Kosin miestä mutta hän kieltäytyi koska ei halua naimisiin
mutta haluaa kuitenkin olla kanssani. miten suhtautuisit. miehen vanhemmat ovat naimisissa olleet vuosikymmenien ajan ja mies on ylpeä siitä,mutta miksei halua kanssani mennä naimisiin. Meillä jo lapsiakin.
Kommentit (147)
miksi se avioliitto on niin tärkeää. Miksi pitäisi mennä naimisiin? Mitä hyödyttää? Kaiken voi sopia. Onko se vaan niin, että nykyajan naiset ovat niin naurettavan vanhanaikaisia, että haluavat merkitä miehen sormuksella ja siten myös itsensä? Mikään laki ei kiellä pitämästä mitään sormusta missään sormessa.
Ja tiedoksesi, avioliitossa on sääntönä erillisvarallisuus. Vasta avioliiton purkautuessa (kuolema, ero) suoritetaan ositus ja mahdollisen tasinko, ellei avioehtoa ole. Leskeneläke on vain pieni osa avioliittokuviota. Vain lasten oikeuksien suhteen ei ole eroa sillä, ovatko isä ja äiti naimisissa vai eivät.
kävi niin, että avopuolison kuolemasta ilmoitettiin tämän vanhemmille ja nämä sitten kertoivat. Mutta muuten kaikki oli todellakin hyvin hankalaa kun eivät olleet olleet naimisissa. Tämän kaiken seuraaminen sai minutkin kääntymään sille kannalle, että avoliitossa eläminen ei ole järkevää - jos toisen kanssa on tosissaan.
Ainakin mun avomiehen kuollessa poliisit oli yhtälailla meidän oven takana ilmoittamassa, kuin vanhempiensakin.Kaikesta muusta olenkin sitten samaa mieltä. Sitä tosiaan jäi aika tyhjän päälle, ja valtavasti helpompaa olisi ollut jälkipyykki jos oltaisiin oltu naimisissa.
hallintaoikeustestamentti toistemme omaisuuteen. Emme kumpikaan halua periä toista, metsät ja muut pitää pysyä kummankin omissa suvuissa.
Tasingon voi välttää avioehdolla.
Kukaan näistä avioliiton kannattajista ei ole (ei pysty??) vastannut tuohon kysymykseen. Mitä muuta merkitystä avioliitolla on kuin näyttää muille, että me ollaan yhdessä? Kaiken muun voi nykypäivänä sopia ihan laillisestikin.
miksi se avioliitto on niin tärkeää. Miksi pitäisi mennä naimisiin? Mitä hyödyttää? Kaiken voi sopia. Onko se vaan niin, että nykyajan naiset ovat niin naurettavan vanhanaikaisia, että haluavat merkitä miehen sormuksella ja siten myös itsensä? Mikään laki ei kiellä pitämästä mitään sormusta missään sormessa.
Kaikkea ei voi sopia. Ei ainakaan niin, että tilanne olisi sama ja yhtä hyvä kuin avioliitossa ollessa.
Naimisiin pääsee viikon varoitusajalla, kestää parhaassa tapauksessa 5 min jos valitsee siviilivihkimisen, ja tällä pienellä vaivannäöllä helpottaa kovasti tilannetta jos tulee kuolemantapaus, ero, tms. Ja ihan sitäkin, että ei tarvitse vastasyntyneen lapsen kanssa raahautua isyydentunnustustilaisuuteen. Jos kolmekin lasta hankkii niin sanoisinpa, että siinä säästää jo melkoisesti vaivaa ja aikaa.
Olis kannattanut pakottaa mies avioon heti eikä nyt enää lasten jälkeen yrittää.
ahahahah, mahtavaa, kunnon pirttihirmu toimintaa.
Sanoin heti, että jos haluaa mun kanssa alkaa olemaan niin se on avioliiton paikka sitten.
tää on just sitä pirttihirmuilua, jos toisen joutuu pakottamaan niinkuin itse ensin sanoit. säälittävää. sitten vielä jotkut kehtaa täällä ihmetellä kun mies otti toisen ja lähti. olisiko joskus aika katsoa peiliin?
Ainoa joka jää saamatta jos toinen kuolee on leskeneläke.
Omaisuutta ei ole kuin rämä talo ja se menee kumppanille nimiinsä. Yhteinen tämä on muutenkin, vakuutuksissa määrätty kumppani edunsaajaksi. Lapset toki perillisiä myös. Mutta niin ne perii aina vanhempansa.
Jos ehdottomasti toinen haluaa naimisiin niin en tajua MIKSEI mentäisiin naimisiin.
Mitkä miehen syyt on? Koska ei halua olla keskipisteenä? Meillä mies voisi mennä maistraatissa, minä haluan kirkkoon mutta en halua sinne välttämättä sukua. Salahäät voisi olla meidän juttu. Jotenkin olisi hassuakin viettää suuret juhlat 10 vuoden jälkeen, vaikka olen semmosissa ollut vieraana.
Ei se ole syy että jos menee naimisiin suhde alkaa voimaan huonosti ja erotaan.
Joka tapauksessa kun yhdessä pitkään ollaan niin ero on ikävä, teilläkin jo lapsia. Ei se ole enää kuitenkaan mikään pikkujuttu muuttaa erilleen.
Minusta tuollanen selitys ei kelpaa.
Teidän pitäisi vaan istua päydän ääreen ja yhdessä pohtia tätä.
En käsitä miksi mies ei olisi onnellinen jos itse olisi naimisissa. Jotenkin epävarma, pelottaa sanoa tahdon? Mitä se tahtoo?
Jos hänellä ei ole muuta selitystä kuin "muut on sitä ja tätä" niin mitä se teihin liittyy? Tässä puhutaan TEISTÄ, teidän onnesta ja yhdessä olemisesta. Jos sinä haluat, eikä hän vastusta niin miksei?
Minulla on vasta viimeaikoina alkanut enempi hääkellot soimaan korvissa.
Yksi päivä kysyin mieheltä pitäisiköhän mennä naimisiin, mies kysyi oliko toi kosinta. Ai kamalaa! :D
Siis puhutaan naimisiinmenosta välillä ja nyt mies meinasi että olisin kosinut. Sillähän olisi kuitannut kosimisen "tuskan". Siitä tulikin mieleen että KOSITKO varsinaisesti, vai vaan kysyitkö?
Tee vapuksi kunnon kosinta, virität kaiken vimpan päälle niin että se joko antaa rukkaset tai laittaa sormuksen nimettömäänsä!
perii testamentilla kuin avioliitossa tai lasten periessä vanhempansa.
Avioliito on perinne, jolla osoitetaan, että olemme tosissamme ja sitoudumme toisiimme loppuelämäksi. Sillä myös astutaan toiseen sukuun ja tullaan virallisesti suvun jäseneksi.
Juridisesti on merkitystä sillä, onko naimisissa vai ei. Yhteikunta ei kohtele avo- ja aviopareja samalla tavalla.
ilmeisesti on olemassa miehiä, jotka ovat sitoutuneet avovaimoon, lapsiin ja perheeseen ilman avioliittoakin. ja sitten on niitä, jotka jättävät pakotien avoimeksi ja lähtevät myöhemmin läiskimään ja menevät uuden naisen kanssa heti naimisiin.
ap:n kannattaa keskustella miehensä kanssa, kumpaa kategoriaa tämä edustaa. ja selittää miehelle, miksi haluaa naimisiin. maistraattikin on mahdollisuus: joskus miehet yhdistävät avioliiton isoihin kirkkohäihin virheellisesti. ja jos mies ei kertakaikkiaan avioon halua, ap:n pitää varmistaa oma taloudellinen turvattu asemansa mahd. avoeron varalta! jos olet kotona lapsia hoitamassa, miehen tulee maksaa sinulle palkkaa ja eläkettä. huolehdi, että omaisuutta on myös sinun nimissäsi!
muutti miehen taloon ja laittoi rahaa kunnostukseen ym. Sitten mies kuolikin yhtäkkiä 38-vuotiaana, ja sisko joutui lähtemään talosta missä oli asunut 11-vuotta, perikunta hääti hänet pois.
irtaimistoineen hallinnassa, jos avokki kuolee.
ollaan avoliitossa ja asuttu esim. se kymmenen vuotta yhdessä ja toinen kuolee. Ei me olla säästetty mitään kuitteja asioista esim. kodin kalusteet, mitä ollaan ostettu. Kaikki on yhdessä hankittu ja se on maksanut kummalla on ollut enemmän tilillä rahaa. Miten katsokaan se, että mikä omaisuus tästä menee sitten lapselle?
Sillä on paremmat mahdollisuudet vastata kuin meillä ventovierailla av-mammoilla.
Jos mies vastaa että "en vain halua olla naimisissa" niin kysy uudelleen että "ymmärrän ettet halua, mutta mikä siihen on SYY?" Ja jos vieläkin jatkaa että "no kun avioliitto on vain paperi, ei sillä ole merkitystä" niin kysy että mikä sen muka-merkityksettömän paperin tekee niin vastenmieliseksi ettei siihen suostu edes vaikka tietää että se on toiselle tärkeää.
muutti miehen taloon ja laittoi rahaa kunnostukseen ym. Sitten mies kuolikin yhtäkkiä 38-vuotiaana, ja sisko joutui lähtemään talosta missä oli asunut 11-vuotta, perikunta hääti hänet pois.
Olis kannattanut pakottaa mies avioon heti eikä nyt enää lasten jälkeen yrittää.
ahahahah, mahtavaa, kunnon pirttihirmu toimintaa.
Sanoin heti, että jos haluaa mun kanssa alkaa olemaan niin se on avioliiton paikka sitten.tää on just sitä pirttihirmuilua, jos toisen joutuu pakottamaan niinkuin itse ensin sanoit. säälittävää. sitten vielä jotkut kehtaa täällä ihmetellä kun mies otti toisen ja lähti. olisiko joskus aika katsoa peiliin?
Ei avioliitto mitään kidutusta ole. Mieheni on ollut nyt kanssani 19 vuotta ja aikoo olla edelleen.
tiesi kuitenkin riskit, joten turha enää ruikuttaa
muutti miehen taloon ja laittoi rahaa kunnostukseen ym. Sitten mies kuolikin yhtäkkiä 38-vuotiaana, ja sisko joutui lähtemään talosta missä oli asunut 11-vuotta, perikunta hääti hänet pois.
naisen joka ei halunnut mennä naimisiin. vihasi kaikkia häähössötysjuttuja, ja ei muutenkaan perustanut koko nykyajan avioliittorumbaa. Myöhemmin naisen työkaverin mies kuoli (eivät olleet naimisissa) ja työtoveri jäi "puille paljaille", koska ei tietenkään perinyt miestään.
Myöhemmin tämä tuntemani nainen meni naimisiin miehensä kanssa turvatakseen elämänsä (puolison kuoleman jälkeen). Paikalla ei ollut ketään, eikä kenellekään kerrottu vihkimisestä kuin vasta jälkeenpäin..