Lue keskustelun säännöt.
Miksi ylipainoiset lapset tuntuvat minusta niin vastenmielisiltä ja ärsyttäviltä?
28.04.2010 |
Olenko ainoa joka tuntee niin? Yritän tietenkin kaikkeni, jotta suhtautuisin kaikkiin lapsiin tasapuolisesti enkä näyttäisi tuota tunnettani, mutta en tiedä onnistunko siinä. Minua ärsyttää lisäksi äitien selittelyt, kun antavat lastensa mässäillä liikaa. Selityksiä löytyy joka lähtöön.
Kommentit (78)
Tietenkin on hyvä, että kaikki lapset oppisivat suvaitsevaksi, en sitä aja takaa nyt ollenkaan. Ajattelen lähinnä vaan sitä, että jos tilanne tuntuu ylivoimaisen raskaalta kiusatulle ja kiusatun perheelle, niin herkkujen rajoittaminen ja ruoka-ajoista kuten annoskoosta kiinni pitäminen lienee helpoin apu tilanteesta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi meidän perheessämme yksi lapsista on pullea ja kaksi muuta lähes anorektisen hoikkia? Samaa ruokaa syövät, ja meillä ei todellakaan syödä mäkkärissä joka päivä tai viikko...
annoskoot?
Meillä normaalipainon ylärajalla kieppuva pikkumies, joka ei ole tuhti eikä edes isoluinen, vaan ns. pallomaha :D. Lyhyt ja sopusuhtainen kaikkialta muualta mutta se maha...vain aamulla näyttää "normaalilta", lieneekö ruoansulatusjuttuja?
No kuitenkin. Huomasin että tuputan hänelle ruokaa ja toistin huomaamattani salakavalaa kuviota ruoalla palkitsemisesta ja jälkkäreistä jne. Poika rupesikin lihomaan ja kun tähän lisää tuhdit päivällisemme, kaikki tietävät lopputuloksen...:/ Siinä vaiheessa kun oman vaatekoon housut alkoivat puristaa mahasta, tämä äiti heräsi. Aloin keventämään päivällisiä ja jos vaadin jotain syömään, niin ne kasvikset lautaselta (+kaikkea pitää maistaa). Jälkkärit viikonlopulle ja silloinkin usein puolitin vielä ajatellun annoksen. Aamupalalle kunnon ruisleipää ja päälle vain yksi siivu sitä juustoa, ei kolmea. Maito mukillinen per ateria, loput vettä. Kas vain; kummasti alkoi normalisoitua pojan paino ja nyt näyttää taas itseltään :). Mutta koko ajan pitää vahtia ettei tuo tehopakkaus lipsahda siihen "onko meillä tänäänkin jälkkäriä"-mankumiseen...jonka äitinsä opetti.
Matti Salo
Mikael Knip
TAYS lastenklinikka
Lihavuuden syyt
Tavallinen lihavuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että yksilö syö enemmän kuin kuluttaa.
Joissakin tapauksissa syynä on hormonitoiminnan häiriö tai muu sairaus.
Tavallisen lihavuuden kehittymisessä perintötekijöiden osuus näyttää kiistattomalta; lihavan lapsen vanhemmista usein toinen tai molemmat ovat lihavia. Kaksos-tutkimusten mukaan perityvyys on yhtä voimakasta isän ja äidin puolelta. Kaksostutkimukset ovat myös osoittaneet geneettisten ja ympäristötekijöiden välillä olevan merkittävää yhteisvaikutusta; toiset ovat alttiimpia ympäristötekijöiden vaikutukselle kuin toiset. Todennäköistä on, että lihavuuden syntyyn merkittävästi vaikuttavia geenejä on useita. Geneettisen peritymisen ohella lapset perivät vanhemmiltaan ruokailu- ja liikuntatottumuksia mallioppisen kautta.
..osa lapsista on pulleita nuorina ja siihen ei välttämättä vaikuta mikään syönti.
Muistan ala-aste aikoina kun luokallamme oli eräs pullea poika, joka söi normaalisti, liikkui normaalisti. Vasta kun hänellä murrosikä alkoi ja menimme ylä-asteelle niin en ollut tunnistaa koko poikaa enää. Oli venynyt pituutta kauheasti ja todella hoikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä ap:n kanssa. En ymmärrä, miksen saisi tuntea näin. Kyllähän osa ihmisistä tuntee mustaihoisia tai mustalaisiakin kohtaan vastenmielisyyttä,miksei siis lihavia inisijä-lapsia kohtaan?
Kukin meistä varmasti tuntee vastenmielisyyttä edes jotain kohtaan. Miksei voi myöntää tätä tunnettaan ja ehkä myös yrittää toimia päinvastoin. Tunnistamalla oman tunteensa voi myös peilata sitä itsensä kanssa. Miksi tunnen näin ja mistä se johtuu.
Mielestäni asiasta tulee sairasta tai outoa sitten, jos minä esimerkiksi sanoisin tämän näille lihaville lapsille tai opettaisin omat lapseni kiusaamaan heitä. Niin kauan kuin pidän mölyt mahassani ja käyttäydyn lihavia kohtaan korrektisti niin mielestäni asia on ok.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa. En ymmärrä, miksen saisi tuntea näin. Kyllähän osa ihmisistä tuntee mustaihoisia tai mustalaisiakin kohtaan vastenmielisyyttä,miksei siis lihavia inisijä-lapsia kohtaan?
Kukin meistä varmasti tuntee vastenmielisyyttä edes jotain kohtaan. Miksei voi myöntää tätä tunnettaan ja ehkä myös yrittää toimia päinvastoin. Tunnistamalla oman tunteensa voi myös peilata sitä itsensä kanssa. Miksi tunnen näin ja mistä se johtuu.
Mielestäni asiasta tulee sairasta tai outoa sitten, jos minä esimerkiksi sanoisin tämän näille lihaville lapsille tai opettaisin omat lapseni kiusaamaan heitä. Niin kauan kuin pidän mölyt mahassani ja käyttäydyn lihavia kohtaan korrektisti niin mielestäni asia on ok.
sun omat lapset ja ne lapset joita kohtaan tunnet vastenmielisyyttä.
Saathan sä tunteesi tunnustaa ja tunteakin mitä haluat, mutta älä uskottele itsellesi (saati muille) ettei muut huomaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka haluaa loukata tai satuttaa lihavaa lasta. Hänen sisimmissä elää jokin sairas käyttäytymisen muoto. Emme tiedä mistä hän on sen itseensä imuroinut (kenties vanhemmiltaan) tai mieheltään. Järkevä ihminen kykenee sammuttamaan tälläiset järjettömät tunnetilat esim vihan toista kohtaan, jos sille ei ole mitään järjellistä syytä. On kuitenkin ihmisiä jotka eivät kykene korjaamaan ajatteluaan vaan syyllistyvät rasistisiin murhiin, pahoinpitelyihin tahtomattaan. Heidän aivotoiminnoissa on vikaa, he ovat mieleltään sairaita vaarallisia yksilöitä. Susia lampaiden vaatteissa.
tai sitten et vain halunnut ymmärtää. Ap ei missään nimessä halua kenellekään mitään pahaa.
Ei vaan, ikävää, että ajattelet noin ap. Fakta kuitenkin on, että suurimmassa osassa tapauksista lapsen ylipaino on vanhempien syytä. *varautuu kiviä läpäisemättömällä sateenvarjolla*
siksi mua niin ärsyttääkin niiden vanhempien selitykset siitä että meidän paksu-petteri on vain roteva tai hänellä on painavat luut.
miksi meidän perheessämme yksi lapsista on pullea ja kaksi muuta lähes anorektisen hoikkia? Samaa ruokaa syövät, ja meillä ei todellakaan syödä mäkkärissä joka päivä tai viikko...
mutta fakta on, että se lihava syö perheessä eniten. syö aina herkkuja kun niitä on tarjolla, ottaa ruokaa lisää ja lisäksi syö salaa kaapeista. Samaa ruokaa tietenkin kaikille on tarjolla, mutta yksi syö liikaa. Hän myös liikkuu vähiten. Pienistä puroista se kaikki koostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en silloin kärsinyt siitä..mutta nykyään katselen kuviani inhoten.Sain joka päivä syödä karkkia,ruokana oli lähinnä ranskanpotut+kalapuikot tai valmiit lihapullat..äiti ei jaksanu tehdä kunnon ruokaa,ei ollu salaattia
En IKINÄ sano mielipidettäni ääneen, tämä on ainoa paikka, jossa voin puhua asiasta.
Minulla on muutama tosi lihava kaverikin, joille en koskaan, ikimaailmassa mainitsisi asiasta. Käymme ihan normaalisti esim. vaateostoksilla yhdessä, enkä katsele heidän vartaloitaan salaa pukukopissa oksu kurkussa tai mitään.
Mutta... Minusta lihavat koiratkin ovat jotenkin ällöjä, niin hitaita ja löllöjä, yök. Lihava lapsi on myös kamalannäköinen ilmestys, puhkuu ja puhisee, kun ei pääse juoksemaan yhtä kovaa kuin kaverinsa. Säälittää lähinnä sellainen.
En ikinä päästä itseäni lihomaan yli bmi 21-22, mikäli vaan pysyn terveenä. Sporttiset ja normaalipainoiset ihmiset ovat mielestäni kauniita katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä normaalipainon ylärajalla kieppuva pikkumies, joka ei ole tuhti eikä edes isoluinen, vaan ns. pallomaha :D. Lyhyt ja sopusuhtainen kaikkialta muualta mutta se maha...vain aamulla näyttää "normaalilta", lieneekö ruoansulatusjuttuja? No kuitenkin. Huomasin että tuputan hänelle ruokaa ja toistin huomaamattani salakavalaa kuviota ruoalla palkitsemisesta ja jälkkäreistä jne. Poika rupesikin lihomaan ja kun tähän lisää tuhdit päivällisemme, kaikki tietävät lopputuloksen...:/ Siinä vaiheessa kun oman vaatekoon housut alkoivat puristaa mahasta, tämä äiti heräsi. Aloin keventämään päivällisiä ja jos vaadin jotain syömään, niin ne kasvikset lautaselta (+kaikkea pitää maistaa). Jälkkärit viikonlopulle ja silloinkin usein puolitin vielä ajatellun annoksen. Aamupalalle kunnon ruisleipää ja päälle vain yksi siivu sitä juustoa, ei kolmea. Maito mukillinen per ateria, loput vettä. Kas vain; kummasti alkoi normalisoitua pojan paino ja nyt näyttää taas itseltään :). Mutta koko ajan pitää vahtia ettei tuo tehopakkaus lipsahda siihen "onko meillä tänäänkin jälkkäriä"-mankumiseen...jonka äitinsä opetti.
..osa lapsista on pulleita nuorina ja siihen ei välttämättä vaikuta mikään syönti. Muistan ala-aste aikoina kun luokallamme oli eräs pullea poika, joka söi normaalisti, liikkui normaalisti. Vasta kun hänellä murrosikä alkoi ja menimme ylä-asteelle niin en ollut tunnistaa koko poikaa enää. Oli venynyt pituutta kauheasti ja todella hoikka.
niin olisi ehkä voitu todeta, että lapsi sittenkin syö liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan peruspullukatkin ällöttävät. itse olen normaalivartaloinen, lapsena olin hyvinkin hoikka.
että ylipainoiset lapset ovat aika usein (ei siis todellakaan aina, mutta usein) aika " lellityn oloisia, eli niinkuin jo joku mainitsikin jatkuvasti mankumassa herkkuja ja lisää ruokaa. Ja kotona ovat saaneet tahtonsa periksi.
Ajattelen kyllä niin yksioikoisesti, että fyysisiä sairauksia lukuunottamatta on lihavuus kyllä ihan vanhempien syy. He ostavat ruuan, valvovat annoskoon, herkut ja välipalojen määrän. Ja ovat vastuussa liikunnan määrästä.
Joten ehkä hieman yleistettynä, "lihavat" lapset saavat ehkä useiammin tahtonsa kotona läpi....Ja tämä piirre ainakin itseä ärsyttää, ei niinkään ylipainoisuus.
jaksanut lukea kaikkia vastauksia eli voi olla, että joku on jo vastannut samalla tavalla, mutta älä kohdista tunteitasi pieniin lapsiin vaan heidän huolltajiinsa, sillä heissähän se syy lapsen lihavuuteen yleensä on.
jaksanut lukea kaikkia vastauksia eli voi olla, että joku on jo vastannut samalla tavalla, mutta älä kohdista tunteitasi pieniin lapsiin vaan heidän huolltajiinsa, sillä heissähän se syy lapsen lihavuuteen yleensä on.
kuten jo mainitsin, olen ärsyyntynyt siitä, että lihavuus on vanhempien syytä eivätkä vanhemmat tee asialle mitään tai ainakaan riittävästi. Mä en vaan voi mitään sille, että minua ärsyttää kun lapsi mankuu ettei jaksa kävellä tai juosta. tietenkin yritän olla näyttämättä ärsyyntymistäni, niinhän jokainen fiksu aikuinen tekee. Mutta silti mä olen sitä mieltä, että vanhempien tehtävä on huolehtia ettei lapsi syö itseään liikuntakyvyttömäksi.
että ylipainoiset lapset ovat aika usein (ei siis todellakaan aina, mutta usein) aika " lellityn oloisia, eli niinkuin jo joku mainitsikin jatkuvasti mankumassa herkkuja ja lisää ruokaa. Ja kotona ovat saaneet tahtonsa periksi. Ajattelen kyllä niin yksioikoisesti, että fyysisiä sairauksia lukuunottamatta on lihavuus kyllä ihan vanhempien syy. He ostavat ruuan, valvovat annoskoon, herkut ja välipalojen määrän. Ja ovat vastuussa liikunnan määrästä. Joten ehkä hieman yleistettynä, "lihavat" lapset saavat ehkä useiammin tahtonsa kotona läpi....Ja tämä piirre ainakin itseä ärsyttää, ei niinkään ylipainoisuus.
Ei minua ärsytä. En ylipäätään koe sellaista tunnetta toista kohtaan että haluaisin lyödä tai satuttaa häntä koska hän on ärsyttävä tai lapsi. Miksi teillä tulee tälläisiä tunteita esim lihavuudesta?
se ärsyyntyminen nyt vain on sellaista, että se hoikempi lapsi tuntuu miellyttävämmältä ja silloin häneen suhtautuu automaattisesti positiivisemmin, kun taas sen ylipainoisen ja ärsyttävän lapsen kohdalla voi joutua pinnistelemään, että saa pidettyä hymyn huulilla ja puhuttua hänelle kannustavasti.
lihavat aikuiset tunutvat ihan yhtä epämiellyttäviltä, myöntäkää pois.
Tietenkin on hyvä, että kaikki lapset oppisivat suvaitsevaksi, en sitä aja takaa nyt ollenkaan. Ajattelen lähinnä vaan sitä, että jos tilanne tuntuu ylivoimaisen raskaalta kiusatulle ja kiusatun perheelle, niin herkkujen rajoittaminen ja ruoka-ajoista kuten annoskoosta kiinni pitäminen lienee helpoin apu tilanteesta pois.