Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hajoan tähän syyllisyyteen :´´(
28.04.2010 |
Tilanne on se että olen tehnyt jo vuosia pätkötyötä, olen sosiaalialalla enkä ole onnistunut vakituista työpaikkaa saamaan.
Hakemuksia vetämässä tälläkin hetkellä 10kpl ja nykyinen työsuhde kestää kesäkuun loppuun.
Syyllisyyttä koen siitä että minun vuokseni taloustilanteemme on vuodesta toiseen enemmän tai vähän vähemmän kireä ja esim matkusteluun tai pahan päivän säästämiseen ei ole mahdollisuutta.
Mies kärsii tästä tilanteesta suunnattomasti, pahoina hetkinä riidellessämme olen myös saanut kuulla asiasta.
Tunnen itseni niin helvetin epäonnistuneeksi, täysin luuseriksi, välillä mietin että miehen (ja lasten) olisi parempi jos kuolisin.
Riittäisi jos palkkani olisi edes 200-300e/kk suurempi, mutta eihän se tällä alalla onnistu.
Opiskelu ei myöskään ole mahdollista, siihen ei ole varaa kun tulemme kummankin norm palkallakin jotenkuten toimeen. Enkä edes jaksaisi opiskella näillä henkisillä eväillä.
viimeksi riidellessämme mies totesi että olisi se lapsistakin kiva edes joskus matkustaa, juuuuuuu tiedän sen ja TODELLA haluaisin myös sellaisia elämyksiä heille tarjota mutta kun se halu ei riitä:´(
Olen keskivaikean masennuksen vuoksi ollut nyt 2vkoa sairaslomalla, työterveyslääkäri diagnisoi tuon minulle ja huomenna olisi seur lääkäriaika.
Ei tätä minun oloani paranna nuppinapit, ei sairasloma, ei mikään muu kuin pysyvä työ ja sen tuoma turva. Tämä syyllisyys kalvaa minut rikki, en jaksa enää!!! Tekisi mieli laittaa seur työpaikkahakemukseen että valitkaa minut ja pelastatte henkeni.
Ihan loppu :´´´(
Kommentit (45)
21/45
|
28.04.2010 |
JÄTÄ SE SIKA, ANSAITSET PAREMPAA!!!
Menköön sitten itse parempipalkkaiseen työhön, oi jumalauta!
MITEN VOI syyllistää toista tuollaisesta asiasta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sitä tarkoitat.
Perustettiin mieheni kanssa uusperhe, itselläni on vanhsta suhteesta 5-vuotias tytär. 1,5 vuotta kutakuinkin tunnettiin, ja muutettiin avoliittoon. Yksi syy oli, että oma määräaikainen työsuhteeni päättyi vanhalla paikkakunnallamme. Eikä mies sitten nähnyt järkeä minun maksavan kallista vuokraa ja kuitenkin majailevan tyttöni kanssa hänen luonaan. Ei tuloni olisi hääppöiset olleet, ja olisin joutunut turvautumaan toimeentulotukeen, mikä nyt ei tullut kuuloonkaan, kun sosiaalitoimsitossa olin ollut töissä. Miehen tulot estävät minun työttömarkkinatuet, enkä täytä taas päivärahan osalta ehtoja. Näin ollen; Tyhjänpäällä ollaan. Ainoat tuloni ovat 100,00e lapsilisä+ 136,41e elatusmaksut + kuntalisä (täällä maksetaan kouluikään asti) 100,91e. Yht. 337,32e. Mietin opiskelujakin, mutta törmään samaan asiaan; Miehen tulot estävät opintoetuudet. Elän lapseni kanssa täysin miehen tuloilla. Sillä kustannan noilla tuloilla lapselleni kaiken olennaisen, itselleni myös mitä satun tarvitsemaan. Viikon kauppalaskut ovat n. 100 euron luokkaa. Meitä helpottaa se, ettei ole asuntolainaa, koska asumme miehen äidin kuolinpesän omakotitalossa. Mutta muita kuluja kyllä on riittämiin. Joten +-0 olisiko asuntolainaa. Jos sitä vielä olisi, ei tämä olisi näin mahdollista. Töititä olen hakenut, mutten ole onnistunut saamaan. Nyt en sitten enää edes viitsi hakea, koska perheeseemme syntyy loppuvuodesta vauva. Minä olin 2 viikkoa sairaslomalla työsuhteen päätyttyä. Tuli lievästi sanottuna burn out. Nyt olen hakemassa myös lisää sairaslomaa, lähinnä lievän masentuneisuuden johdosta, joka ei niinkään johdu taloudellisesta tilanteesta, vaan esikoisen isän käytöksestä ja. Vastassani on täysin narsistinen ihminen. Joka sai syytteen aiemmin minuun kohdistuneeseen lievään pahoinpitelyyn. Mutta.. ei sekään riittänyt sosiaalitoimistolle - lapsi on isälle annettava. Toki olisi paljon mukavempaa tuoda leipää taloon. Olen nyt lohduttanut, että mikäli kaikki menee hyvin, saan paljon parempaa äitiyspäivärahaa kuin tuo kuntalisä tai mitä saisin vuoden päästä. Alkuun koin suurtakin syyllisyyttä tuosta omasta tulottomuudestani. Mies kuitenkin jaksoi lohduttaa, että tiesi tilanteen ja on laskenut tämän näin, että selvitään, kun ei nyt ylimääräisiä paljoa tuhalilla. Kesäksi on pari reissua tiedossa, niihin tosin säästetään. Olemme yrittäneet, ettei raha olisi se, mistä kinastellaan. Varsinkaan lapsen kuullen. Aika hyvin mielestäni siinä on onnistuttukin. Mutta kyllä se minuakin henkisesti nujertaa, varsinkin kun mies tulee kaupsta kassien kanssa. En voi valittaa siitä, että minulla olisi jokin huonosti
Ja paras ystäväni Helsingin eräässä ongelmalähiössä ja ei, en kannusta muuttamaan kumpaankaan.
Aivan, ennen vaikutti, muttei enään... Pahoittelut, että olin väärässä.
Teillä molemmilla on töitä. Hienoa, vaikka sinulla pätkätöitä vaan. Teidän täytyyy tehdä taloussuunnitelmia. Kuulostaa siltä, että elätte yli varojenne. Onko teillä oikea asumismuoto, mihin se raha tarkalleen menee?
Kyllä kahdella kunnankin palkalla pitäisi tulla hyvin toimeen, jos vaan osaa käyttää rahat oikein. Keskustele asiasta miehesi kanssa. Miettikää, miten käy jos nyt ette hoida asiaa, joka sinua jo haitallisesti vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miessuhteita siellä täällä, sekavaa menoa ja holtittomuutta.
Ei töitä, ei mitään, asuukin anoppivainaan nurkissa ja tekee lisää lapsia, kun ei muutakaan osaa.
Miessuhteita siellä täällä, sekavaa menoa ja holtittomuutta.
Ei töitä, ei mitään, asuukin anoppivainaan nurkissa ja tekee lisää lapsia, kun ei muutakaan osaa.
Kertoo kuitenkin enemmän kirjoittajasta kuin kohteestaan. Täytyy ymmärtää, ettei toisilla ilmeisesti ole omat asiat kovin hyvin. Silloin suurinta iloa tuottaa puukottaa toisia nimettömästi palstalla. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä EI pidä paikkaansa. Ei taida opiskelu vain kiinnostaa..
Tällainen on ilmeisesti vaan pakko kestää tällä palstalla.
Miessuhteita siellä täällä, sekavaa menoa ja holtittomuutta. Ei töitä, ei mitään, asuukin anoppivainaan nurkissa ja tekee lisää lapsia, kun ei muutakaan osaa.
Kertoo kuitenkin enemmän kirjoittajasta kuin kohteestaan. Täytyy ymmärtää, ettei toisilla ilmeisesti ole omat asiat kovin hyvin. Silloin suurinta iloa tuottaa puukottaa toisia nimettömästi palstalla. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin moni suree sitä mikä "puuttuu". Vaikka olisi kuinka paljon taloushuolia niin jokaisen elämässä on varmasti jotakin, mistä voi tuntea kiitollisuutta. Niihin asioihin keskittyminen voi joskus kantaa vaikeimman yli. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täydellinen, ettet edes sitä ymmärrä.
Minä taas olen sen verran epätäydellinen itsekin, etten lähde tuomitsemaan ketään palstan perusteella. Sitäpaitsi en kirjoituksesta saanut mitään käsitystä siitä, miksi lasta(lapsia) pitäisi nyt sääliä? 31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisellä, joka kärsii keskivaikeastakaan masennuksesta ei välttämättä riitä henkiset voimavarat siihen ilman ulkopuolista ammattiapua. Nimim. sama diagnoosi, pinnan päässä vaikeasta masennuksesta, mutta onneksi olen saanut apua
Niin moni suree sitä mikä "puuttuu". Vaikka olisi kuinka paljon taloushuolia niin jokaisen elämässä on varmasti jotakin, mistä voi tuntea kiitollisuutta. Niihin asioihin keskittyminen voi joskus kantaa vaikeimman yli. Voimia!
osuit totuuteen.
Ja sitä 5-vuotiasta pitää sääliä mm. siksi, että luuseriäiti ei saa pidettyä asiallisia välejä lapsen isään, raahaa lapsen muualle asumaan jossakin anopin kuolinpesässä, tehtailee lisää lapsia poikaystävän kanssa ja satavarmasti tämäkin suhde on tuhoontuomittu, niin heppoiselta vaikuttaa ja mies jälleen uudelta "löydöltä"
Sitten varmaan on edessä uusi kierros, uusi paikkakunta, lisää lapsia kolmannelle miehelle jne.
..jos täällä on jollakin asiat huosti, heti ollaan mollaamassa ja säälimässä. Jos jollain on asiat hyvin (HUOM! meidän tilanteessa myös mieheni mielestä!) niin heti ollaan puukottamassa selkään. Kateellisuutta?
Ei oo siitä kiinni ettei opiskelut kiinnosta. Ei nyt ole vaan järkeä mielestäni lähteä syksyllä 2 kk:si opiskelemaan ja sitten jäädä äitiyslomalle.
Ennen vaikutti puolison tulot opintoetuuksiin!
Ensinäkin, työt päättyivät 31.12.2009, vielä joulukuun alussa sanottiin, että työsopimusta ehkä jatketaan, kunnes päätettiin että jatkossa otetaan vain työllistämistuella pätkätöihin ko. töitä tekemään. Töitä tämän jälkeen kyllä hain, mutta ei niitä ollut, sitten tuli muutto ja annoin aikaa lapselle sopeutua uudelle paikkakunnalle.
Exäni lähti ajat sitten, jo ennen tytön syntymää, ei sitten yht äkkiä sitä halunnutkaan. Sen jälkeen käyttäytyi hyvin aggressiivisesti, kunnes sai tuomion pahoinpitelystä. Tarjottiin jopa 30 000 euroa, jotta saisin syyttäjältä asian pois. Mutten enää antanut periksi. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa ei tarvitse kenenkään kokea.
mutta meillä on kummallakin vakipaikat, palkat vain on niin pienet, ettei rahaa jää säästöön.
Eli ei matkustella täälläkään.
Perustettiin mieheni kanssa uusperhe, itselläni on vanhsta suhteesta 5-vuotias tytär. 1,5 vuotta kutakuinkin tunnettiin, ja muutettiin avoliittoon. Yksi syy oli, että oma määräaikainen työsuhteeni päättyi vanhalla paikkakunnallamme. Eikä mies sitten nähnyt järkeä minun maksavan kallista vuokraa ja kuitenkin majailevan tyttöni kanssa hänen luonaan. Ei tuloni olisi hääppöiset olleet, ja olisin joutunut turvautumaan toimeentulotukeen, mikä nyt ei tullut kuuloonkaan, kun sosiaalitoimsitossa olin ollut töissä. Miehen tulot estävät minun työttömarkkinatuet, enkä täytä taas päivärahan osalta ehtoja. Näin ollen; Tyhjänpäällä ollaan. Ainoat tuloni ovat 100,00e lapsilisä+ 136,41e elatusmaksut + kuntalisä (täällä maksetaan kouluikään asti) 100,91e. Yht. 337,32e. Mietin opiskelujakin, mutta törmään samaan asiaan; Miehen tulot estävät opintoetuudet. Elän lapseni kanssa täysin miehen tuloilla. Sillä kustannan noilla tuloilla lapselleni kaiken olennaisen, itselleni myös mitä satun tarvitsemaan. Viikon kauppalaskut ovat n. 100 euron luokkaa. Meitä helpottaa se, ettei ole asuntolainaa, koska asumme miehen äidin kuolinpesän omakotitalossa. Mutta muita kuluja kyllä on riittämiin. Joten +-0 olisiko asuntolainaa. Jos sitä vielä olisi, ei tämä olisi näin mahdollista. Töititä olen hakenut, mutten ole onnistunut saamaan. Nyt en sitten enää edes viitsi hakea, koska perheeseemme syntyy loppuvuodesta vauva. Minä olin 2 viikkoa sairaslomalla työsuhteen päätyttyä. Tuli lievästi sanottuna burn out. Nyt olen hakemassa myös lisää sairaslomaa, lähinnä lievän masentuneisuuden johdosta, joka ei niinkään johdu taloudellisesta tilanteesta, vaan esikoisen isän käytöksestä ja. Vastassani on täysin narsistinen ihminen. Joka sai syytteen aiemmin minuun kohdistuneeseen lievään pahoinpitelyyn. Mutta.. ei sekään riittänyt sosiaalitoimistolle - lapsi on isälle annettava. Toki olisi paljon mukavempaa tuoda leipää taloon. Olen nyt lohduttanut, että mikäli kaikki menee hyvin, saan paljon parempaa äitiyspäivärahaa kuin tuo kuntalisä tai mitä saisin vuoden päästä. Alkuun koin suurtakin syyllisyyttä tuosta omasta tulottomuudestani. Mies kuitenkin jaksoi lohduttaa, että tiesi tilanteen ja on laskenut tämän näin, että selvitään, kun ei nyt ylimääräisiä paljoa tuhalilla. Kesäksi on pari reissua tiedossa, niihin tosin säästetään. Olemme yrittäneet, ettei raha olisi se, mistä kinastellaan. Varsinkaan lapsen kuullen. Aika hyvin mielestäni siinä on onnistuttukin. Mutta kyllä se minuakin henkisesti nujertaa, varsinkin kun mies tulee kaupsta kassien kanssa. En voi valittaa siitä, että minulla olisi jokin huonosti
Kamppailen itse samanlaisten pulmien kanssa. Työt on pätkätöitä ja koetan toipua masennuksesta/uupumuksesta. MInulla oneglmana on, että otin pätkätöitä kun sain, vaikka en oikeasti ole kunnolla toipunut. Pätkätöistäkään ei voi kieltäytyä, niinpä rääpystän päivästä toiseen ja olen illalla kiitollistakin kiitollisempi, kun voin rojahtaa nukkumaan. Muuta en oikeastaan haluaisi tehdäkään.
KOeta ap tehdä lista asioista, jotka elämässäsi ovat hyvin ja luet sitä aina kun näyttää ihan mustaakin mustemmalta.
Miehellesi sinun pitäisi kertoa, missä mennään ja että tarvitset hänen tukeaan.
Muuten autoloma Baltiaan ei ole tolkuttoman kallis tai jokin reissu eteläiseen itä-Eurooppaan. Voisi olla mahdollisuuksien rajoissa jos säästät etukäteen.
Alue: Aihe vapaa