakaan kärähtämättä. Meen jo noin aikasin ku meillä suvussa on ykköstä, kakkosta ja rd:stä ja isäki on jo ruvennu verensokereita päivittäin mittailemaan ku ne heittelee kovasti. Mutta en oikein usko että käry käy vaikka hmmm. tuota painoa on nyt sen verran ku tuon kuopuksen jäliltä laitokselta tulin! Ekasta mulla tuli melkein 30kg, tokasta 12kg (tää on se keskosraskaus ja nuo kaikki oli turvotusta ja painoinki alle alotuksen vauvan syntymän jälkeen), kolmannesta tuli 20kg eli tasan joka viikkon tuli 500g!! Juu ja niin imetin tuota kuopusta 1v9kk ja yhtään ainutta kiloa en saanu sillon pois vaikka tarkalla ruokavaliolla olin noitten pojan allergioiden takia. Mun kroppa on kuulemma (ilokseni voin ilmoittaa) sellanen että se hormonien takia pitää kiinni saamistaan kiloista... :/ ärr...sitte ku taustalla on vielä pco niin helppoa ei ole kiloista päästä sittenkään eroon...no mutta riittää mun kiloista löpiseminen...siitä riittäis juttua ku kilojaki riittää vaikka teille muille jakaa!

Lapsoset ovat olleet kooltaan 4kg (40+4), 1,7kg (32+0) ja 3,6kg (38+6)



Nyt syömään ettei tuu paha olo!



nani rv 12+1

En ole päässyt kirjautumaan ja jos päässytkin,niin en saa viestiä lähetetty,pyytää varmennetta?????Ja vaikka mitä siihen rustaan ,herjaa...

En siis pääse edes päivittämään.



Onnea Andrea!

Katsotaas saanko päivitettyä....

Ihan mielettömän ihana ilma:) kesä tulee!! Me ollaan nyt tuon pienen kanssa käyty tämä viikko tutustumassa pph:lla ja leikittty puistossa yhdessä. Tänään jätin sinne puistoon tunniksi yksin hoitotädin ja lasten kanssa ja hain sitten iloisen ja reippaan tyttöni pois:D Hyvin oli mennyt. Heti kun lähdin oli kysynyt "mihin äiti meni" mutta ei siitä ollut tehnyt numeroa kuitenkaan. Tosi luottavainen ja hyvä fiilis, pph on aivan ihana ihminen:) Uskon että tyttö viihtyy loistavasti siellä. Ensi ma sitte alkaa, uskomatonta on se, että saa peräti 5h päivässä olla vaan, tai tehdä rauhassa asioita!! Meinaankin koiran lenkittää joka päivä kunnon pitkällä lenkillä, pesen ikkunat, kevät siivousta, nukun, olen koneella, syön, katon leffoja:)) IHANAA! Ja meille tosi hienoa varsinkin siksi, kun ei ole mummeja eikä kummeja jotka joskus ottaisi lapsen että saisi vapaata!



Vauveleitten koosta olette höpöttäneet, myös mulla on isohkoja lapsosia, Kaikki tyttöjä siis ja syntyneet 42+0 4 kiloa, 41+3 4,4 kiloa, 40+5 3,9 kiloa ja 40+4 4,2 kiloa. Sokereita on kanssa testattu eikä mitään ole ollu. Itse olen vaan 158 pitkä ja painoa 50, niin aina on kovasti kätilöt ihmetelly että mitähän se luoja miettii kun tämän kokoisesta tulee tuon kokoisia:D



Oma napa: Edelleen vointi on loistava:) Ei muuta oiretta kuin väsähtäminen, lievä tissikipu, ja suunnaton herkkyys kaikelle...



mami ja papu 7+6

Yövuoroa pukkaa pahasti. Vielä olisi yksi yö valvottavana, ja lauantaina (tunnin unien jälkeen siis) pitäisi lähteä kahden nuoremman kanssa Särkänniemeen. Tuo on seurakunnan retki, ja ehdin ilmoittamaan nuo retkelle ennen kuin tulin ajatelleeksi että retken muuttunut päivämäärä ehkä aiheuttaa sen että olen töissä. Kuopus ei pääse reissuun mukaan ilman aikuista, ja mies ei tuonne pääse lähtemään. No kai sitä yhden päivän jaksaa nukkumattakin... onneksi ei tarvitse tulla valvomaan enää samana päivänä :D

Alkuraskauden turvotus on nyt sitten saapunut tänne. Ihan kiva, 3 viikkoa olisi vielä pakko mahtua omiin työhousuihin.. aika tiukkaa voi tehdä. Meillä sijaisvaatteet poikkeaa vakiporukan vaatteista sen verran, etten oikein niitä voi lainata. Osa porukasta käyttää kertakäyttöpukuja, mutta kaikki tietää että mä inhoan niitä, joten vaihto voisi hiukan herättää huomiota. Joten pakko yrittää mahtua näihin omiin vanhoihin. Kauheasti kasvunvaraa tuossa vyötärössä ei ole ollut ikinä, eikä tämä materiaali jousta..

Vähän olen koittanut alkaa katselemaan käytettyjä ä- vaatteita jo sillä silmällä. Minullahan ei ole yhtään mitään enää säästössä eikä tallessa. Ja mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, saan siirtyä löysempään vaatekertaan jo ihan pian.



Että näillä mietteillä mennään tällä kerralla :)

Onpas ollut niin huisketta, ettei ole paljoo kerennyt koneella istuskelemaan. Kun kotoa tosiaankin 4 jalkapalloilijaa, ei tavitse iltaisin miettiä mitä puuhais. Kaikilla on n.4-5 peliä ja harkkaa viikossa, kuopuksella onneksi vain yksi. Ilmottauduin itsekin mukaan sellaiseen kevään sarjapeleihin ja kyllä nyt tässä vaiheessa raskautta pelit on sujunut hyvin, tietenkin törmäyksiä yms. on vältettävä...

Mullakin tuo maha alkaa pömpöttämään kummasti ja tissit on kasvanut kaksinkertaiseksi. Kyl on uhkee olo...

Meillä on ollut miehen kanssa hyvin ristiriitainen olo tästä raskaudesta, ikää kun meillä on jo 41 ja 45. Alussa tämä tuli miehelle shokkina, yritetään hiljalleen totutella ajatukseen.. Omakin mieli seilaa edestakas. Mulla se vaikuttaa työkuvioihin merkittävästi, mun työtä ei voi tehdä lainkaan raskaana. Olenkin just puoli vuotta pois työstäni, tarkoitus olisi mennä lokakuussa takasin, mutta... jääpäs väliin.

Nyt siis harjotan toista ammattiani tällä välin, ja se käy kotoa käsin..

Olo on kyllä ollut erinomainen, yleensä olen raskaana ollessani elämäni kunnossa, ainoastaan jos maha on tyhjä tulee hieman huonohko olo. Osanottoni teille, jotka halailette pönttöä tuon tuosta..

Onkos teillä salaisia sukupuolihaaveita??

Itse ottaisin vaihteeksi tytön, jos valita saisin. Ollaan aina leikitelty ajatuksella viidennestä, joka on tyttö ja hänelle on nimikin ollut olemassa jo vuosia!



Ulkona on iiihana ilma, kesä tulee vihdoinkin, joten naattikkee arvon naiset ja laitelkaas kuulumisia, meillä suurperheellisillä kun on tyota luppoaikaa notkua koneella!!!



DolceVita rv7+1

Kyllä, kesä tosiaan tulee, ainakin ensi viikon alkuun on luvattu lämmintä. Mulle kyllä sopisi viileät ilmat paremmin, oon tosi vetämätön kun tulee kuuma:( Mitään ei jaksais tehdä... mutta se on kyllä kiva kun ei tartte pukea paljon päälle:)



Sukupuolihaaveista: Mä olen aina "salaa" toivonut tyttöä. En tiedä miksi... viime yönä näin unta että saatiin oikein söpö poika, joka painoi 3650g, kyllä sekin sopisi:D



Nyt aletaan lähtee puistoon!



mami jonka viikot paukkuu, tasan 8:)))))

Tämän yön jos vielä päivystäisi. Ja sitten vaikenen muutamaksi päiväksi. Mun kotikonetta vaivaa ilmeisesti virustartunta, joten sillä ei pääse tekemään mitään. Mies sitä koittaa selvittää, kun vaan ehtii. Joten olen työkoneen varassa toistaiseksi :)

Sukupuolitoiveeseen kommentoisin sen verran, että kyllä mulla oli haave tytöstä tätä raskautta suunnitellessa. Meillä on 3 poikaa ja 1 tyttö, että ihan senkin vuoksi. Tuo ainokainen tyttö on jo 11, ja vaikka hän prinsessa luonteeltaan onkin, ei tuon ikäiselle oikein tahdo löytyä enää mekkoa eikä röyhelöä. Ja kyllä tuossa tekovaiheessakin koitin hommailut ajoittaa niin, ettei ihan oviksee nmenisi, mutta luonto näköjään teki temput; mä olin ovisajan töissä, e iole mitään mahdollisuutta että ennen hommailut olisi ajoittuneet oikein. Todennäköisesti ovin on ollut myöhään, kun tulos on nyt tämä, joten hups vaan :D Ja kun se eka r- testi silloin maanantaina näytti negaa.. ja vasta perjantaina muuttui plussaksi, niin sekin puhuu myöhäisen oviksen puolesta. Ihan oiken mulle, kun koitan luontoa säädellä :D

Oikeasti kumpikin nyytti kelpaa, mutta salainen toive olisi ollut tyttö.

Täällä neljättä odottava äiti -78 Espoosta, la 21.10.10. Isommat lapset -99, -01, -04. Mietin että lasketaanko meidät jo suurperheelllisiksi kun neljäs tulossa..? Itse määrittelisin ehkä juu, kun ei enää normi autoonkaan mahdu..

Nani76: Hauska kuulla, että teille tärppäsi: ONNEA!! Vauvakuume palstalla oltiin samaa aikaa :-)

MiniUnikko ja Omppu 17+2

Tervehdys, ja ihana huomata, että tuo puolihuolimattomasti heittämäni nimi on nyt tämän ryhmän nimenä, sopii loistavasti ;)



Onnittelut vaan minultakin kaikille, uudemmillekin Andrealle ja Miniunikolle, jonka kyllä ehdottomasti luokittelen ainakin minä täysin jo suurperheelliseksi. Katjalah:lle suurhymyt kasvaneesta perheestä, kyllä ne koiravauvat samalla lailla paikkansa perheessä ottaa kuin ihmisetkin. Itse en ole kovin eläinihminen, vaikka niistä noin muuten pidänkin. Meillä mies ja esikoinen kovasti haluaisivat koiraa ja kissaa, kun nyt asutaan oikein maalla ja metsästys molemmilla harrasteena. Minä en ole vaan periksi antanut, kai ne liian aikaiset luopumiset aikanaan omista lemmikeistä jättivät jonkinlaisen "trauman" ja jotenkin tuntuu, että tässä jatkuvassa kaaoksessa koiran- ja kissankarvat olis ihan liikaa.



Tuota nanin juttua luin ihan sydän tykyttäen. Kyllä se nyt kaikkea "kurjuutta" teettää sinulle. Itse muistan vieläkin tosi elävästi kakkoselta kun aloin viikolla 9+ vuotamaan ja sitä sitten jatkui aina 16+ viikoille asti. Keskeytynyttä kaksosraskautta tuolloin epäilivät, ja pikkasen oli kypsää, koska jouduin totaalisen liikkumiskieltoon. Luonnollisesti mies ulkomailla komennuksella koko tuon ajan. Palkintona kuitenkin tuo ihana erikoispoikani, joten päivääkään en pois silti vaihtaisi! Mä pidän niin peukkuja nyt, ettei mitään tulehdusta tosiaankaan pääsis tulemaan, viikot kuitenkin jo tosi lupaavat :)



DolceVitalle kateusirvistys uudesta menopelistä :) Meillä kaksi henkilöautoa, enemmän tai vähemmän räppänöitä molemmat, eikä tila-autoa näköpiirissäkään. Tosin liikutaan kyllä niin harvoin koko perhe yhdessä, että eipä tuota ole osannut kaivatakaan.



Sokereista ja painoista oli jutusteltu ja minä ainakin olen oikea sokerirasitusmannekiini! Kaikista se sama ak... nainen on laittanu vähintään kahdesti ja mitään niissä ei ole ollut. Nyt viimesimmältä juhli kun heikkopäinen, kun joku arvo hänen mielestään ylitti rajan, ja sitten käytiinkin kova taistelu asiasta, minä kun oikein sairaalasta varmistin, että kyseinen arvo tosiaan olisikin ylittynyt, jos olisi otettu suonesta, mutta koska otettiin sormen päästä, ei ollut likikään rajaa. Mä niin inhoan neuloja ja varsinkin tuo sormien tökkiminen on ihan vihoviimestä hommaa! Sain sit onneks lääkäriltä armahduksen, eikä tarvinnu seurata ku pari päivää ite mittarilla, ja koska arvot normaalit, se siitä. Kyllähän se kieltämättä vähän hirvittää, kun meilläkin suvussa diabetesta ja minä olen täälläkin mittoineni ihan eri sarjassa kuin muut, pituutta annettu vaan 165cm, mutta painolukema huitelee tälläkin hetkellä 100+ -lukemilla...



Raskauksissa painonnousut on olleet +27 (sillon aloituspaino oli sentään maltillisesti alle 70), +16, +14 ja +7, mutta esim. tuota nuorinta kun aloin odottamaan painoin yli sata kiloa. Minulla masennuslääkitys teki näppärästi kahdessa kuukaudessa +19 kiloa ja eipä sitä kerennyt sit kauheesti ruveta pudottelemaankaan, kun aloin sitten neitiä odottamaan. Minulla on kaikki odotusajat olleet aika hankalia tuonne puolen välin paremmalle puolelle asti, on ollu tulehduksia, vuotoja ym kremppoja, joten kaikki pyöräilyt, uinnit sun muut on saanut unohtaa ihan heti. Imettänyt olen aika pitkään, mutta toisin kuin useimmilla, minulla paino vaan nousee imetysaikana! Lapset ovat kuitenkin olleet ihan inhimillisen kokoisia kaikki: 2860g (38+4), 3440g (40+0), 3680g (40+3) ja 3990g (39+6), ja viimeisin siis pt ja kaikista synnytyksistä helpoin :) Nyt oli tarkoitus ruveta laittamaan itseä kuntoon, zumbaamaan ja syömään oikein, mutta toisin siinä sitten kävi...

Niin, jatkanpa nyt tämän juttuni jonkinlaiseen loppuun tällä erää :) Keskiviikkona (12.5) oli minulla uusintaultra-aika, mikäli siis en päätyisi keskeyttämään hieman "kummallisesti" alkanutta raskautta (mahdollisesti tietämättömille tiedoksi, että olin ottanut jälkiehkäisytabletin ikään kuin varmuudeksi, joka ei siis ilmeisestikään oikein toiminut, joten raskaus tuli TÄYSIN yllätyksenä ja kun kävin noin kolme viikkoa sitten lääkärissä, ei ultrassa näkynyt muuta kuin kohdun sisäpuolella "jotain",ei siis sykettä tmv) Olotilahan tässä välillä on ollut aivan kamala! Koskaan aiemmin en ole voinut näin huonosti, ja todennäköisesti äärimmäinen oksennuskammoni on tehnyt sen, etten todella ole oksentanut kuin kerran, mutta kuvotus on ihan 24/7 läsnä. Mitään vuotoja, kipuja tm ei ole ollut, mikä myös hyvin epätyypillistä minulle. Menin siis lääkäriin melko sekavin miettein. Toisaalta oli olo, että tuskin siellä mitään on, mutta oireet tietysti vähän vastaan tätä ajatusta. Sen verran miehen kanssa kuitenkin puhuttiin, että tuo käynti mennään ja sitten mietitään jatkoa, jos tarvetta on.



No siellähän sitä sitten. Viikkoja vastaava kaveri heiluskeli onkalossaan, joka toisaalta oli yhdelle melkoisen suuri. Jonkinlaista väliseinää lääkäri oli erottavinaan ja jonkinlaista "häilyntää" alaoikealla, mutta toista kaveria ei onneksi näkynyt! Sanoi, että varmistavat sitten siinä np-ultrassa, ettei taas ole käynyt samalla lailla kuin tuon kakkosen kohdalla. Meillä on siis joka polvessa kaksoset, minulla kaksosveljetkin, joten ihan tavatonta se ei kyllä olisi, mutta tähän saumaan minusta ei taatusti kyllä siihen olisi ollut. Tietysti sitä miettii, että jos nyt pamahtaisi joku liikkumiskielto, niin se olis käytännössä ihan mahdoton toteuttaa, koska täällä on toisen pakko olla töissä, ja tuo nuorimmainen tarvitsee niin paljon vielä hoitamista, ikää kun on vasta reilut 8 kk.



Niin meidän perheeseen on numero 5 siis saapumassa, arvioitu laskeutumisaika on 12.12. joten jos ei ihmeitä tapahdu, niin tämä kaveri joutuu jakamaan syntymäkuukauden sisarensa kanssa, kaikilla muilla on "oma". Nuorimmainen on sitten vajaat 1v4kk, ja pakko sanoa, että pelottaa, mutta jos luonto nyt näin on päättänyt, emme ala kuitenkaan sitä vastaan taistelemaan. Kesän "oma" reissu peruttu ja zumbavideo siirretty tulevaisuuden arkistoon, näillä siis mennään. Saunasiideristäni en suostu kuitenkaan luopumaan, että ruoskintaa siitä voinee siis antaa. Tavoistani poiketen olen myös menossa niihin seuloihin, koska nyt en halua ihan soitellen sotaan lähteä, keskusteltu on myös, että tämä on kyllä sitten tässä. Minä todennäköisesti tulen menemään sitten sterilisaatioon, koska hormonaalisia ehkäisyjä en mieliala"häiriöideni" vuoksi ota ja selkeästi muut ei "pidä". Mutta sitä mietintää voi sitten vielä jatkaa :)



Täällä siis äiti tänä vuonna 34v ja isä 37v, pojat 05/99, 03/02 ja tytöt 12/04 ja 08/09. L.A jo aiemmin mainittu 12.12. ja synnytyspaikkana ekaa kertaa KYS. Olen äippälomalla vielä ja jatkan siitä hoitovapaan kautta mahdollisesti ä-vapaalle, työpaikka jäi muutossa keskiseen Suomeen. Isäntä yrittäjänä ja hänen juurillaan asustellaan :) Mitähän vielä? Kaipa sitä tässäkin tätä stooria taas ihan kiitettävästi. Pysytään siis "kulmilla" naiset ;)



terkuin Omppu, pesue ja rv 9+6 "Yllis", jonka sukupuoli muuten todellakin selvitetään, jos sinne asti päästään kunnialla :D

On nämä kesäaamut mielettömiä! Istua ulkona ja hörppiä aamukahvia portailla. Pitää imeä itseensä paljon tätä, niin jaksaa taasen pitkän talven..

Miniunikko tervetuloa joukkoon, kyllähän se neljäs lapsi tuntus yleensä olevan se suurperheellisen tunnus! Kolmilapsisia perheitä pidetään vielä normaaleina, mutta kaikki mikä menee sen yli ovat jo kaukana normaalista tai uskovaisia...

Maalaisomena, oli kiva kuulla päivitetyt uutiset, onpas aikamoinen sisupussi sulla kyydissä!

Me ollaan tänään lähdössä tänään iltapäivällä perheen kanssa ruotsin risteilylle vähän kesävaate ostoksille. Lapset on ihan innoissaan!!!

Mulla on viikkoja 7+3, ja maha tuntuu jo kauheen isolta. Kuinka on mahollista kun sikiö on n. 1,3cm pitkä ja housut ei meinaa enää mahtua... tätä ei voi enää tarkempi silmäisiltä enää kauaa salata.

Me ollaan käyty tätä yllätysraskautta läpi väliin ikävissäkin merkeissä, ja on jopa mietitty raskaudenkeskeytystä. En tiedä pystyisinkö asian kanssa koskaan elämään. Meillä tuo ikä on suuri tekijä, mikä pistääkin tämän raskauden ihan uuteen vaakakuppiin. Meillä on vielä miehen kanssa asia lopullisesti keskustelematta, ensi viikolla meidän on tehtävä lopulliset ratkaisut. Tämä on ollut tosi vaikeeta. Vauvan tekoon tarvitaa kaksi "kyllää", mutta yksi "ei" riittää.

Olen porskuttanut päivä kerrallaan ja toivon, että tämä lapsi saisi syntyä, mutta minun kohdalla sillä on myös hintansa. Aloitin uuden ammatin kaksi vuotta sitten, josta todella pidän, mutta sitä ei tosiaankaan voi harjoittaa raskaana ollessaan, ja lapsen ollessa pieni, ei myöskään paras mahdollinen. Toisin sanoen joutuisin ehkä taas miettimään työkuviot uusiks. Talouskin pelottaa, välillä ei meinaa nytkään revetä näiden laskupinojen alta...

Mutta en ole kertonut tästä raskaudesta kellekkään, enkä ole voinut pohtia näitä asioita, siksi tuntuu niin hyvältä saada purkaa niitä täällä nikin turvin. Rakastamme molemmat lapsia yli kaiken, meillä on mahtavat lapset. Ikä vain tulee vastaan ja välillä ajatus tunttuu ihanalta ja huonona hetkenä alkaa maailma kaatumaan päälle, miettii jaksaisko taas valvoa pari vuotta, ja alottaa kaikki aalusta tällä kertaa päälle nelikymppisenä??

Mutta olipas omanapaista vuodatusta, mutta olen itkenyt ja nauranut asian kanssa ja vieläkin niin hukassa!



Nauttikaa kesäpäivästä, me lähetään vähän risteilemään ja katsotaan kuinka meidän käy..

DolceVita rv7+3