Miten te lestadiolaiset pidätte lapsenne kurissa?

Hyvin hienosti ja rauhallisesti ne on täällä päin huudelleet saatanaa ja perkelettä ja viskoneet kiviä ohikulkijoiden niskaan..

Valtaavat koko tien kaksvuotiaasta lähtien eikä vanhempia näy missään, ilmeisesti jumala suojelee että autot ajaa tuurilla ohi...

Valtaavat koko tien kaksvuotiaasta lähtien eikä vanhempia näy missään, ilmeisesti jumala suojelee että autot ajaa tuurilla ohi...

Jos en väärin muista niin olen joskus kuullut sanottavan, että "Jumala ottaa, Jumala antaa". Tunnen ainoastaan yhden lestadiolaisperheen ja heidän lapsensa ovat kyllä hyvin käyttäytyviä, mutta olen kuullut tuttaviltani, että tuota sanontaa useat perheet käyttävät.

ilkeitä ovat lapset, kiusaavat ei-vl:ia lapsia.

ja jumalalla...

oon ihan äimänä!

oon kans tavannut hyvin käyttäytyviä lestadiolaisia, mutta en tiä miten ne niitä kasvattaa

kyllä se tuli selväksi että Jumalalla ja helvetillä peloteltiin kun lapsia oltiin.

Hyvä tulla kommentoimaan tuntematta ketään...

täällä taas jaksetaan morkata tiettyä ryhmää :(



Samanlailla lestadiolaiset haluavat huolehtia lapsistaan kuin muutkin vanhemmat. Poikkeuksia tietenkin on, mutta on niitä "tavis"perheissäkin. Tuollainen ikävä yleistäminen ei ole mukavaa meille lapsista huolehtiville. Me lestadiolaiset olemme monet joutuneet jo lapsesta asti kantamaan kakkoskansalaisen leimaa otsassa ja ehkä siksi yritämme enemmänkin kuin parhaamme, ettei kellekään "tavikselle" tule mitään sanomista lastemme käytöksestä ja kasvatuksesta. Meitähän kun vielä seurataan suurennuslasin kanssa.



Terv. lestadiolaisäiti

ilkeästi ihmiset jotka ei edes tunne lest. lapsia. KAIKKI lest lapset joita minä oon tavannut on olleet aivan äärimmäisen kilttejä ja selvästi on näkynyt kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan. Mietin vain että miten te sen teette?:D Tietäispähän mitä tekee ite väärin...



ap

Ja vielä aikuisia olette. Katsokaa peiliin!!

varsinkin julkisissa paikoissa harvinaisen hyvin käyttäytyy lestadiolaisperheen lapset. Kysymys on varmaan tottumksesta ja siitä, että on totuttu myös "koko kylä kasvattaa = naapurin setä seurapenkissä voi yhtä hyvin komentaa, miksei kaupassa vieras tätikin". Sosiaaliseksihan sitä voi kasvaa päiväkotiryhmien lisäksi omassa perheessäkin.

Mutta kyllä minä ajattelen ei -lestaadiolaisena siis myös niin, että sisäinen rauha vanhemilla välittyy myös lapsille.

Mä olen sitä mieltä että lapsilukumäärällä ei hirveesti ole merkitystä.

Meillä ei lapsia pelotella millään vaan opetetaan kunnioittamaan toisia.

Oli ihminen minkälainen tahansa: tumma tai vaalea. silmälasipäinen tai lihava. Ketään ei aleta haukkumaan ulkoisen olemuksen perusteella.

Se kasvatus lähtee vanhemmista.

Hyvä esimerkki kun oltiin yhdessä perheessä kylässä jossa oli kehitysvammainen tyttö hoidossa.

Tämä talon äiti kysyi minulta että miten teidän lapset ei reagoi sen kummemmin tuohon tyttöön eikä jää tuijottamaan tai supisemaan mitään.

Itse mä olen ainakin opettanut lapsille että maailmassa on niin paljon erilaisia ihmisiä ja jos näkee jonkin vammaisen ihmisen niin ei saa alkaa osottelemaan sormilla. Jos on jotakin ihmeteltävää niin tulkaa minulta kysymään. Tai jutellaan kotona.

Mä en ole koskaan lapsille puhunut mitään helvetin tulesta. Mulla ei kävis mielessä koska musta tuntuu että sellasta ei edes ole olemassa.

Puhutaan vaan hyvästä jumalasta ja taivaasta. Ja olen sanonut että kaikki lapset ovat uskovaisia.

Tässä jotakin.

T: viiden lapsen vl-äiti

ja jumalalla... oon ihan äimänä! oon kans tavannut hyvin käyttäytyviä lestadiolaisia, mutta en tiä miten ne niitä kasvattaa

lestadiolais -perheiden kanssa ja täytyy sanoa, että samanlaisia potunsyöjäsakkia ovat kuin me muutkin. Osa lapsista on oikeinkin kilttejä, mutta osa on sitten aivan hirveitä -niin kuin meillä ei-lestoillakin.



Tällainen karkea ero on kuitenkin lasten puheissa. Monet lestadiolaislapset puhuvat todella rumasti. Yksikin 4v-tyttö aikoi puhkaista silmäni. :) Tällaista ei niin kuule ei-lesta-perheissä. Kun taas ei-lesta-perheiden lapset ovat mielestäni huomattavasti vilkkaampia kuin lesta-perheiden lapset. Yksi syy tähän voi olla juuri tv:n vaikutus tms.



Lestaperheiden lapset kokeilevat selvästi enemmän rajojaan, joka voi johtua juuri siitä ettei lasten kasvatukseen käytetä niin paljon aikaa. Perussäännöt on, mutta kuri ei ole kovinkaan tiukka. Lestaperheiden lapset myös kokeilevat rajojaan uhmaamalla lestadiolaisille tyypillisiä arvoja. Esim. sanovat, että jeesus on tyhmä tai tosi paha jne.



Prinsessaleikitkin menevät monesti hiukan yli, tällä lapset voivat hakea jotain sellaista mikä heillä omassa kulttuurissaan on kiellettyä, eli kaunistautumista ja keimailua.

on minulla lestadiolaisista ja heidän lapsistaan. Asun paikkakunnalla jossa yli puolet asukkaista on leastadiolaisia. Suurin osa lapsista on rääväsuisia kiusaajia kun vanhemmat eivät ole kuuloetäisyydellä, pienet juuri kävelemään oppineet ovat täälläkin maantiellä sisarusten kanssa ja milloin missäkin vaatteissa, vanhempia ei näy missään vaan lapset kulkevat tässä naapurustossa ihan missä tykkäävät. Minulla on ollut yksi ystävä lestadiolaisperheestä ja oli kova paikka pienenä yrittää ymmärtää miksi hän ei saa leikkiä kanssani, olin suuri syntinen!! Kyllä hyviä lapsistaan huolehtivia lesta-perheitä ON, mutta suurin osa meillä päin on retuperällä. Ja teinit menevät naapurikuntaan ryyppäämään ja ei kun sunnuntaina rauhanyhdistykselle ja kaikki anteeksi.

lestadiolais -perheiden kanssa ja täytyy sanoa, että samanlaisia potunsyöjäsakkia ovat kuin me muutkin. Osa lapsista on oikeinkin kilttejä, mutta osa on sitten aivan hirveitä -niin kuin meillä ei-lestoillakin.

Tällainen karkea ero on kuitenkin lasten puheissa. Monet lestadiolaislapset puhuvat todella rumasti. Yksikin 4v-tyttö aikoi puhkaista silmäni. :) Tällaista ei niin kuule ei-lesta-perheissä. Kun taas ei-lesta-perheiden lapset ovat mielestäni huomattavasti vilkkaampia kuin lesta-perheiden lapset. Yksi syy tähän voi olla juuri tv:n vaikutus tms.

Lestaperheiden lapset kokeilevat selvästi enemmän rajojaan, joka voi johtua juuri siitä ettei lasten kasvatukseen käytetä niin paljon aikaa. Perussäännöt on, mutta kuri ei ole kovinkaan tiukka. Lestaperheiden lapset myös kokeilevat rajojaan uhmaamalla lestadiolaisille tyypillisiä arvoja. Esim. sanovat, että jeesus on tyhmä tai tosi paha jne.

Prinsessaleikitkin menevät monesti hiukan yli, tällä lapset voivat hakea jotain sellaista mikä heillä omassa kulttuurissaan on kiellettyä, eli kaunistautumista ja keimailua.

lapsistamme koulusta ja päiväkodista. Opettajat/päiväkodin työntekijät ovat kehuneet kuinka hyväkäytöksisiä lapsia meillä on, osaavat ottaa huomioon toiset lapset, osaavat leikkiä oikeita leikkejä, eivät kiroile, suostuvat sopimaan asiat toisten lasten kanssa jos on tullut eripuraa jne...

Tyytyväinen tietenkin olen ollut saamamme palautteeseen, koska paljon itse kipuilen kasvatuksen kanssa. Tunnen niin usein huonommuutta kasvattajan, enkä koe että rintaa voin röyhistää. Hyvää palautetta kuullessa tulee kuitenkin hyvä mieli, että ehkä jossakin olen onnistunut.

Monta kertaa on kotona ollut sormi suussa kun on joutunut lasten kanssa vaikeampiin/uusiin tilanteisiin.

Haluamme lapsille pitää rajat, jos rajoja rikotaan, vaikka niin että toinen lapsi lyö toista, mikä meillä on ehdottomasti kiellettyä, silloin pidämme tärkeänä keskustella lapsen kanssa asiasta ja pyytää anteeksi.

Lapsille halutaan antaa kristillinen kasvatus, puhua rakastavasta Jumalasta joka meistä huolehtii, jos lapsilla on huolia, pidämme tärkeänä että lapsi voi puhua niistä meille ja voimme myös lapsen kanssa yhdessä kääntyä Jumalan puoleen lapsen huolen kanssa.

Enpä ole ikinä kieltänyt meidän prinsessoja leikkimästä prinsessaleikkejä, vaikka niihin liittyy keimailua ja kaunistautumista. Päinvastoin annan heidän leikkiä ja nauttia prinsessamaisesta olostaan. Prinsessoistani on kasvamassa naisia ja haluan että tyttölapseni saavat aikuisenakin nauttia omasta naiseudestaan. Mielestäni naiseus ei ole vain laittautumista. Se on paljon muutakin.

Meidän naapurustossa on lestadiolaisia, helluntalaisia, ateistiperheitä... Lapset leikkivät keskenään, olivat ne uskonnoltaan millaisesta perheestä lähtöisin tahansa. Riittää että löytyy hyvä kaveri, jonka kanssa leikit täsmää yhteen. :) 5v poikani tykkää kovasti leikkiä 5v ateistiperheen tyttären kanssa. :) En näe siinä mitään pahaa. Heillä on oikein kivaa nytkin ollut kun ovat metsässä yhdessä tutkineet sinivuokkoja, "karhunkoloja" jne... :)

(Terveisiä vain naapureille!) ;)



T: vl mutsi

Toinen ei lestapoika uhkasi hakea kotoa puukon ja tulla meille tuikkiin puukolla meidän lapsia.

Yksi huusi minulle suojatietä ylittäessä että painu vittuun, kun olin edellispäivänä puuttunut poikani kiusaamiseen (kakkosluokkalaisia olivat molemmat)... Kerronko lisää?

Vl

lestadiolais -perheiden kanssa ja täytyy sanoa, että samanlaisia potunsyöjäsakkia ovat kuin me muutkin. Osa lapsista on oikeinkin kilttejä, mutta osa on sitten aivan hirveitä -niin kuin meillä ei-lestoillakin. Tällainen karkea ero on kuitenkin lasten puheissa. Monet lestadiolaislapset puhuvat todella rumasti. Yksikin 4v-tyttö aikoi puhkaista silmäni. :) Tällaista ei niin kuule ei-lesta-perheissä. Kun taas ei-lesta-perheiden lapset ovat mielestäni huomattavasti vilkkaampia kuin lesta-perheiden lapset. Yksi syy tähän voi olla juuri tv:n vaikutus tms. Lestaperheiden lapset kokeilevat selvästi enemmän rajojaan, joka voi johtua juuri siitä ettei lasten kasvatukseen käytetä niin paljon aikaa. Perussäännöt on, mutta kuri ei ole kovinkaan tiukka. Lestaperheiden lapset myös kokeilevat rajojaan uhmaamalla lestadiolaisille tyypillisiä arvoja. Esim. sanovat, että jeesus on tyhmä tai tosi paha jne. Prinsessaleikitkin menevät monesti hiukan yli, tällä lapset voivat hakea jotain sellaista mikä heillä omassa kulttuurissaan on kiellettyä, eli kaunistautumista ja keimailua.

aika monesti, jos jälkikasvua on enemmän, on enemmän mm. vanhempainvapaita, jolloin jompi kumpi vanhemmista on kotona, hyvin usein myös kuulolla.



Käyttäytyminen on myös sellainen asia, johon lapset katsoo mallia ympäristöstään, etenkin vanhemmistaan. Siinäpä sitten miettimään, miksi jonkun lapset käyttäytyy niin ja toisen lapset näin. Mutta ihan perusluonteissakin on tietenkin eroja.



Lapset käy vanhempien mukana seuroissa jne, ja siellä odotetaan käyttäytymistä. Ei siihen tarvita uhkailuja vaan määrätietoisuutta. Ei muutenkaan ole tarkoituksen mukaista kasvattaa lasta uhkailemalla sillä, että Jumala sitä ja Jumala tätä, jos et tee niin tai näin.



Ehkä kyseessä on myös pitkälti elämää itsessään kunnioittavat arvot, jokaisella ihmisellä on arvonsa, myös vammaisella, vanhuksella, sairaalla, päihteiden väärinkäyttäjällä jne. Se taas ei tarkoita sitä, että joka kelkan kyytiin pitää tunkea, mutta jos joutuu kohtaamaan, kohtaa sen mukaan, että ihmisiä ollaan kumpikin.



Mutta totta on sekin, että jossain päin on ollu todella jyrkkiä rajoja siitä, ettei lapset sais leikkiä "epäuskoisten" kanssa, kotonani ei tätä ole ollut. Enkä ole lähipiirissäni törmännyt myöskään siihen, että uskosta luopuneita perheen jäseniä olisi hylätty. Tietenkin, jos kuvitellaan, että voidaan elää jossain omassa ihan konkreettisessa uskovaisten valtakunnassa, lapsille tulee se väärä käsitys, että usko onkin ansio, ei lahja ja tulee kuvitelma, että uskovainen on parempi ihminen kuin epäuskoinen. Silloin varmasti tuleekin ongelmia, jotka näkyvät koulussa ja naapurustossa todella ikävällä tavalla. Tylyintä oli itse vanhoillislestadiolaisena tulla kiusatuksi toisilta vanhoillislestadiolaisilta nuorilta. Että siinäkin mielessä tiedän, miten julma nuori voi olla kuvitelmassaan, että on jotenkin parempi.



Luonnollisestikin kuitenkin jokaiseen ihmisryhmään mahtuu hyvää ja huonoa. Mutta pohjimmiltaan voisin veikata, että kun lapsi on lahja Jumalalta ja siunaus itsessään, niin lasta tulee myös kohdella lahjana. Vastuullinen aikuinen myös tietää, että rajat on rakkautta, niin kulunut fraasi kuin se onkin. Mutta paljon on hyvin käyttäytyviä ja kasvatettuja lapsia muissakin perheissä.



Ainakin silloin kun 10v sitten hain oklaan (ja pääsin), haastattelijat sanoi, että on tärkeää, että kasvattajalla on selkeä arvomaailma. Sitähän me opetetaan lapsille, jokapäiväiset valinnat kertoo arvomaailmasta. Ei paljon auta, jos lapselle selittää jotain muuta arvoa, kuin mitä itse elämässään ihan oikeasti noudattaa. Ja kun elää ja opettaa samalla lailla, ei lapselle tule ristiriitainen olo.



Muuten, kun emme lestadiolaisina halua käyttää alkoholia, myös sen aiheuttamat ongelmat on pois perheistämme.



Luulen kuitenkin, että kaikken hankalimpia on lapset, joiden koti on oikein jakautunut. Jos vanhemmat elävät kumpikin omien arvojensa ja uskonsa mukaan, voiko lapsen elämä olla kuin ristiriitaista.