Lapsuudenperheessämme on 5 lasta
ja olemme edelleen hyvin läheisiä ja jokainen meistä varmasti nautti suurperheessä elämisestä.
Kuitenkin meistä yksi on omasta päätöksestään lapseton ja kahdella meistä on vain yksi lapsi (itselläni saattaa jäädäkin siihen, ei ainakaan nyt ole suunnitelmissa useampia - never say never). Kaksi on lapsettomia (tosin vielä melko nuoria).
Tunnen myös muita isossa perheessä varttuneita, joilla 1 tai max 2 lasta. Ehkäpä vain sattumaa... Omalla kohdallani yksilapsisuus ei mitenkään johdu lapsuudenkokemuksista tms. Sopiipahan vain omaan laiskuuteeni paremmin.
Kommentit (4)
Minulla on tuttavapiirissä kahdet kaksoset ja kaikille neljälle on ollut tärkeää että heidän lapsillaan on isohkot ikäerot. Minulla on veljeeni 10 v. eroa ja minä taas halusin lapsilleni pienemmät. Olin lapsena yksinäinen ja minulla ei ole sukua, siksi haluan paljon lapsia. Monet 70-luvun lapsista ovat kasvaneet kaksilapsisessa perheessä ja haluavat itselleen enemmän lapsia jne.
kuin kotona. meitä on neljä, pari " vanhusta" ja minä toisen veljen kanssa vähän nuorempia vielä. mutta en nyt neljää lasta varmaan saa, vanhenen tässä kokoajan.
vanhin oli jo 18, kun nuorin syntyi...
ap
on jo ilmoittanut, ettei ainakaan halua viittä lasta. Minulla taas oli vaan yksi sisko, ja ajattelin että olisi hienoa kun olisi useampia lapsia. Kaipa jokainen yrittää elää "paremmin" kuin omat vanhempansa ja tehdä erilaisia ratkaisuja.