Kosin miestä mutta hän kieltäytyi koska ei halua naimisiin

valtavasti tulevien vuosien aikana. Jo tällä hetkellä on kyseenlaista, että tarjoaako avioliitto sellaista suojaa, jota yhdessä asuva pari välttämättä tarvitsee.



Voihan toki olla, että vintage-tyyppinen ajattelu nostaa päätään, mutta ei toivottavasti.

mies on aina halunnut naimisiin, mutta suostuu minun vuokseni elämään avoliitossa. Nuorempana vannoin, etten mene koskaan naimisiin, koska en ole onnellista avioliittoa nähnyt. En edelleenkään halua naimisiin.

Olen silti sitoutunut mieheeni tai no, ainakin lapsiimme ja yhteiseen asuntolainaan.

Tekeekö ihmiset oikeasti näin isoja päätöksiä sen mukaan, mitä on toisten ihmisten elämäksi tulkinnut?

koska enemmän on olemassa epäonnellisia avoliittoja, koska avoliitoista tapahtuu monta kertaa enemmän eroja kuin avioliitoista. Joten tuo perustelu naimattomuudelle on todella ristiriitainen.

avioliiton arvo säilyy tulevaisuudessakin ja toisiaan oikeasti rakastavat ihmiset haluavat jatkossakin mennä naimisiin. Onhan lukuisat viime aikoina tehdyt tutkimuksetkin osoittaneet, että perhearvot ovat vahvasti kunniassaan ja perhearvoihin kuuluu avioliitto. Olen lukenut tutkimustuloksista, joiden mukaan jo nuoret ihmiset ajattelevat menevänsä naimisiin löydettyään Sen Oikean.

inkkarit kanootissa samaan suuntaan. Oikeus avioliittoon?

miten moni tämän ketjun kirjoittajista on alentunut vaatimaan, uhkailemaan ja jopa kiristämään avioliittoon miestä jota avioliitto ei tippaakaan kiinnosta. Ei vaikuta kovin kummoselta pohjalta niinkin isolle asialle. Itse en voisi sanoa alttarilla tai maistraasissa "tahdon" tietäessäni toisen ihmisen vastaavan valheella.

Mullakin on pari kaveria, jotka ovat pakoittaneet miehensä avioliittoon, koska halutaan sitoutua, sama sukunimi, jne.jne. Nämä miehet eivät kunnioita sitä instituutiota yhtään. Mun käy sääliksi näitä naisia...

Kyllähän tämä nykyinen avioliittoinstituutio on naisen ja lasten suojaksi luotu, ikävä myöntää. Ja olen pahoillani, että joudun tämän sanomaan: en ymmärrä naisia, jotka vapaaehtoisesti luopuvat OIKEUDESTAAN avioliittoon, kun tarkoitus on hankkia jälkikasvua.

miten moni tämän ketjun kirjoittajista on alentunut vaatimaan, uhkailemaan ja jopa kiristämään avioliittoon miestä jota avioliitto ei tippaakaan kiinnosta. Ei vaikuta kovin kummoselta pohjalta niinkin isolle asialle. Itse en voisi sanoa alttarilla tai maistraasissa "tahdon" tietäessäni toisen ihmisen vastaavan valheella.

jos asiat puhutaan selviksi ennen yhteenmuuttoa ja lapsien tekoa.

Jos toinen haluaa avioliittoon ja pitää sitä tärkeänä, on aiheesta asiallista keskustella. Jos toinen kokee, että se ei ole tärkeää, on mahdollisuus miettiä, lähdetäänkö eri teille vai sopeutuuko toinen.

En ymmärrä tätä nykyajan asetelmaa, että avioliitosta ei voi keskustella asiallisesti. Muutetaan yhteen ja salaa odotetaan vuosia kosintaa ja itketään ja surraan. Mies ei ole edes tietoinen, että avioliitto voi olla naiselle tärkeä. Mutta nainen odottaa ja toivoo salakosintaa, koska itse ei voi ottaa asiaa puheeksi, koska se on painostusta ja pakottamista.

Aikuiset ihmiset puhuvat ennen perheenperustamista nämä isot linjat valmiiksi, kuten avioliitot, avioehdot, asumismuodot yms. Kun ne on selvillä, on suhteella paremmat mahdollisuudet onnistua.

inkkarit kanootissa samaan suuntaan. Oikeus avioliittoon?

miten moni tämän ketjun kirjoittajista on alentunut vaatimaan, uhkailemaan ja jopa kiristämään avioliittoon miestä jota avioliitto ei tippaakaan kiinnosta. Ei vaikuta kovin kummoselta pohjalta niinkin isolle asialle. Itse en voisi sanoa alttarilla tai maistraasissa "tahdon" tietäessäni toisen ihmisen vastaavan valheella.

Mullakin on pari kaveria, jotka ovat pakoittaneet miehensä avioliittoon, koska halutaan sitoutua, sama sukunimi, jne.jne. Nämä miehet eivät kunnioita sitä instituutiota yhtään. Mun käy sääliksi näitä naisia...

Kyllähän tämä nykyinen avioliittoinstituutio on naisen ja lasten suojaksi luotu, ikävä myöntää. Ja olen pahoillani, että joudun tämän sanomaan: en ymmärrä naisia, jotka vapaaehtoisesti luopuvat OIKEUDESTAAN avioliittoon, kun tarkoitus on hankkia jälkikasvua.

Että naisella on yhteiskunnassa asema, ja jos mies lähtee kävelemään kuten usein tapahtuu, nainen ei jää puille paljaille lapsein kanssa ja yksin.

Nykyisin kun lähes joka muijalla on ammatti, naisen asema ei enää ole niin heikko mutta kyllä useamman vuoden kotiäitiys voi syödä mahdollisuuksia työmarkkinoilla tehokkaasti.

RAkkauden tai lasten kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Avioliitto ei ole välttämättä kannattava, varsinkaan ihmiselle, jolla on omia tuloja ja omaa omaisuutta. Miten se voi olla niin vaikea monien naisten käsittää, että niitä ei välttämättä haluta elättää. Ei se elämä vaimona välttämättä lisää oikeuksia yhtään.

ja alunperin tarkoitettu ihmisten turvaksi eikä haitaksi

Hassua, että avioliitossa olevat eivät yleensä ole niiden joukossa, joiden mielestä avioliitto ei merkitse mitään. Selittelijät ovat aina avoliitossa, ilmeisesti niitä, joiden avomies ei avioon ole suostunut.

Minä olen naimisissa, ja minun mielestäni se ei kyllä merkkaa oikeastaan mitään. Hirvesti siitä naimisiinmenosta puhuttiin ja sitä suunniteltiin, mutta ei se muuttanut yhtään mitään.

Itse halusin lapsia, en naimisiin. Mies oli siihen ihan tyytyväinen, mutta rupesi jossain vaiheessa haluamaan naimisiin. Suostuin koska se oli ihan se ja sama, mutta olisin voinut olla menemättäkin.

Kun on yhteisiä lapsia niin esim. verotus menee kuten naimissa olevilla. Ja nykyään lapsista lähes puolet syntyy avoliittoon...tosi vanhanaikainen ajatus, että ensin pitäisi olla naimisissa. Muinaista ja typerää naisen moraalin kyttäystä.

Eli älä huoli ap, et sinä menetä yhtään mitään!

on avo- ja avioliitoissa ihan sama asema. Eli jos lapset on yksissä tuumin hankittu, sillä ei ole mitään väliä kumpaan syntyy. Tavallaan voisi sanoa, että lapselle on parempi syntyä avoliittoon, sillä siinä isä tunnustaa lapsen omakseen, avioliitossahan se tapahtuu automaattisesti. Siis filosofiselta kannalta avoliittoon syntyneen lapsen isän suhteen lapseen voi ajatella olevan sitovampi koska siinä tapahtuu tahdon aktio, toisin kuin avioliitossa :D

se, syntyykö avo- vai avioliittoon, mutta naisen kannalta se ei ole sama asia, jos ajatellaan eron tai leskeytymisen mukanaan tuomia ongelmia.

samassa asemassa.

Mieheni on tunnustettu lapsi ja hänen isänsä on siirtänyt omaisuutensa pikkuhiljaa avioliitossa syntyneille lapsille niin, että kun on aika perinnönjakoon, mieheni ei saa mitään.

naisen hankkia oma asema, eikä turvata sitä miehen kautta. Ja niitä kakaroita ei pidä tehdä enempää kuin pysyy kasvattamaan. Pitää olla varaa jäädä kotiin useaksi vuodeksi. On suorastaan typeryyttä sanoa, että lasten takia on parasta olla kotona useita vuosia, jos ei siihen oikeasti ole äidillä/perheellä varaa.

naisen hankkia oma asema, eikä turvata sitä miehen kautta. Ja niitä kakaroita ei pidä tehdä enempää kuin pysyy kasvattamaan. Pitää olla varaa jäädä kotiin useaksi vuodeksi. On suorastaan typeryyttä sanoa, että lasten takia on parasta olla kotona useita vuosia, jos ei siihen oikeasti ole äidillä/perheellä varaa.

kyllä isällä on yhä merkitystä perheissä

onko syntynyt avo- tai avioliitossa. Jos lapsi tunnustetaan, niin kyllä se sitten on lapsi niin vaan kuin lapsi voi vain olla.

ratkaisee, ei avioliitto.

samassa asemassa. Mieheni on tunnustettu lapsi ja hänen isänsä on siirtänyt omaisuutensa pikkuhiljaa avioliitossa syntyneille lapsille niin, että kun on aika perinnönjakoon, mieheni ei saa mitään.

Miehesi ei ole tuon perheen lapsi, vaikka hänen äitinsä olisikin ollut miehesi isän kanssa naimisissa.

että ne naiset, jotka eivät pääse naimisiin, yrittävät kaikin tavoin vähätellä itselleen ja muille avioliiton arvoa. Jos olisivat "päässeet" naimisiin niin varmasti olisi erilainen ääni kellossa. Mutta luonnollistahan se on: mitä ei voi saada, sen arvo täytyy yrittää kieltää ettei tuntuisi niin pahalta.



Itselleni ja uskon että suurimmalle osalle naisista olisi suurin loukkaus se, jos mies kelpuuttaisi vain lastensa äidiksi mutta ei vaimoksi. Silloin voisi luulla että mies on naisen kanssa vain lasten takia, jos mies siis hirveästi rimpuilisi naimisiinmenoa vastaan kuin se olisi maailman kamalin asia. Tosin onhan niitäkin naisia varmaan jotka "käyttävät" miestä lasten hankintaan paremman puutteessa.

että tänä päivänäkin nimenomaan naiset polkevat toisiaan maahan jonkun niinkin vanhanaikaisen asian takia kuin avioliiton. Avioliiton kaikki ns. hyödyt voidaan saavuttaa myös muuten.



Minä olen itse naimisissa, mutta en pidä sormusta, enkä ottanut mieheni sukunimeä. Menin naimisiin vain ja ainoastaan mieheni pyynnöstä. Musta on pelottavaa, että minut nyt sullotaan johonkin tiettyyn muottiin, koska olen päässyt naimisiin. Vaimo ei ole minulle mikään arvonimi ja ainakaan minun ystävissäni ei ole ihmisiä jolle se olisi.

Naisen mieli on pelottava. Jossen uskoisi itseeni niin paljoa, niin väittäisin, että tämän palstan perusteella on häpeä olla nainen.

kesto on noin 11 vuotta. Moniko teistä kuvittelee kestävänsä tuohon asti?

Onko avio-liitolla arvoa enää sen jälkeen?