Kannattaako kertoa "virikehoidon" syy hoitajalle?

Lapset voivat todellakin oireilla monella tavalla ja pystyy auttamaan paremmin, jos tietää tilanteen.

Syksyllä lapset jatkaa minimipäivillä, kun vauva syntyy. Hoitajat kyllä jo valmiiksikin tietävät, että näillä isommilla on uniongelmia, joiden kanssa olen takunnut jo kauan. Eikä minusta ole mitenkään kamalaa, että hoitajat ovat huolissaan esim. minun jaksamisesta. Onhan se kiva, että edes joku yrittää ymmärtää ja tukea. Eli ei siis mitenkään negatiivisesti ole suhtauduttu. Paremminkin sain just uutta vinkkiä viedä tätä ongelmaa neuvolapsykologille (kaikki muut tahot onkin jo läpikäyty ja testit tehty) ja aika on ensi kuussa :)



Eli siis totta hemmetissä tarvin sen pari lepopäivää, jos kolme lasta huutaa kaikki yöt. Ja onneksi tämä ymmärretään.

henkisestä en.



Minä olin onnettomuudessa pari vuotta sitten ja se näkyi lapsissakin, se huoli.



Päivähoito osasi suhtautua asiaan paremmin, kun tiesivät tilanteen.

kyllä kannattaa kertoa. Hoitajien on hyvä tietää mahd. paljon lapsen elämästä jotta pystyy tukemaan perheen tapoja yms. tietysti ikävä kyllä joukkoon mahtuu muutamia jotka luulevat että on oikein juoruilla perheiden asioista, mutta sehän on sitten jo rikos.

Hoitajien on hyvä tietää oireilun syy. Lapsethan saattavat myös puhua kaikenlaista ja tarvitsevat erityisen paljon aikuisten tukea vaikeassa tilanteessa.

Koska lapsesi tarvitsevat hoitopaikkaa sinun ollessasi sairaalassa.

siis ei tarvitse kertoa minulle mutta sairaudesta riippuen kertoisin kuitenkin päivähoidossa asiasta, ainakin sen että sairastaa ja on hoidoissa sillä luultavimmin lapset puhuvat kuitenkin tästä ja näin osaavat vastata.



Ihmisten käytös muuttuu... kyllä... ainakin aluksi sillä heidän pitää käsitellä sairauttasi itsensä kautta ja sitä kautta suhtautumistaan siihen, aivan kuin sairastunut itsekkin tekee. Toivottavasti ympäristösi oppii kuitenkin hyväksymään omat tunteensa ja sitäkautta taas käyttäytymään "normaalisti"



Voimia sinulle paranemiseen ja uskon että lapsille tekee hyvää avoimuus

Tottakai kerrot hoitajille tilanteesta.

On lapsen edun mukaista, että he tietävät tilanteesta. Lapsihan saattaa oireilla hoidossa sekä sinusta eroa että sairauden ja hoidon tuomaa ahdistusta ja epävarmuutta muutenkin.

On turha kuvitella, etteivät lapset aavista tai tiedä todellisuutta. He saattavat olla hyvinkin huolissaan vanhemman hyvinvoinnista eivätkä osaa käsitellä tunteita oikein kun häntä hoitavat aikuiset eivät tiedä asioiden todellista syytä.

Siitä ei kyllä taida ap:llä olla kyse, muista kyllä kertoisin.

Minusta olisi hyvä jos kertoisit.

Lapset hyvin herkästi reagoivat muutoksiin ja erityistilanteisiin, ja mielestäni olisi erittäi tärkeää, että hoitaja tietäisi tilanteen.

Minä en näkisi lasten oikeastaan edes olevan ns.virikehoidossa, vaan onhan hoidolle ihan oikea syy.



Lapset myös usein puhuvat esim. hoitajalle kodin tilanteesta, ja hoitajan on vaikea tukea, ja jutella lapsen kanssa, jos ei tiedä mikä on tilanne kotona.



Varsinkin jos kyse on jostain todella vakavasta sairaudesta, ja hoidot on rankkoja. Äiti voi hyvinkin olla hyvin kipeä, väsynyt ja joutua olemaan pitkiä aikoja erossa lapsista. Lapset voi olla levottomia, rauhattomia tms. "oireilla", jota ei vanhemmat välttämättä edes huomaa, tai osaa ajatella.

Itse kokisin tärkeäksi, että tiedän tilanteen. Ei toki tarvitse tarkkaan kertoa kaikkea, mutta pääpiirteittäin kuitenkin.



Lapset tosiaan voi yllättävän paljon puhua ns.viraille, mutta kuitenkin turvalliseksi kokemilleen aikuisille mieltään painavista asioista.

Jos lapsi tietää, että esim. äiti on sairas, se voi hyvin paljonkin pyöriä lapsen mielessä, ja lapsi voi siitä puhua.



Ennemmin ymmärrän kyllä sen, että muille tutuille ei haluta kertoa, hoitaja ei kuitenkaan sinun kanssasi ole tekemisissa siinä määrin kuin kaverit, mutta lapsen kanssa ollaan suhteessa paljon, joskus tuntuu, että vanhemmat ei välttämättä hoksaa miten suuri osa lapsen päivästä hoidossa kuluu, ja hoitajan vastuu kasvatuksesta, lapsen tukemisesta jne. on iso, siksi pitäisi erikoistilanteista aina hoitajalle jossain määrin kertoa!



Esimerkkinä voisin sanoa, että itse olen ihmetellyt pienen hoitolapsen levottomuutta, itkuisuutta ja kovaa ikävöintiä, ja olisin osannut ihan eritavalla lohduttaa ja suhtautua lapseen, jos olisin tiennyt, että äiti on lähtenyt useamman päivän matkalle, ja lapsi on isänsä kanssa. Vaikka isä on vanhempi siinä missä äitikin, on pienelle lapselle kuitenkin se äiti niin tärkeä, että poissa ololla voi olla hyvin isoja vaikutuksia lapsen käytökseen.

ja ei lapsesi virikehoidossa ole, kyllä he ihan hoitopaikkaa tarvitsevatkin.



Tsemppiä